25.6. Pirjo ja Purjo ottavat kantaa Guggenheimiin

Taide on ollut aina meitä lähellä. Tässäkin kuvassa se on ihan helmanhuiskahduksen päässä. Siksi katsomme, että on aikamme ottaa osaa taidemuseokeskusteluun, joka aika vaimeana velloo arkkitehtikilpailun tulosten tultua julki.

Emme varsinaisesti ota kantaa siihen, tarvitaanko Guggenheimia vai ei. Sen sijaan meitä kiinnostaa ihan kamalasti ajatus siitä, että voittoisan talorykelmän suunnitelleet arkkitehdit nostivat esille sen, että kyseessä ei ole pelkkä museo ja turistirysä vaan kaikkien kaupunkilaisten oma olohuone. Oi, me ajattelimme, miten ihanaa! Olohuoneethan ovatkin vieneet kodeissa ihan tuhottomasti tilaa, joten nyt voidaan Helsingissä ryhtyä rakentamaan kerrostaloja, joissa on keittiö ja pari pikkuruista huonetta, mutta joihin sisältyy optio saada käyttää Guggenheimin tiloja omaan oleskeluun.

Voimme jo kuvitella, miten sinne jonnekin rantatontille rakennetaan mustia hiilikasaa muistuttavia rakennuksia, joista yhteen tulee se olohuone. Siellä on kirjattomia kirjahyllyjä täynnä koriste-esineitä ja matkamuistoja Kreikasta ja Thaimaasta. Seinillä on kehystettyjä taidejulisteita ja muutama hieman haalistunut ryijy. Lisäksi yhteiskäytössä olevassa tilassa olisi hurjan monta konsolipeliä ja tietokonetta ja muutama ylisuuri televisio kulahtaneine sohvaryhmineen, sillä sellaisia ne olohuoneet ovat: eräänlaisia löhöilemisen ja pelaamisen keskuksia, joihin on yhdistetty televisiohuone ja usein myös vähän isompi ruokapöytä vieraiden kestitsemiseen.

Me voimme kuvitella, miten perhekunnittain saavutaan paikalle jostain Taka-Töölöstä ja Punavuoresta, vallataan joku mukava kulmasohva, kaivetaan kassista esiin popcornit ja ryhdytään katselemaan Netflixistä jotain mukavaa elokuvaa samalla kun ulkomaalaiset turistit tirkistelevät ulkopuolelta lasiseinien takaa, että tuolla ne helsinkiläiset nyt ovat omassa olohuoneessaan ja näyttävät kovasti olevan eikä tekevän. Vaihteeksi voidaan tulla kavereiden kanssa, laitetaan pöytä koreaksi ja lauletaan loppuillasta karaokea niin, että korvia särkee. Kerrankin saa vääntää volyymia niin paljon kuin tahtoo, koska ei ole ihan vierellä naapureita koputtelemassa pattereihin ja valittamassa metelistä.

Etelänpuoleisten ikkunoiden luona olisi paikallisten ituhippiviherpipertäjien yhteinen kasvihuone, jossa kukoistaisivat kaikki ne yrtit, jotka eivät ikkunattomissa keittokomeroissa menesty. Takaseinällä voisi olla piano, sillä sellainen löytyy monesta olohuoneesta, mutta sitä saisi soittaa vain silloin, jos ei oikeasti osaisi muuta kuin Kissanpolkan. Sillä tavalla niitä pianoja muutenkin käytetään aika harvoin varsinaiseen musisointiin. Lisäksi kaupunkilaisten yhteisestä olohuoneesta pitää löytyä vieraspatjoja, koska maalaisserkut ja muutkin majoitetaan olohuoneen lattialle, miksi ei siis samaa jatkettaisi uudisrakennuksessakin. Siellä olisi aina ilmainen petipaikka niille, jotka eivät jaksa lähteä illanvietosta takaisin kotiin.

Me toivomme kovasti, että ajatus yhteisestä olohuoneesta ei nyt kutistuisi kahvilaksi, josta saa seitsemää erilaista lattea soijamaidolla ja ilman. Sellainen kun ei oikeasti ole olohuone vaan kahvila. Ei siis uusi idea ollenkaan.

Mutta jos kysyisitte meidän mielipidettämme koko rakennushankkeesta, niin emme ihan ymmärrä, miksi Kiasmaan ei rakenneta muotopuolta tornia ja sanota, että tässä mainio kierrätys-Guggenheim. Ekologiset aatteet ovat muotia, joten miksi tehdä uutta, kun tuunaamalla saisi vanhasta hyvän tai ainakin ihan käypäisen. Kaiken lisäksi paljon halvemmalla. Ja jos turistit haluavat nähdä jotain erikoista, voi heidät viedä katsomaan ihan oikeita hiilikasoja niitä muistuttavien talojen sijaan.

