28.6. Pirjo ja Purjo kohtaavat juustoja viskovan Siirin

Kaupassa voi kohdata melkein mitä tahansa, mutta juustoja ympäriinsä viskova lapsi sai jopa meidät pysähtymään ja toljottamaan kohtalaisen typerän näköisinä tomeraa tyttöä, joka päätti järjestää oman Valio-vastaisen mielenosoituksensa juustohyllyn luona.

Elintarvikkeita vimmalla tuhoava lapsi kiinnitti huomiotamme jo aikaisemmin. Noin 3-vuotias Siiri (nimeä ei ole muutettu, mutta tuskin vanhemmat ovat edes lukutaitoisia) hyppeli ympäriinsä, hypisteli tavaroita, tunki kätensä leipämaistiaiskoriin ja katseli ihaillen, miten leipäkuuviot rapisivat lattialle ja teki muutenkin kaikkea sellaista, mistä vanhanaikainen vanhempi olisi pitänyt puhuttelun tai ainakin vaivautunut kieltämään. Vaan eivät Siirin vanhemmat! He kulkivat onnellisina käsi kädessä yhteistä ostoskärryä työnnellen ja huomasivat vain toisensa sekä tabletilta kurkkimansa reseptit, joiden mukaisesti he sukkuloivat luomukvinoan luota tuoreen inkiväärin äärelle. Aina välillä he pysähtyivät suudelmoitsemaan unohtaen autuaasti, että seurueeseensa kuului lapsi, joka haki huomiota niin että ulkopuolista jo vähän hirvitti. 

Siiriä ei siis kielletty. Aina välillä jompikumpi aikuisista (siis tarkemmin ajatellen he eivät välttämättä molemmat olleetkaan biologista sukua lapselle) huikkasi kuin tavan vuoksi, että "Siiri, nyt tänne päin" tai "Siiri, me ei odotella". Silloin lapsi siirtyi hetkeksi aikuisten taikapiiriin, mutta kun nämä taas unohtuivat tuijottamaan toisiaan silmiin tai vertailemaan ruisleipien kuituprosentteja, otti tyttö uuden suunnan ja jatkoi pahantekoaan.

Juustohyllyllä hän otti käteensä keltaisen kiekon ja antoi sen kuin vahingossa livetä lattialle. Muoviin kääritty meijerituote pyöri aikansa ja pysähtyi jonnekin paahtoleipien ja perunalastunmaistattajan puoliväliin. Siiristä se näytti olevan hauskaa, joten hän nappasi seuraavan juuston ja viskoi sen hieman suuremmalla vimmalla alas. Harmillisesti kiekko osui lappeelleen ja jäi paikalleen. Hetken näytti siltä kuin Siiri aikoisi potkaista juustoa, mutta hän muutti mielensä, otti määrätietoisesti seuraavan ja seuraavan ja seuraavan ja pudotti ne kaikki vierimään mikä minnekin. 

Viereisen suoramyyntitiskin myyjä puuttui peliin ja sanoi napakasti, että noin ei tehdä. O-ou - paha virhe! Siiri sai korvia raastavan kauhistuttavan hätähuutoavunpyyntökirkumiskohtauksen, jonka ansiosta vanhempansa jättivät hetkeksi saksalaisten tuontiolueiden vertailun ja saapuivat paikalle tohkeissaan. "Mitä on tapahtunut? Ei kai kukaan ollut sinulle ilkeä?", he kysyivät. Siiri osoitti suoramyyntitiskin myyjää ja nikotteli itkunsa keskeltä niin, että krokotiilikin olisi ollut kateellinen. 

Siirin vanhemmat katsoivat myyjää murhaavasti ja päättivät, että nyt mennään ostamaan jotain kivaa. He eivät edes viitsineet huomata, että paikalle oli kylvetty kohtuullinen määrä juustopaketteja, jotka oli otettu juuri siltä korkeudelta, johon lapsensa erinomaisen hyvin ulottui. Eikä heitä kiinnostanut sekään, että Siiri piteli yhä kädessään yhtä juustonpalaa, jonka hän antoi vasta tässä vaiheessa lipua lattialle muiden seuraksi. Ehei, he poistuivat paikalta tuohtuneina siitä, että joku oli ilmiselvästi komentanut heidän lastaan. Niin ei sovi tehdä, koska lapsihan vain luovasti kokeili, pomppiiko juusto samalla tavalla kuin pallo.

