28.5. Aurinko, aurinko lämmittää

 

Lämmittäminen on auringon työtä, joten paahtakoot nyt parin kylmän päivän jälkeen oikein kunnolla. Jo tässä on riittävästi paleltu. Myrsky ei onneksi tuhonnut mitään olennaista lapiot ja ämpärit ovat hiekkakasassa paikallaan eikä puista ole irronnut muita kuin satunnaisia joutavanpäiväisiä kuivia oksia. Omenapuut eivät ihan vielä ole kukassa, joten niistäkään ei lennellyt ympäriinsä valkoista terälehtipilveä.

Otimme auringon mukaan vaatteisiinkin ja päätimme, että lämmin valo voisi olla vähän oranssiin vivahtavaa keltaista. Koska ainakin näin aamulla ulkona on vielä maltillisen viileää, niin emme heittäytyneet hellemekkojen maailmaan, vaan valitsimme varmuudeksi pitkähihaiset puserot. Nyt ei pääse vilu vierelle.

27.5. Annamme kaikkien kukkien kukkia vallan vimmatusti

 

Pihasta putkahti yhdessä päivässä kolme miljardia helakankeltaista voikukkaa, tuomet kukkivat kuin viimeistä päivää, lemmikit kurkottavat kohti kaltaistaan eli taivasta, kevätesikot siinä sivussa lymyilevät omenapuiden alla, jotka muuten nekin helähtävät täyteen kukkaloistoonsa, kunhan ilmat hieman lämpenevät. Luonto siis kukoistaa tavalla, joka saa meidät hentomielisesti hyväksymään sen, että rikkaruohokin voi olla kaunis.

Tässä ympäristössä on ihan pakko itsekin etsiä kukalliset asut. Eilisen myrskyn jäljiltä on vielä melkoisen viileää, joten pitkät hihat ja lahkeet nilkkoihin asti ovat todella tarpeen. Mekko ja haalari ovat samaa kangasta, jonka kuviot ovat mielestämme kirsikankukkia. Ehkä.

26.5. Kevätmyrskyn aikaan

 

Aamulla heräsimme myrskyn ujellukseen ja ymmärsimme välittömästi, että tänään on syytä unohtaa kepeät hepenet. Parempi piilottaa varpaat pehmeän joustofroteen sisälle ja ulkoilun sijaan tyytyä kuikuilemaan ikkunasta ohijuoksevia mustia pilviä. Samalla voimme riittävän etäisyyden päästä seurata naakkojen tuuliliitoa, ne veijarit näyttävät nauttivan puhurien kanssa pelleilystä. Paikallaanleijailuharjoitukset näyttävät pikasilmäyksellä todella helpolta huvittelulta, mutta muutem emme erityisemmin pidä naakkaparvien kesälomaparatiisin vieressä asumisesta.

24.5. Rymyäminen - se on meidän juttu!

 

Ihan kuka tahansa voi tarvita sellaiset vaatteet, joissa ei tarvitse miettiä jokaista hyppyä tai ryppyä ja joissa voi kiipeillä, putoilla, istua nurmikolla tai vaikka kontata marjapensaiden alla keräämässä lehtokotiloita. Meillä nämä collegehaalarit ovat juuri ne rymyvaateet, joissa ei tarvitse hetkeäkään miettiä tekemisiä, koska nämä ovat oikeasti pese-ja-pidä -asuja. Voi kurkottaa ja vaikka kapsahtaa ilman, että joutuu pohtimaan repeämiä tai tahroja. Jotta erottaisimme, kumpi on kumman, on Purjon haalarissa rintamukseen ommeltu kangasmerkki, jossa on kuva ikivanhasta autosta.

21.5. Sadepisaroiden laulu

 

Tänään on sadepäivä ja se tarkoittaa sitä, että lehtokotiloarmeija luistelee pitkin pihatietä valmiina ahmimaan kaiken vihreän, ruskean ja limaisenharmaan. Joku asiantuntija väitti radion luontoillassa, että linnut nauttivat lehtokotiloita herkkupaloina, mutta ainakaan tässä pihapiirissä ei yksikään naakka, kottarainen tai närhi ole pätkääkään kiinnostunut nilviäisistä.

