26.12. HUPS - joko se joulu meni?

Vähän myöhässä mutta sitäkin lämpöisemmin: joulua!

Kuvassa olemme luonnollisesti me sekä pikkuruinen muovinen joulukuusi, jonka valot lakkasivat toimimasta kriittisellä hetkellä. Eli juuri nyt. On se silti ihan kelpoisa kuusi ja saa ilahduttaa vielä monia vuosia, kunhan ensin löydämme siihen (alennusmyynneistä) uudet lamput.

12.12. Pirjo ja Purjo ottavat kummituskuvan

Muiden valokuviin ilmestyvät Jeesuksen kasvot tai Donald Trumpin hiukset, mutta me saimme kuvaamme ikuistettua kummitusherätyskellon! Katsokaa tuota kaikkein suurinta kameran linssille sulanutta pisaraa oikeassa yläkulmassa, eikö se teidänkin mielestänne ole ilmassa leijuva vanhanaikainen pärisevä herätyskello, joka näyttää kutakuinkin aikaa 16:55?

Meidän piti siis kuvata syksyn ensimmäistä kynttilälyhtyä hetkeä ennen vesisadetta, mutta nyt iltamme kuluu pohtiessamme kuvaan pujahtanutta lisäosaa. Mistä se on tullut, onko se pelkkä heijastus jostain vai putosiko pihaan  aikamittari. Ja mitä ihmettä se tarkoittaa, että kello tunkeutui juuri meidän satunnaiseen valokuvaamme. Ei kai sitä, että huomenna joutuu heräämään aikaisin?

Omat asumme ovat tänään mallia vauvahaalari eli hienommin sanottuna jumpsuit. Erityisesti toivomme, että panette merkille Purjon haalarin punaisen, valkohampaisen vetoketjun. Se on piste iin päälle. 

8.12. Paluu arkeen

Nyt on katsottu Suomi100 -juhlintaa televisiosta ja asujen kuvia lehdistä ja ihmetelty, että kylläpä oli monta kummallista vaatetta. On arvosteltu kampaukset ja silmälasit ja Jenni Haukion mekon takasauman ryppyisyys. Hyvänen aika, mistä ihmeestä meille riittää puhuttavaa seuraavan vuoden aikana, kun emme voi ihmetellä turkislaukkuja, liian piukeita paljettimekkoja tai rupsahtaneita kampauksia. Pitääkö meidän tyytyä pelkästään näihin kotiommeltuihin asuhin? Ja aikuisten oikeasti: voiko päivän suurin uutinen olla se, että joku tulee juhliin heijastavassa takissa.

 

Vakosametti on mainio materiaali silloin, kun halutaan ommella napakka, mutta ei ihan hurjan arkinen liivihame. Vakosametissahan on 50% juhlavaa samettipintaa ja 50 % jotain ihan muuta. Nämä liivihameet ovat ensinäkemältä samanlaisia, mutta jos katsoo oikein tarkasti, niin Pirjon mekossa on edessä iso paikkatasku. Puserot ovat neulosta.

6.12. Hyvää itsepäisyyspäivää!

Ilmassa on juhlan tuntua ja muutama lumihiutale. Mekin ajattelimme ensin pukeutua sinivalkoisiin asuihin, mutta ymmärsimme sitten, että niin tekee suurin osa tänä ilta kättelyjonoon asettuvista. Siksi valitsimme talvipastellia kimalteella ja ilman. Purjo nappasi lisäksi harteilleen fleecevuoritetun viitan Pirjon tyytyessä kevyesti topattuun satiinijakkuun. Kyllä nyt kelpaa juhlia!

5.12. Joko juhlitaan?

Televisiosta tulee etkoja eli esijuhlia ainakin kahden kanavan voimalla ja vähän väliä muistutetaan ties missä mediassa, että juhlat ovat alkaneet. Me olemme osallistuneet näihin satavuotispippaloihin sen verran, että nautimme kahvia ja herkkuleivonnaisia klo 14 koko muunkin maan ohjeistetusti hiljentyessä pullalautasten ääreen. Tai no jos ollaan ihan tarkkoja, niin jätimme sen kahviosuuden väliin ja paneuduimme vähän antaumuksellisemmin syömispuoleen.