Me ymmärrämme, että Valion määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä täysin oikeutetusti saama 70 miljoonan euron sakko oli moraaliselta kannalta riittämätön, mutta siitä huolimatta moinen juustoperformanssi oli ylimitoitettu. Olemme niin vanhanaikaisia, että meidän mielestämme ruualla ei leikitä, sillä ei sotkeja eikä sitä viskota lattialle. Ei edes silloin, kun yrittää epätoivoisesti saada vanhempien huomiota.

Meillä on asuinamme aurinkoiseenkin päivään sopivat trikooasut, joiden väritys on kuin Ranskan lipusta. Raidat toistuvat niin paidassa, mekon helmassa kuin resoreissakin.

21.6. Pirjo ja Purjo juhlivat juhannusta, löytävät rannasta veneen ja palelevat kamalasti

Jos kulkee silmät auki, voi nähdä vaikka mitä. Kuten vaikka Suomen lipun liehumassa salossa keskellä kauneinta suvea, vaikka lähimailla ei ole ainuttakaan taloa. Kuvaa otettaessa tosin tuuli niin, että välillä jouduimme arvuuttelemaan, minkä valtion symbolista oikein onkaan kyse.

Me vietimme juhannusta mökillä. Tällä kertaa emme matkanneet Sulkavalle (mikä näin jälkikäteen hieman harmitti, siellä on muuten avattu Marimekon pop up -myymälä, tämä tiedoksi kaikille niille, joilla on liian vähän kankaita tai raidallisia maripaitoja). Suuntasimme aivan muualle ja saimme käyttöömme parikin mökkiä. Ja mikä parasta: rannasta löytyi vene!

Pidättäydyimme kuitenkin soutelemasta ja tyydyimme viettämään aikaamme sähköllä toimivan lämmittimen päällä. Jos erityisen vakaa ja luotettava mittari näyttää huikeaa kuutta lämpöastetta ulkotiloissa, on syytä unohtaa lämpöpatteriin liimatun tarran teksti "ei saa peittää". Kun varpaat on saatava sulatettua kohmeesta, ovat kaikki keinot sallittuja. Onneksi otimme matkaan lämpöiset neulepaidat, sillä niille on ollut enemmän käyttöä kuin uimapuvuille. On olemassa sellaisia juhannuksia, jolloin istutaan terassilla hyttysten syötävänä ja nautitaan mansikkakakusta. Ja sitten on juhannuksia, jolloin vertaillaan kylmänkyhmyjä ja mietitään, jäätyykö järvi jo ensi yönä vai pääsemmekö ehkä sittenkin soutelemaan kintaat kädessä. Saakohan mistään lämpövuorattuja pelastusliivejä?

19.6. Lämmintä juhannusta!

Eipä voi sanoa, että emme olisi varautuneet juhannuspakkasiin ja kaikenlaisiin pohjoistuuliin. Tummanpunainen fleece lämmittää, kun ulkona sataa räntää ja västäräkit väsäävät lumilyhtyjä.Onneksi ihan niin surkea tilanne ei sentään ole, vaikka tiistaina rakeita ja räntää satoikin. Olemme silti valmiina vaikka mihin, joten pidämme visusti nämä haalarit päällämme ja kurkimme varovaisesti ikkunasta ulos, josko taas vihmoisi jotain muuta kuin kepeää kesäsadetta.

Olemme viettäneet erittäin_kiireistä_aikaa poistumalla tämän tästä mukavuusalueeltamme. Se tarkoittaa sitä, että olemme tehneet asioita, joita emme halunneet tehdä emmekä edelleenkään halua tehdä, mutta teimme silti. Esimerkiksi perustimme tilapäisen ohjelmatoimiston ja järjestimme kolme tilaisuutta, joista ei ollut iloa kenellekään, mutta joiden ansiosta olisimme harmaatukkaisia, jos meille kasvaisi hiuksia. 

 

Tiedoksi kaikille: jos aiotte järjestää illanvieton, kutsuvierastilaisuuden tai minkä tahansa tapahtuman, niin älkää pyytäkö meitä avuksenne. Olemme oman kiintiömme verran hankkineet huvilupia, kukkakoristeita, julisteita, järjestyshenkilöitä, toimivia ja toimimattomia mikrofoneja sekä esitteitä, joita kukaan ei halua. Lisäksi olemme tutustuneet ihmisiin, joista emme voisi vähempää välittää sekä muutamaan sellaiseen tapaukseen, jonka kanssa on ollut yllättävän hauska rupatella. Heitä on kuitenkin ollut niin valtavan suuri vähemmistö, että katsomme vähäksi aikaa saaneemme tarpeeksi kaikenlaisesta sosiaalisesta toiminnasta.