Me laitoimme korkeakulttuurisen keskustelun kunniaksi päälle hieman juhlavampaa mekkoa. Kannattaa huomata Pirjon mekon paljettien kimallus ja Purjon keimailevat pitsikoristeet. Tuo taideteos edessämme edustaa mielestämme jotain realistis-teknisen käsityön suuntausta ja on ainutlaatuisuudessaan korvaamattoman arvokas.

20.6. Uskomaton arvontasoppa - mutta meiltähän sekin onnistuu

Tasan kello 18.00 me asettauduimme kuvauspaikalle suorittamaan tärkeää tehtävää. Tosin ennen kuvausta ja arvontaa piti päättää, kumpi saa olla virallinen valvoja ja kumpi nostaa arvan. Päädyimme siihen, että Purjo saa toimia onnettarena, mutta Pirjo saa avata ja lukea lappusen. Kuvassa Pirjo siis seuraa silmä tarkkana, että kaikki menee arvokkaasti ja ketään erikseen suosimatta.

Jotta arvonta olisi riittävän salainen, laitoimme kaikille arvontaan osallistuneille lappuun salanimen, jonka nappasimme joko meille jätetyistä kommenteista tai saamistamme sähköposteista. Tässä välissä iso kiitos kaikille kymmenelle osallistuneelle. Laput olivat pinkkejä, joten ajauduimme tilapäiseen kriisiin huomatessamme, että vaatteemme eivät soinnu arpalipukkeisiin. Koska nämä ovat lämpimimmät mahdolliset mekkomme ja koska ulkona on hallanvaara vähän muuallakin kuin alavilla mailla, päätimme lämmön ja mukavuuden nyt menevän soinnuttelun edelle. Anteeksi siis joulunpunaisen ja pinkin sotkeminen samaan kuvaan. Käytännöllisyys menee nyt kauneuden edelle.

Asuja vaihdellessamme oli aurinko jälleen kerran mennyt pilveen, joten oli hieman hankala löytää sellaista paikkaa, jossa olisi sen verran valoa, että toimitus saadaan suoritettua. Lisäksi arvontamaljatilanteemme oli viedä meidät ja astiakaapin vakavaan riitaan, koska emme löytäneet riittävän korkeaa jalallista lasiastiaa. Jouduimme käyttämään mielikuvitustamme ja yhdistimme pienen jääpala-astian jälkiruokakulhoon, jotta Purjo ulottui nappaamaan lipukkeen.

Ai että kukako voitti. Hyvänen aika - tadaa -  tässä kuvassa on virallisen valvojan virallinen käsi ja siinä keksimämme nimimerkki:

Voittaja on Iiris - onnea, onnea - joka kirjoitti, että "Mummotettava olisi iloinen näistä vaatteista." Paketti lähtee siis sinne, joten Iiris - tarkkaile sähköpostiasi, me otamme yhteyttä vielä tänään. Pitäähän sinun päästä valitsemaan, otatko Pirjon vai Purjon asukokonaisuudet leikittäviksi.

Mukavaa juhannusta kaikille. 

17.6. Tanssi juhannukselle

Koska kesällä on olemassa sadetanssia, lavatanssia ja kaikenlaista muutakin sulavaa liikehdintää, päätimme laittaa nilkkamme vinoon ja varpaamme ojoon ja osallistua lämpöistä juhannusta anelevaan liikuntatuokioon. Voi olla, että tämä ei tehoa, mutta eipä voi sanoa, että ei olisi yritetty. Asuina meillä on hempeät bodyt ja niihin yhdistettynä satiinivyötäröiset tutut, jotka keinahtelevat askeltemme tahdissa kohtalaisen epärytmikkäästi. Mikä tosin saattaa johtua siitä, että Purjo hyräilee pieniä elefantteja ja Pirjo Meksikon pikajunaa, mikä yhdistelmä ei ehkä ole kaikkein tasatahtisin.

Meidän kannaltamme sillä ei ole mitään merkitystä, sataako vai paistaako, mutta hurjan monen mielestä juhannuksen räntäsade on melkein sama kuin lahjaton joulu. Me vietämme kesäjuhlamme lämpöisissä sisätiloissa ja viluisan sää sattuessa korkeintaan kurkimme ikkunanraosta lumikinoksia. Toivomme, että niitä ei ilmaannu, koska kesäkukkaloisto on puhkeamaisillaan melkeinpä viekoittelevaan kukoistukseensa ja on sääli, jos akileijat ja ukonkannukset hautautuvat lumeen tai uiskentelevat rankkasateen riivaamina läheiseen jokeen.

