Jouluna saavat kimaltaa muutkin kuin kuusi, joten etsimme komerosta paksusta satiinista ommellut mekot, joissa on laittoman paljon kultaista ja hopeista hohtoa. Silkasta riemusta laitoimme nissepolkaksi, sillä pitäähän niitä helmoja heilutella pelkästään jouluruokien sulamisen varmistamiseksi. Vaikka perinteiset laatikot korvattiin uunijuureksilla, niin ähkyn niistäkin saa aikaiseksi, jos ei pidä varaansa.
Kaikki on valmiina tai ainakin meillä on jo aamusta alkaen asustauduttu päivän kohokohdan eli lahjojensaamisen varalta tonttutyttöasuihin. Edes jouluna tai etenkään jouluna emme luovu ruseteista, röyhelöistä ja pienestä epäkäytännöllisyydestä. Yrittäkääpä saada Purjon jouluesiliinan olkahörhellykset haalarin alle siististi - ei muuten onnistu.
Toivotamme kaikille lahjakasta joulua, kaikenlaisia mukavia hetkiä ja suklaata. Sitä ei koskaan ole liikaa!
Aika pian ja melko nopsaan ovat tontut tehneet työnsä, listanneet kiltit ja tuhmat, pakanneet pukin rekeen sopivat lahjat ja lähettäneet tämän matkaan. Me puimme ihan hämäysmielessä punaista päälle, jotta turhan uteliaiksi herenneet hiippahatut pysyisivät poissa ikkunan takaa ja kuvittelisivat meitä lajitovereikseen.
Mutta huomenna on taas H-hetki tai pitäisikö sanoa, että L- eli lahjahetki. Vähän jo jännittää!
Tällaiset kuviolliset haalarit meillä oli viime vuonna. Pipot päässä näytämme melkein menninkäisiltä, mutta voimme vakuuttaa, että juuri tämä myssymalli pitää sekä korvat että niskan suojassa.
Lunta ei ole näkynyt, pakkanen on tuonut vain vähän huurretta syksyllä haravoimatta jääneisiin lehtiin. Ei siis ole voinut harrastaa hiihtoa, pulkkamäkeä tai edes lätäkköluistelua. Toisaalta se on ihan hyvä, sillä tänä vuonna meillä ei ole vielä ommeltuna mitään näin lämpöistä ja kätevää.
Jos meidät olisi tänä vuonna ystävällismielisesti kutsuttu juhlimaan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle, niin ilman muuta olisimme pukeutuneet juuri näihin asuihin. Ehkä Purjo olisi jopa silittänyt oman mekkonsa siltä varalta, että olisimme päätyneet median kuviin mielenkiintoisimmista vieraista.
Mielestämme kimalletta ei voi koskaan olla liikaa, joten mikään säihkyvä, säkenöivä, kultahippuinen tai loistava ei ole yliampuvaa etenkään juhlapäivänä. Ja sellainenhan meillä taas on hyppysissämme, vaikka reaaliaikaista iltapukujen kavalkadia ei tänä vuonna olekaan katsottavissa. Ehkä nautimme juhlan kunniaksi Wanhan Armon parempaa spelttiomenakakkua ja kohotamme mustaviinimarjamehumaljan itsenäisyydelle.
Ja ihan pikkuisen myös Isänmaalle, joka muuten on ponteva ja peloton rekisteritila eteläisessä Suomessa. Se selätti vast'ikään Maanmittaushallituksen hutiloiden tehdyn päätöksen poistaa rasitetieoikeus, jota virkamies ei mitenkään löytänyt tietokoneeltaan. Se ei ole sähköisissä tiedostoissa, sitä ei siis ole, päätteli virkamies, mutta onneksi meillä oli hyvin vanhanaikainen paperiversio asiasta. Niin palautettiin rasite paikalleen, kun asiasta aikamme ällittelimme. Mutta pienen pelon se jätti: mitkä kaikki muut oikeutemme saattavat kadota kuin tuhka tuuleen siinä vaiheessa, kun arkistoja digitoidaan? Siinäpä mietittävää itsenäisyyspäivänä!
Meillä ei ole aavistustakaan siitä, onko virtahepo oikeasti turkoosi, mutta ainakin meidän paidoissamme tämä on varsin mahdollista. Ensin tuli sellainen säästöpossumainen olo, koska jollain pankilla oli aikoinaan ja saattaa olla vieläkin säästölipas, joka on muodoltaan pullukkainen virtahepo. Sitten tuli pikkuruisen jääkiekkoinen olo, koska turkoosi ja valkoinen ovat jonkun jääkiekkoseuran värit. Lopulta tuli tunne, että nyt jos koskaan olemme pukeutuneet juuri oikealla tavalla joululeipomista varten. Todennäköisesti se tunne ei syntynyt yhdestäkään hiposta, vaan Purjon ruudullisesta liivihameesta.
