27.9. Ensilumet alkavat vihmoa Suomea

Otsikko on iltapäivälehdestä ja se antaa ymmärtää, että talvirengaskeli alkaa jo ennen kuin puiden lehdet ovat ennättäneet keltaisiksi. Tarkempi perehtyminen juttuun tyrehdytti ensi-innostuksen: lunta tulee pohjoisimpaan Suomeen, ei vielä tänne etelään. Klikkiotsikko toimi juuri niin kuin oli toivottukin eli herätti mielenkiintoa ja ehkä myös pienen pelästymisen. Joko nyt?

Totesimme kuitenkin, että juuri nyt on oikea aika etsiä lämpimät ulkotamineet kädenkantaman päähän. Samalla kaapista löytyi muutama korviapeitävä pipokin, mutta ainakin vielä tässä sovitusvaiheessa sukat unohtuivat laatikkoonsa. 

Nämä haalarit ovat tuulenpitävää kangasta ja molemmissa on trikoovuori. Vyötäröllä on röyhelö, joka ei kovin hyvin kuvassa näy, joten nappasimme toisenkin otoksen, josta kokonaisuus selviää.

 

25.9. Semmoiset ihan tavalliset kotivaatteet

Meillä on vanhanaikaiseen tapaan erikseen koti- ja kerhovaatteet. Niitä parempia edustusvaatteita ei kotona leikeissä käytetä, sillä näitä tällaisia tavallisia trikooasuja löytyy pinotolkulla. Tylsän puseron piristeeksi on ommeltu hilpeitä kuvioita. Purjon rintamuksessa on ihana pehmeä fleecepöllö, jota on mukava silitellä. Pirjon paidan koirakuvio leikattiin samasta kankaasta kuin housutkin. Näin pienikokoisissa vaatteissa aplikaatiot toimivat ihan yhtä hyvin kuin isommissa painokuviot.Näissä vaatteissa on muuten varsin kätevää nukkua päiväunia!

24.9. Laiskotteluaamu

Joskus aamulla laiskotuttaa ihan valtavasti ja silloin kokee isoa iloa siitä, että sattuu omistamaan ns. salonkikelppoisen yöpaidan. Sellaiseksi voidaan määritellä nämä meidän trikoiset yömekkomme, joissa on varpaisiin asti ulottuva helmaröyhelö. Näissä voisi viihtyä vaikka koko päivän, mutta ulos emme suosittele lähtemään, koska kepeän pakkasaamun kosteus takertuisi takuuvarmasti helmaan eikä se olisi mukavaa

20.9. Pilvet, tähdet ja pari oravaa

Keväällä ja kesällä kaikissa vaatteissa tuntui olevan kukkia, mutta syksyn tullen on palattu vähän yksinkertaisempiin kuvioihin eli vaikka nyt sitten näihin tähtiin ja pilviin. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjon puseron hihoissa vilistävät lisäksi lukuisat erilaiset oravat. Ja tarkasti kangasmuotia seuraavat tietävät, että tänä syksynä trikoiden ykköseläinkuosi on kettu, joten nopeasti oivaltaa, että ihan vähän vanhanaikaisia olemme asuinemme jo nyt. Meitä se ei kuitenkaan haittaa, koska hyvin näissäkin telmii.

18.9. Mikki Hiiren uimakoulun viralliset asut

Kiipesimme vihreän muovilaatikon päälle esittelemään melkein virallisia uima-asuja, joissa on Disneyn hahmoja kaiketi matkalla kouluun. Pirjo huiskaisi kuvanottohetkellä käden eteen, joten ette pääse näkemään, miten Mikki innoissaan kantaa kirjanippua sellaisella vauhdilla, että riemu on melkein käsinkosketeltavaa. Tässä uimapukumallissa muuten näyttää siltä kuin Purjolla olisi valtavan iso vatsa. Ei pidä paikkaansa!

17.9. Jos saisimme kutsun synttäreille

Jos juuri nyt saisimme kutsun jonkun synttäreille, niin todennäköisesti pukeutuisimme juuri näin eli hillityn himmeästi hohtavaan helmenharmaaseen yhdistettynä prinsessamaiseen vaaleanpunaiseen. Oikeastaan nämä mekot ovat verhokangasta eli juuri sellaisia hukkapaloja, joita jää jäljelle, kun innoissaan ostaa 3 metriä korkeaan huoneeseen kutistumisvaroineen 3,3 metriä verhopituutta. Ehkä siinä jää kokonaan miettimättä, että eihän se verhotanko katossa ole kiinni eikä ala- ja yläkäänteisiin kannata tolkuttomasti kangasta varata. Satiininauha kaula-aukossa ja hihansuissa muuttaa asun kuin asun pikkujuhlavaksi eikä kukaan huomaa, että vaate on lähtöisin sisustus- eikä vaatetuspuolen kankaista!