Uimisesta meille tuli mieleemme vihreä hämähäkki, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä tanssimme kanssa. Tällainen löytyi yhtenä iltana makuukamarimme ovesta (kuvaa emme kauhultamme ennättäneet ottamaan, oheinen otos on varastettu osoitteesta http://mitatekis.vuodatus.net/lue/2007/07/hamahakkihyokkays)

 

Yleensä hämähäkeillä on edes pieni kunnioitus muita kohtaan, mutta meillä oleskellut oletti saavansa helpon saaliin uneliaista nukeista. Se tuli suoraa kohti ja oli nähtävästi päättänyt haukata meidät iltapalakseen samantien. Hädissämme teimme sen, mihin vain eläinrääkkääjä pystyy eli huijasimme pitkäsäären tyhjään muovirasiaan, paperi päälle karkaamisen estämiseksi ja kiihdytys kohti lähintä tuhoamisyksikköä eli wc-pyttyä. Sinne me sen upotimme ja vettä päälle. Jonka jälkeen huomasimme, että tapaushan oli varsin uimataitoinen ja se kauhoi kuohujen keskellä rintauintia kuin Jani Sievinen parhaina aikoinaan. Lorautimme pyttyyn tappavan annoksen jotain, puhdistusainetta (kemiallista sodankäyntiä on vaikea vastustaa, kun vastassa on vihreä 8-jalkainen) ja tuhosimme vastustajamme lopullisesti kattilallisella kiehuvaa vettä. Ehkä hieman yliampuvaa, mutta tehokasta.

Nyt me mietimme, onko jossain viemärimutkassa kasvamassa oikea pienien vihreiden hämähäkkien armeija valmiina nousemaan yön pimeinä hetkinä ruiskimaan päällemme Harpic wc-puhdistusainetta. Etenkin kun Wikipedian mukaan nämä ovat jahtihämähäkkejä, joiden saalistus perustuu väijymiseen. Voi olla, että ensi yöksi laitamme wc-pytyn kannen päälle painoksi muutaman tiiliskiven. Ei meillä varsinaisesti pelätä, kunhan varaudutaan.

14.6. Juhannusarvonnassa matkalaukullinen vaatteita

Emme ole vielä koskaan arponeet mitään, mutta hyppely mukavuusalueelta sinne tänne voisi nyt olla paikallaan. Ulkona sataa ja kesä on kylmin miesmuistiin, joten pieni hyppely on joka tapauksessa ehdottoman tarpeen. Sitä paitsi kukaan ei todennäköisesti lue blogiamme juhannusviikolla, joten eipä ole pelkoa siitä, että ihan oikeasti joutuisimme mistään luopumaan.

Palkintona ovat valinnan mukaan joko Pirjon tai Purjon vaatteet niiltä päiviltä, jolloin kävimme kangaskauppa Wexlerissä kummastelemassa. Katsokaa kuvia  ajanjaksolta 28.5. - 8.6.2015 lisättynä vielä näillä uimapuvuilla (tai siis toisella näistä) niin saatte selville, mistä on kyse. Kaikki pakataan kuvassa näkyvään pilkulliseen matkalaukkuun ja lähetetään jonnekin, mielellään tietenkin sinne, missä arvonnan voittaja sattuu asumaan.

Jos haluat osallistua, laita viesti kommenttikenttään, joka löytyy jostain tämän tekstin jälkeen. Ehkä siinä lukee sinisellä että Ei kommentteja tai Näytä 5 kommenttia, mutta kyllä se ainakin teoriassa on käytettävissä. Älä kerro itsestäsi mitään kovin henkilökohtaista, pelkkä etunimi tai nimimerkki riittää. Tietysti olisi mielenkiintoista tietää, miksi ihmeessä arvontaan osallistut ja kenelle mahdollinen voitto olisi menossa. Ei sillä arvonnan kannalta ole mitään merkitystä, mutta me olemme luontaisen uteliaita. Lisätietoja kuten sukunimeä ja osoitetta kyselemme siinä vaiheessa, kun arvonta juhannuspäivänä on suoritettu. Vielä emme ole päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi toimii onnettarena.