Puseroissa meillä on erilaisia vesipisaroita. Jaoimme röyhelöt tasapuolisesti eli Pirjo sai liehuvan helman, Purjo olalle pienet hörhellykset.

10.5. Taistelu alkakoon!

Kuvassa näemme uimapukuja ja härvelin, joka ensinäkemältä ei kuvasta katsojalle yhtään mitään. Tarkkasilmäinen huomaa, että Purjolla on uimapuvussaan ankka ja tässä onkin koko jutun ydin. Tai oikeastaan hanhissa, mutta koska meillä ei ole yhtään hanhikangasta, niin päädyimme ankkaan. Tuo härveli edessämme on hieman rimpula drone, jolla voi nousta ainakin viiden metrin korkeuteen ja ottaa kuvia pääosin alapuolisista alueita.

Alkukappaleesta voi vihmerämpi päätellä, että  hanhet ovat päättäneet asettautua ainakin tilapäisesti läheisille pelloille syömään vastakylvettyä viljaa. Ei käy, sanomme me, ja mietimme kaikki mahdolliset keinot häätää viekkaat räpyläveijarit pois. Toistaiseksi olemme käyttäneet yleistä juoksentelua pitkin ja poikin hehtaareja, käsien järjetöntä pyörittelyä helikopterimaisesti, kattilankansien paukuttelua juoksentelun lomassa, älytöntä älämölöhuutoa ja kiukkuista kirkumista. Kaikki tämä on tehokasta muutaman kymmenen minuutin verran, mutta sitten hanhiparvi taas lehahtaa paikalle ja jatkaa terroristitekojaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Dronen käyttöön tarvitaan lupa eikä tämmöinen pieni lelu tosielämässä ole tehokas ollenkaan, mutta kiivaasti me yritämme ratkaisua ongelmaamme keksiä. Koiraa meillä ei ole, paikalliset villikissat pelkäävät hanhia ja ainoa lähialueella asustava luontainen vihollinen eli kettu lienee syönyt vatsansa täyteen, koska se ei näytä yhtään välittävän siitä, että melkein vieressä on tuhansia kiloja tuoretta lihaa.

Ainoa toivomme on, että nämä hanhet pitävät ohrapeltoa pelkkänä lintujen ABC:na ja jatkavat mahdollisimman nopeasti lomailemaan kohti pohjoista perinteisellä yhden pysähdyksen taktiikalla. Yritämme tehdä parvien olon mahdollisimman epätervetulleeksi, jotta ne ymmärtäisivät, että missä tahansa muualla on  paljon mukavampaa.

 

5.5. Haalaripäivä - vai onko tämä nyt jumpsuit?

Vinkkinä viikoksi: jos haluat näyttää pulskalta veijarilta, valitse pinkki vaakaraitainen haalari. Purjo teki niin ja ihmettelee, että näinkö helppoa on kuvissa saada kaksi kiloa painoa lisää. Pirjo sen sijaan muisti, että edullisin kuvakulma on aika usein sivuttainen ja huomio kannattaa kiinnittää pois vatsanseudusta vaikka asua tummempiin resoreihin.

Oikeastaan me olemme valmistautuneet säätiedotuksessa uhattuun osittaiseen takatalveen, vaikka emme totisesti aio näissä tamineissa heittäytyä räntäsateen armoille. Sen sijaan olemme hyvin harkitsevaisesti ottaneet huomioon sen, että asun täytyy mahdollistaa kaikenlainen tärkeä tekeminen sohvalla löhöilystä kuperkeikkoihin. Näissä ne onnistuvat!

3.5. Ihan kaikki vihertää

Pihassa vihertää joka nurkalla, etenkin siellä, missä nokkoset ovat päättäneet rehottaa villeinä ja vapaina. Mekin päätimme katsoa, mikä kaapissamme vihannoi ja sotkujen lisäksi sieltä löytyivät nämä frillaolka-asut. Pirjon puserossa röyhelöt ovat samaa kangasta kuin muukin paita, Purjolla yksiväriset. Hankala sanoa, kumpi vaihtoehto on söpömpi.