Tämä nukketalo voisi olla presidentinlinna ja me sen vartijat. Emme avaa kuistin ovea, jotta ette näe, millainen sotku siellä on vielä päivää ennen juhlia. Koska tämä presidentinlinna sijaitsee sisätiloissa eikä missään meren rannalla, niin mekin saatoimme pukeutua hempeään kukalliseen puuvillaan, joka saattaa olla niinkin kaukaa kuin 1980-luvulta. Yltiöromanttisuutta on korostettu niin satiininauhalla pääntien reunassa kuin pitsillä ja kukkanauhalla pitkin hihoja ja helmaa. Koemme olevamme kovasti söpöjä ja hiljalleen valmiita huomisen ankaraan koitokseen eli monituntiseen kättelyseremonian seuraamiseen.

4.12. Pirjo ja Purjo käyvät kirjaostoksilla ja pettyvät

Me olemme kirjallisia kulinaristeja, kuten kirjahyllystämme voi päätellä. Täältä löytyy kaikenlaista Mielettömästä matikasta runsaaseen ja kohtalaisen kattavaan Aku Ankan taskukirjojen kokoelmaan. Tänään päätimme erilaisten mainosten ja katalogien innoittamina lähteä joulukirjaostoksille, mutta lopputulos oli pettymys: kutakuinkin kaikki etukäteen hankittaviksi suunnittelemamme teokset olivat joko tilapäisesti loppuunmyytyjä tai ilmestyisivät vasta lähempänä joulua. Kaikki toivekirjamme olisivat toki tänä vuonna saatavilla, kunhan malttaisimme tulla uusintaostoksille vaikkapa kaksi päivää ennen aattoa.

Mutta kun me emme malta! Toisaalta meillä ei ole aavistustakaan, olemmeko kaupoilla kirmailemassa vielä pari päivää ennen joulua vai valitsemmeko hälinän ja huiskeen sijaan sen, että istumme kaikessa rauhassa kotona lukemassa. Olemme vähän sellaisessa nyt tai ei koskaan -mielentilassa, koska jos lehtien välissä ja postipojan ihan erikseen kiikuttamana kotiin on tuotu jos jonkinlaista kirjaluetteloa ja -esitettä, niin olisi ihan mukavaa, jos niitä kirjoja saisi vaikka ostaa kaupasta, ei pelkästään ihailla mainoksessa.

Kovasti tynkäostosreissustamme sydämistyneinä kaivelimme tiedostoista esille tällaisen aika vanhan kuvan, jossa olemme kesätamineissa. Ette kai te oikeasti luule, että meillä on niin lämmintä, että voi olla ja elellä kukallisessa pikkumekossa? Siinä on muuten edessä valenappilista, mekossa on oikeasti takana tarrakiinnitys ja edessä pelkkä hämäys, joka koostuu pitsinpätkistä ja napeista. Purjon asu on rengaskuvioista trikoota ja ne renkaat ovat aika lailla isoja. Onneksi edes yksi saatiin osutettua tuohon etumukseen näyttämään siltä kuin paidassa olisi kaarroke. No ei ole, pelkkä visuaalinen harha sekin.

 

3.12. Vettä, lunta, vettä, lunta, vettä...

Elämä on siitä jännittävää, ettei koskaan voi tietää, mitä pilvistä on putoilemassa päähämme. Jotain sieltä joka päivä ropsahtelee tai leijuu, mutta mikään ei tunnu olevan kovin pysyväistä. Eilen oli lunta niin, että auto peittyi vallan valkoiseksi, mutta tänä aamuna oli vain muutama hauras hiutaleläntti siellä täällä rakennusten kupeessa vähän kuin ujosti pälyilemässä, että mihin sitä lähtisi. 

