29.8. Hyvin lyhyt ompelufilosofia

Olemme moneen kertaan kertoneet tämän saman, mutta kertaus on opintojen äiti ja toistaminen tekee asiasta totta, joten rupatellaan hetkinen aiheesta "Ovatko nukenvaatteet ympäristörikos?".

Me olemme sitä mieltä, että eivät välttämättä. Meidän asumme ovat kierrätyskankaista, muiden vaateompeluiden hukkapaloista  ja joskus, tosin aika lailla harvoin, loppuunkulutettujen vaatteiden parhaista paloista ommeltuja. Siitä syystä asumme saattavat joskus tuntua hieman liian kirjavilta ja niissä on sotkettu keskenään hieman liikaa erilaisia kuvioita kuten nyt vaikka näissä kokonaisuuksissa, joissa raitojen kavereina on niin tähtiä kuin sydämiäkin. Silti emme aio luopua tilkuistaompelun ihmeellisestä maailmasta, vaikka pikkuiruisen saatamme jämäpalapeittoa muistuttaa. Kauneus on katsojan silmissä ja aina voi laittaa silmänsä kiinni, jos näkee jotain omasta mielestä täydellisen tyylitajutonta.

 

22.8. Eräänä päivänä kurkku riehaantui kasvun ihmeeseen

 

Suurimmalla osalla ei ole kasvihuoneessaan valkoista puuvillamattoa, mutta meilläpä on. Se on kaunis, kätevä ja pitää rikkaruohot loitolla. Lisäksi se tuntuu houkuttavan kurkkua suorastaan infernaaliseen kasvuun, koskapa juuri tämä kasvattimme on päätynyt pelmahtamaan lavakaulusten ulkopuolelle oikein kunnolla. Vaikuttaa, että sillä olisi jonkinlainen aluevaltaajan tavoitetila, jossa pyrkimyksenä on työntää tomaatit nurkkaan ja asettua koko 18 neliön kasvihuoneen jokaiseen koloseen millä tahansa keinolla. Kurkkuja tämä yksilö sen sijaan tekee hyvin vaatimattomasti, mutta todennäköisesti on mahdotonta olla samaan aikaan sekä tuottoisa että elintilaansa laajentava.

Me leikimme, että tämä on viidakko tai ainakin sademetsä. Pirjon uimapuvussa onkin mielikuvitusta ruokkivasti melkoinen määrä satuisia sieniä ja Purjolla pitkäkaulaisia kirahveja, jotka saattavat olla enemmänkin savannien asukkaita, mutta eivät kaihda tällaista vähän vehreämpääkään elinympäristöä. Ulkona saattaa sataa, meillä täällä kennolevyjen ympäröiminä on miellyttävän trooppinen ilmasto.

19.8. Se modernimpi satu Punahilkasta

 

Uudenlaisessa sadussa Punahilkka voi varsin hyvin olla keijukainen ja susi puolestaan vielä pentu, jolla ei ole oikein ymmärrystä siitä, syödäkö neito vai keskittyä leikkimään kruunulla. Kapekinttuinen keijukainen voi kiusata sutta nappaamalla siltä kimaltavan lelun pois tuosta vain. Toisaalta susi voi olla eksynyt inhan mummon ryteikköiseen metsää ja pyytää Punahilkkaa auttamaan sielä asemakaava-alueelle herkkumatkalle avonaisten biojäteastioiden läheisyyteen. Kyllä, paidoistakin voi kehittää vaikka minkälaisen tarinan, kun sille päälle sattuu.

Sadepilvet ovat päättäneet kokopäiväisesti asettua pihamme päälle, joten me päädyimme valitsemaan tällaiset syksynsävyiset asut, joissa on helppo maastoutua. Pirjo väittää sinnikkäästi, että kuuman kesän jälkeen ruskan sävynä on pirteä pinkki. Saapa nähdä.

2.8. Kilpaa koivujen kanssa

 

Emme kasva kilpaa koivujen kanssa, vaan kellastumme samaa tahtia kuin pihapuut. Ensin moniviikkoinen sinnikäs kuivuus, sitten kerralla ämpärikaupalla vettä ja vaakatasoon lamaava tuuli. 

Omasta mielestämme nämä keltaiset ja oranssit sävyt ovat oikeastaan aika lailla heleitä ja mukavia elokuun alun normalisoituvaan kesään. Enää ei helle pakota läähättämään kuumuudessa tai aurinko polta poskille pisamia, vaan ulkona voi jopa tehdä jotain pelkän varjossa makoilun sijaan. Ja kyllä me olemme tehneetkin kaikenlaista marjapensaiden tyhjennyksestä sisiliskojen saalistukseen asti.