13.9. Miksi muistutamme menninkäisiä?

Näiden asujen kuvioinnissa Hannu ja Kerttu kirmaavat pitkin metsää välittämättä vähääkään noidasta, joka on rakentanut piparkakkutalon houkutellakseen lapsia napsimaan palasia tikkaripuusta. Emme oikein tiedä, onko se tämä vihreä väri, joka saa meidät tuntemaan itsemme irlantilaisiksi maahisiksi, mutta joka tapauksessa olo on kuin keppostelevalla satuolennolla. Yhtään ei haittaa, vaikka on perjantaina ja 13. päivä.

11.9. Pieni hempeily ei ole koskaan pahitteeksi

Eilen oli kesän viimeinen hellepäivä, joka tosin meille näyttäytyi pelkkänä sumuisena aamuna ja lievästi aurinkoisena iltapäivänä. Uutisten mukaan helle pakeni Lappeenrantaan, ehkä siellä sille oli turvallisemmat oltavat kuin ukkosyön jälkeen meidän pihassamme. Ainoat päivästä oikeasti nauttineet olivat lehtokotilot, jotka ponnistivat päivänvaloon jostain kukkapenkkien uumenista ja narskuttivat liljanvarsia niin, että rouskeen saattoi kuulla. 

Tämä aamu on paljon kauniimpi kuin eilinen, joten etsimme syksyiset hempeilyvaatteet, joilla piristää itseämme ja sitä auringonsädettä, joka sinnikkäästi tunkeutuu vähän harmahtavan ikkunan läpi huoneeseemme. Kuivan kesän jälkeen kaikki pöly näyttää imeytyneen lasiin eikä rankkasadekaan ole saanut sitä puhtaaksi.

Purjo otti kukallisen hellemekon ja yhdisti siihen neuletakin, jossa on jotain meille aika lailla epätavallista eli tarrakiinnityksen sijaan nappi. Pirjo löysi vähän epämuodikkaan neonraidalliset legginsit, joiden seuraksi valikoitui röyhelöolkainen pusero. Sen edustaan on ommeltu paljettikoristeinen pehmotähti, jollaisia myytiin askartelukaupassa ja jolle on ihan oikeasti mahdotonta nähdä mitään järkevää käyttötarkoitusta. Tämänkokoisessa puserossa se joka tapauksessa näyttää vähemmän omituiselta kuin vaikka koristeena rapujuhlien pöydässä.

10.9. Joskus ihan tavallisia vaatteita

Ajoittain tuntuu siltä, että meillä on vain sellaisia vaatteita, joita ei ole tarkoitettu ihan tavalliseen tylsään arkeen. Siis pieneen riehumiseen, keskihurjaan hyppimiseen, mahdollisesti konttaamiseen ja nurkkien koluamiseen sekä keittiön alakaappiin piiloutumiseen. Mutta on meillä sellaisiakin ja tämä kuva on hyvä esimerkki kotipäiväasuista.

Purjo halusi ehdottomasti jalkapallopaidan viikonlopun  Suomi-Italia -ottelun kunniaksi. Siinä pelissä numero 5 oli Sauli Väisänen, muiden pelinumeroiden haltijoiden nimiä emme ryhtyneet selvittämään. Pirjo on vähemmän maanläheinen, joten hänellä on paidassaan avaruusalus todennäköisesti kuulentojen 50-vuotisjuhlavuoden muisteluiden innoittamana. Tärkeintä näissä on mukavuus ja se, että ei tarvitse ihan hirveästi varoa tekemisiään.

6.9. Letityttää

Meidänkin vaatekaapistamme löytyy ns. hifistelykuoseja eli ompelevassa maailmassa kysyttyjä kuvioita. Harvemmin hankimme kankaita metritavarana, joten yleensä ompelupöydälle päätyvät jonkun toisen ompelija leikkuutähteet. Ja hyvä niin, koska olisi aika puuduttavaa ommella samasta kuosista kymmentä melkein samanlaista puseroa tai mekkoa. Mieluummin siis muutama pienempi palanen, koska niistäkin saa aikaan vaikka mitä. Tällä kertaa Vimman Letti muuntui heiluhelmatunikaksi ja olkaröyhelöpuseroksi.

3.9. Jos olisi kerhopukupakko

Joka syksy nostetaan esille se, että pakollinen koulupuku olisi hyvä asia. Me emme ole ihan samaa mieltä, koska koulupuku ei ole yksi ainoa paita-neule-housut/hame -setti vaan melkoinen pino erilaisia asuja eri vuodenaikojen mukaan. Mutta jos olisi erityinen kerhopukupakko, niin tässä olisi jonkinlaista osviittaa asuiksi. Pirjolla on trikoosta ommeltu liivihame ja valkoinen brodyyrihihainen pusero, Purjolla puolestaan ruudullinen liivihame ja trikoopusero samasta kankaasta kuin Pirjon mekko. Jos vaihdetaan puseroita, saadaan leningiltä näyttävä trikookokonaisuus ja astetta juhlavampi ruutumekko+valkoinen pusero -yhdistelmä.

Toisaalta omaan vaatekaappiin katsottuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että kiitos ei viralliselle kerhoasulle. Me pidämme enemmän vaihtelusta kuin samanlaisuudesta.