Jos kommenttikentän käyttö ei onnistu, mutta haluat sinnikkäästi arvontaan osallistua, laita sähköpostia osoitteeseen pirjojapurjo@gmail.com

Hirmuisesti hyvää onnea kaikille arvontaan ja miksei muutenkin.

13.6. Heja prinssilliset häät, täällä ollaan jo valmiina

Asettelimme itsemme sireenipensaan varjoisalle puolelle ja huiskimme täältä vallan vimmatusti päivän hääparille, joka on jo käynyt läpi ties mitä illallis- ja puheseremonioita yhdistettynä yölliseen biletykseen. Lehtitietojen mukaan eilen (tai tänään) on juhlittu aamuneljään asti, joten täytyy toivoa, ettei Neito Sofia Hellqvistin hääkampausaika ole kovin varhain aamulla.

Me olemme tunnetusti erittäin kuningas- ja prinssimielisiä ja lisäksi erityisen paljon Sofia-mielisiä, joten tänään on meidän kesämme kohokohtajuhla. Tukholmassa on kehitelty erityinen prinsessaleivos juhlistamaan häiden odotusta, ja koska siinä on vaaleanpunaisen eri sävyjä, niin mekin etsimme omasta mielestämme tilanteeseen sopivaa juhla-asustusta. Tosin missään etikettikirjassa ei sanota, että vaatteet pitää soinnuttaa syötäviin, mutta prinsessaleivokset ovat aina sen verran makoisia, että niistä voi etsiä myös mekkojensa värikartan aineksia.

Pirjon mekko on valkoista ihan aitoa morsiussatiinia ja sitä koristaa paljettinauha, joka oikeassa valossa heijastaa hempeää vaaleanpunaista. Purjolla on muuten punertavassa mekossaan tehosteena ruusukuvioista organzaa tai mitälie ohutta kangasta, joka kuultaa viehkosti läpi. Mekko on kauttaaltaan vuoritettu. Sireenit puolestaan ovat jotain ikivanhaa lajiketta, joka kukkii miten kukkii minäkin vuonna. Nyt on vaihteeksi varsin kukallinen hetki, mutta onpa tässä ollut aikoja, jolloin se on suostunut pursuamaan kukkaterttuja vain muutamalla oksalla.

Paljon onnea sinne Ruotsinmaalle. Toivotaan, että aurinko paistaa ja juhlavierailla on mukavaa. Me istumme television ääressä ja arvostelemme ihan jokaisen vaatteen ja ilmeen ja olemme iloisia, että yksikään kameramies ei tule kuvaamaan mahdollista haukotteluamme.

8.6. Kauhiast knapei

Viimeisenä työpäivänä kangaskaupassa paneuduimme nappien ihmeelliseen maailmaan. Niitähän riittää kahmalokaupalla! On kaikkia mahdollisia värejä (ja muutama melkein mahdoton, mihin ihmeeseen voi ommella sinivioletin tai läikikkään napin?) ja kokoja, on kantanappeja ja nelireikäisiä takkinappeja, pyöreitä ja piparkakkureunaisia.  Jossain tuolla pohjalla on lisäksi ainakin nelikulmaisia nappeja ja kaksi melkein palloa.

 

Pirjo riehaantui täysin nappilaarin äärellä. Ihan totta, näitä on kokonainen laari, ei siis muutamaa putkilollista. Tämä on oikeastaan aarrekasa, koska tästä voi itse etsiä nappiparin tai viisi yksilöä tai miten monta sitä nyt onkaan päättänyt tarvita. Onneksi tähän on koottu vain isoja nappeja, joten jos tarvitsee puseroonsa pikkuruisia kiinnitystarpeita, ei tarvitse kaivella laarin pohjalta, vaan voi kipaista myymälän takaosaan, jossa Purjo jo meitä odottaa.

Täällä napit ovat siistissä järjestyksessä laatikoissa ja mukeissa. Kuvassa näkyy hyvin suppea valikoima kaikesta siitä, mitä on tarjolla. Hyllyiltä löytyy pikkuruisia nappeja paitapuseroihin, vähän tanakampia neuletakkeihin ja muutama niin koristeellinen, että ne sopisivat todennäköisemmin paremmin korvakorun koristeeksi kuin somistamaan mekkoa.

