lauantai 10. helmikuuta 2018

10.2. Mitä tapahtuu Prisma-perheelle, kun lapset muuttavat pois kotoa?


Prisma-perhe on se mediassa kauhisteltu yksikkö, joka asuu koiransa kanssa omakotitaloalueella kaukana julkisesta liikenteestä ja jonka yhteiselon kohokohta on ajella joka viikonloppu Prismaan ostoksille ja elämystymään. Nyt noin parikymppiset eivät tuollaista elämää halua, joten he eivät perusta perhettä (ihan kuin siitä seuraisi yhdessä yössä se, että päätyy entiselle pellolle postimerkin kokoiselle tontille huteraan omakotitaloon).

Ihan sama se meille, onko tuollaisia perheitä oikeasti ja jos on, niin ovatko ne kidutuskammiota pahempi kohtalo. Me pohdimme tänään sitä, mitä tuollaiselle perheelle tapahtuu, kun lapset ovat lähteneet kotoa ja farmariauto vaihdettu johonkin kätevämpään kulkupeliin. Tai emme me oikeastaan pohdi, koska tiedämme, että se perhe tai enää siis pelkkä pariskunta siirtyy S-Marketin kassajonoon taivastelemaan, jäikö kuitenkin jotain ostamatta ja oliko ne omenat varmasti tarjouksessa.

Ai että mistäkö tiedämme? No siitä, kun kävimme tänään kaupassa katsomassa, miten laumoittain tuollaisia varhaissenioreja vietti aikaansa paikallisessa S-marketissa lukemalla maustepurkkien kyljestä E-koodeja ja toisaalta roikkumalla ostoskärryissä molemmin puolin kuin kaksi taaperoa ikään. Erona on vain se, että taaperokuljetuksen voi yleensä ohittaa, kahta talvitamineissaan keekoilevaa orastavaa vanhusta ei.  

Kun Prisma-perhe etsii elämyksiä ostamalla eksoottisia hedelmiä ja antamalla lasten painaa vaa'an numeroa kaksisataa jotain,  niin S-market pariskunta jumittuu viimeistä myyntipäivää lähestyvien juustojen äärelle pohtimaan, ostaako vai eikö ostaa. Kun toisaalta tekisi mieli ja suolakeksejäkin kotona olisi, mutta kun on se kolesteroli. Pitkän pohdinnan ja koko juustohyllyjen välisen tilan tukkimisen jälkeen päädytään siihen, että liian rasvaista on. Kärryyn napataan kuitenkin seuraavalta käytävältä kevyttä maksapasteijaa ja kylmäkaapista kermaista rahkaa, koska pitäähän sitä ihmisen jotain syödä. Näitäkään hankintoja ei tehdä puolihuolimattomasti päähänpistosta, vaan jokainen maksapasteijalaatu käydään yhdessä läpi, muistellaan aikaisempia kokemuksia ja mietitään, että oliko siellä Vesa-enon syntymäpäivillä tätä vai tuota toista maalaislaatua.

Kyllä jokainen saa kaupassa ostoskäyttäytyä ihan niin kuin itse tahtoo, mutta emme me ole koskaan ennen ajatelleet, että sellaiselle työssäkäyvän oloiselle pariskunnalle paikallinen market olisi elämys, jossa voi viihtyä toista tuntia. Tosin jos on ensin viettänyt monta vuotta Prismassa haahuilemalla pitkin pitkiä käytäviä ja kadottamalla lapset tämän tästä, niin ei välttämättä osaa päästää irti rutiineista, vaan siirtää ne vähän pienempiin puitteisiin. Sen puolisonkin ehtii moneen kertaan unohtamaan, jos ei koko ajan muistuta, että pidä kärryistä kiinni, ettet eksy.

Me viivyimme ostoksilla korkeintaan 20 minuuttia, emme sinä aikana lukeneet ainuttakaan E-koodia tai vertailleet rasvojen määriä.  Erityisen vähän me estimme muita pääsemästä kurottamaan hyllyiltä haluamiaan tuotteita, vaikka kieltämättä muutaman kerran mielessä kävi, että kyllä mekin osaisimme seistä tukkimassa kulkureittejä. S-market pariskunnat kun tuntuivat kaikki tuntevan toisensa ja ilmassa oli jonkinlaista yhteisöllistä kokoontumisajon henkeä. Valitettavasti se kulminoitui 3-4 kärrykunnan luomina "sumppuina", joita ei voinut ohittaa, alittaa, kiertää tai ylittää. Piti olla röyhkeä ja sanoa "anteeksi, mahtuisiko tästä" ja sitten tyynen rauhallisesti lykkiä omat kärrynsä juuri siitä, mistä halusi mennä. Ja piti kovettaa mielensä, että ei olisi sanonut mitään, kun joku huomautti, että "on toisilla olevinaan kiire näin lauantaina".

lauantai 3. helmikuuta 2018

3.2. Varpaat piiloon


Pakkanen paukkuu ja nurkissa naksuu, mutta me olemme varautuneet kerrankin ajoissa. Näissä haalareissa ovat suojassa niin varpaat kuin niskakin. Huput kiskoimme korvien suojaksi ja seuraavaksi ovat etsinnöissä tumput. Me tiedämme että ne ovat täällä jossain, mutta ainakaan toistaiseksi ei sisätiloissa ole pakkasta, joten eipä niiden löytymisellä mitenkään erityisen kiire ole.