Pakkaslumen ja vesisateen välissä ei ole sitä pienen hetken suojasäätä, jolloin voisi tehdä lumiukon tai lapioida pohjaa lumilinnalle. Ehei, vaihtoehtoina ovat joko pakkanen tai monta astetta plussaa. Kaukana tuntuvat olevan ne syksyt, jolloin saattoi kuljeskella kuulaassa säässä ihastelemassa maisemia. Jos nyt lähtee vaikka metsään, niin saa kuusenoksilta päälleen joko litratolkulla vettä tai sitten muutaman ämpärillisen oikein hienojakoista hilettä, joka osaa tunkeutua niskasta kutittamaan selkää.

Siksi emme menekään ulos, vaan istuskelemme kaikessa rauhassa sisätiloissa. Näissä haalareissa on yritetty tuhota sekä nauha- että kangasvarastoa, joten lopputuloksena on vähän maltillista riemunkirjavaa. Pirjon haalarissa ajatuksena oli saada sinipunaiselle nauhalle jotain käyttöä, joten sitä ommeltiin niin hihaan kuin haalarin etumukseenkin. Purjon haalarissa lähtökohtana oli synkän mustanharmaa kukallinen etukappale, johon yhdistettiin pinkkiharmaata neulosta. Kuvissa nämä näyttävät aika typeriltä, mutta todellisuudessa ovat ihan siedettäviä.

2.12. Me emme ole oikein korkeakulttuurisia

Yritimme äsken katsoa televisiosta valtakunnallista Suomi 100 -juhlaa, mutta emme yksinkertaisesti pystyneet keskittymään kuin viiden minuutin ajaksi. Ehkä meihin on iskenyt joku piilevä ADHD tai vastaava tai sitten juhla oli yksinkertaisesti aivan liian tylsä ja tekotaiteellinen. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta emme keksineet yhtäkään suomalaisuuteen liittyvää syytä sille, miksi aikuinen mies hyppeli pitkin lavaa sen näköisenä kuin joku olisi salaa huiskaissut syyhypulveria hänen paitaansa. Tulimme siihen tulokseen, että meille riittää sellainen vähän matalampikin kulttuuri kuten kauneimmat joululaulut tai kesäteatterin näytelmät.

Olemme sentään ymmärtäneet pukeutua puolijuhlavasti satavuotisjuhlaviikon alun kuikuillessa jo ylihuomenna. Puserot ovat molemmilla samanlaista ohutta velouria satiinisomistein. Purjolla on kokonaan vuoritettu vaaleanharmaa pitsiliivihame, jonka struktuuri ei kaipaa somisteita. (Huomatkaa, olemme löytäneet uuden sivistyssanan ja käytämme sitä mukahuolettomasti kuvailemaan pitsin pintaa.) Pirjon mekko on viininpunaista satiinia ja siinä on edessä solmittava satiininauha. Rusetti on vähän repsallaan, mutta ei sitä kukaan huomaa.

1.12. Joskus idea on parempi kuin toteutus

Tiedättehän sen Marimekon mekon, jossa on monta taskua? Ajattelimme haluta samanlaisen, mutta emme ymmärtäneet, että taskujen sijoittamisella saattaisi olla jotain merkitystä lopputulokselle. Niinpä lätkimme taskuja pitkin etukappaletta sinne tänne ja vasta sovitusvaiheessa huomasimme, että ne todellakin näyttävät satunnaisesti sijoitetuilta. Ehkä suunnittelijat ihan oikeasti tietävät, mitä ovat tekemässä. Meillä oli vain vahvasti matkittu visio, jonka toteutus on vähän amatöörimainen.

Käytössä nämä puuvillamekot ovat silti aika mukavat. Edessä on tarrakiinnitys ja taskuihin (niitä on muuten neljä) mahtuvat niin nenäliinat kuin satunnaiset aarteet kuten lattialta löytyvät kolikot ja hiuspinnit.