Vaatteemme ovat edelleen suoraa Wexlerin trikookokoelmista. Pirjolla on ohut kirjoneulepusero ja siihen sointuvat tiilenpunaiset housut ja Purjolla työkonekuvioinen paita yhdistettynä punaisiin trikoohousuihin. Näissä on hyvä tehdä töitä, sillä onneksi tänä kesänä ei ole tarvinnut kärsiä vielä ainuttakaan inhaa hellepäivää-

 

5.6. Pitsiä, komisariot Pirjo ja Purjo

Tänään me päädyimme lajittelemaan pitsejä. Niitä oli ihan liikaa, joten pieni lepotauko teki taas hyvää. Harvemmin sitä saa istuskella keskellä kaikenlaista kaunista. Näitä pitsejä on leveitä ja kapeita, pinkkejä ja valkoisia, ruusuisia ja kukkaisia, joustamattomia ja ihan vähän joustavia ja on täällä seassa muutama hurmaavansininenkin pitsinippu. Jotta kontrasti säilyisi, ei meillä ole mekoissamme yhtään röyhellystä, ellei sitten Purjon mekon pieniä puhvihihoja sellaisiksi lasketa.

Nukenvaatteissa pitsi on varsin näppärä tapa peittää kankaan pienet reiät, korjata hihansuun hieman epäonnistunut tikkaus tai jatkaa helmaa, joka muuten jäisi liian lyhyeksi. Joskus pitsillä ihan vain harhautetaan ja lisätään tavalliseen mekkoon vähän prinsessamaista oloa. Jos meiltä kysytään, niin ei ole olemassa vaatetta, jossa ei voisi olla pitsiä. Muistaaksemme aikanaan somistimme jopa talvitakin pienellä röyhelöllä eikä siitä mitään haittaa talvipakkasilla ollut, vaikka tavallisesti pitsit ja brodyyrit mielletään vain kesäasujen koristeiksi.

Meidän mekkomme ovat tietenkin kangaskauppa Wexlerin valikoimien annista ommeltuja. Pirjolla on yhdistetty kukallista flanellia neulokseen ja Purjon mekko näyttää useammasta kankaasta ommellulta, mutta tosiasiassa siniseen viskoosiin (?) on painettu raidanomaisesti valkoisia viivoja, pieniä palloja ja vähän isompiakin palloja, mutta juuri siitä isojen pallojen kohdasta ei tällä kertaa leikattu mitään palasia. Mekon astetta tummempi miehusta on trikoota. Näin jälkeenpäin ajatellen tähän olisi varsin hyvin sopinut pieni pitsisomiste helmaan. Ehkä sen voisi vielä lisätä.

2.6. Tänään tutustuimme trikoiden ihmeelliseen maailmaan

Seikkailumme kangaskauppa Wexlerissä jatkuu. Tänään vuorossa olivat trikoolaarit, joissa oli kahmalokaupalla erilaisia kuviollisia kankaita. Pirjo halusi ehdottomasti esittelemään kohtalaisen tanakkaa materiaalia olevia lastentrikoita, joista toki saa aikuisemmallekin kansalaiselle jotain, mutta joiden kuviointi viittaa sellaisiin metrisiin ja sitä lyhyempiin lajitovereihin. Näitäkin on vähän kaikenlaisia paksuuksia, mutta pääasiassa tässä laarissa on sellaisten amerikkalaisten T-paitojen vahvuista neulosta, ei siis mitään lirua. Tällaista kangasta on mukava ommella tavallisellakin ompelukoneella, koska tämä on tiivistä ja napakkaa, mutta vähän ohuemmissa on saumurin ehdoton. Meillä on muuten talvipyjamat tästä etualan moottoripyöräilijäkankaasta.

Purjo halusi esitellä mitä-lie-feikkiviskoosia eli keinokuitua, joka on vilpoisaa ja tuntuu siltä, kuin se valuisi päältä pois. Tästä ei kannata tehdä vaatteita meille, koska materiaali on samaan aikaan painavaa ja kepeää eli ei oikein muotoudu meidän asuihimme. Sen sijaan tästä saa niitä nyt niin muodikkaita housuja, jollaisia Suuri Käsityökerho -lehdessä viime kuussa esiteltiin. Kävimme varastamassa netistä joltain ruotsalaiselta sivulta mallikuvan, jotta ymmärtäisitte, mitä yritämme selittää. Ylhäältä leveää ja alhaalta kapeaa ja vyötäröllä nauhakuja, sivussa taskut.

Meidän omat vaatteemme ovat tietenkin Wexlerin kankaista. Tosin emme ole ihan satavarmoja, löytyykö Purjon omenaista paitakangasta enää yhtäkään palasta, mutta Pirjon punaista Hello Kittyä oli puuvillaisena vielä pakassa ja raitaista trikoota metritolkulla odottelemassa ompelijaansa.