Onneksi kerhosta on vaihteeksi lomaa ja voimme keskittyä niihin asioihin, joiden kanssa koemme olomme kotoisaksi kuten vaikka napit, nauhat ja suklaa. Suosittelemme tätä samaa kaikille muillekin eli älkää turhaan sukuloitsiko tai kyläilkö juhannuksena, kun voitte kaikessa rauhassa keskittyä siihen kaikken tärkeimpään eli omaan itseenne. Viettäkää mukava retriitti hyvässä seurassanne ja mussuttakaa herkkuja. Niin mekin teemme.

 

 

8.6. Pirjo ja Purjo kokevat elämänsä järkytyksen

Maailmassa ei ole mitään pysyvää!

Meidän elämämme kivijalka, perjantaikankaidemme ehtymätön lähde, tyylimme tyyssija ja hirmuisen hauska kangaskauppa Wexler lopettaa. Tai jos olemme ihan tarkkoja, niin pitää tyhjennysmyynnin, jotta saa nykyisen puotipaikansa mahdollisimman autioksi ja siirtyy sitten johonnekin muualle, missä ei ole talvella jäätävän kylmä ja kesällä järkyttävän kuuma.

Olemme lohduttomia.

Toisaalta emme voi olla hiljaa hihkumatta, koska huomenna Wexler aloittaa alennusmyynnin: ihan kaikki kankaat 20% alennuksella. Siis ihan kaikki. Pitsit, prinsessakankaat, flanellit, kukalliset verhoilukankaat (arvatkaapa, kenen kuistilla korituolit odottavat uutta päällystä), kimaltavat sametit, Hello Kitty -puuvillat, ... Oi - tästä tulee vielä ihanaa, sillä pitäähän meidän varmuudeksi ostaa kankaita varastoon. Loppuunmyynti tosin jatkuu ainakin elokuulle asti, mutta haluamme varmistaa, että saamme kaikki kauniit kankaat itsellemme. Siksi ryntäämme paikalle jo huomenna.

Esimerkkinä Wexlerin nykyisistä valikoimista Pirjolla on joustofroteesta traktoripaita. Tätä kangasta myydään valmiina pipopaloina (sellaisesta saa meille puseron) ja vähän isompinakin, mutta pakalta moista ei löydy. Sen sijaan Purjon mekon vihreää kukkakangasta saattaa vielä löytyä pikkuisen. Huomenna menemme ostamaan loputkin. Samalla hankimme ainakin kahdeksan metriä kukkakuvioista flanellia ja paljon, paljon raitatrikoota.

3.6. Muistutamme itsellemme, että olemme olemassa

Seuraavat kaksi viikkoa meillä on erinomaisen kiire. Tai oikeastaan meillä on kiire jo nyt, joten yritämme jotenkin rämpiä päivästä toiseen ja sattumuksesta seuraavaan. 

Vinkkinä kaikille teille, jotka olette kalenterien orjia: opetelkaa sanomaan napakasti ei jo siinä vaiheessa, kun joku ehdottaa, että josko ihan vähäsen saisi aikaanne käyttöönsä. Yleensä siitä ei hyvää seuraa. Meille siitä on seurannut iltakerhoja jaettavaksi asti. Aiomme tulevina päivinä puhallella ilmapalloja, koristella erilaisia tiloja juhlakuntoon, kanniskella tuoleja käytävään ja sieltä pois, aiheutella automaattisia ja ennen kaikkea vääriä hälytyksiä availemalla kiellettyjä ovia, käydä itse kaikenlaisissa avajaisissa ja sulkejaisissa, syödä voileipäkakkua ja lopuksi siivota omat ja muiden sotkut. Etenkin tuo viimeksimainittu tulee olemaan hankalaa, koska omissakin on riittävästi.

Mutta ehkä me selviämme tästäkin sillä ajatuksella, että kerhossa pitää oppia tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja että mikään työ tai tehtävä ei ole sellainen, etteikö sitä voisi tehdä. Valitettavasti kaikenlaisessa järjestämisessä olemme niin etäällä epämukavuusalueellamme, että sieltä palaaminen takaisin omaksi itseksemme vie viikkotolkulla aikaa.

Vaatteista emme tänään jaksa pölistä, katsokaa kuvasta.