Kauan sitten sunnuntaina laitettiin päälle vähän siistimmät vaatteet ja varottiin visusti niitä likaamasta. Valkoinen pusero jos mikä oli omiaan estämään kaikenlaisen sotkemisen, koska tällaisessa näkyvät niin vesiväritahrat kuin lehtivihreäkin.
Supertylsänä torstaina voi leikkiä sunnuntaita ja kokeilla, miten pitkään puuvillamekkomme pysyvät suhteellisen rypyttöminä. Hämmentävän pitkään, vaikka miten keksimme erilaisia leikkejä.
Lapissa on kuulemma upea ruska-aika, meillä haapoja lukuunottamatta pihapuut ovat päättäneet sinnikkäästi vihertää vaikka miten pitkään. Jopa kesällä kuivuuttaan kellastunut koivu yrittää vimmatusti pitää kiinni niistä lehdistään, joissa viherhiukkasia vielä on.
Meillä on kotiasujen kotiasut eli pehmeää velouria, johon on mukava kietoutua sumuisenhumuisena päivänä, joka vaikuttaa vähän siltä, kuin vesipisarat haluaisivat imeytyä seiniin. Ikkunasta on mukava katsella ulos, kun itse saa olla sisällä.
Harvoin olemme tismalleen samanlaisissa asuissa, mutta kerta se on tämäkin. Paitsi jos tarkasti katsoo, niin Pirjon puserossa on resorit hihansuissa, Purjolla ei. Ja jos ollaan oikein nysväävällä päällä, niin housuissakin on ainakin sävyero.
Me asumme noin 100 000 hanhen muuttoreitillä ja voimme ikkunasta tarkkailla, miten linnut lentävät edestakaisin aika lailla kellontarkasti. Puolenpäivän aikaan on hetken hiljaista, mutta viimeistään klo 14 aikoihin parvet palaavat nurmiruokintaan ja täyttävät pellot. Meteli on hirmuista, vähän kuin joku ajelisi peltoautolla vimmattua ympyrää. Viranomaisten pitäisi määrätä hanhille pakolliset kuulosuojaimet, ei tuollaista äänimäärää voi kukaan kestää.
Aina ei paista aurinko eikä aina ole kivaa ja mukavaa. Nyt on sellainen aika. Vaatekomerostamme ei löydy paljosti synkkiä sävyjä, mutta mennään nyt näillä, joissa on mukana myös ripaus violettia toivon väriä.
Ensin oli liian kuuma kesä ja heti perään tuli yltiökylmä syksy, joten varpaiden piilottaminen trikoohaalariin on tullut yllättävän nopeasti ajankohtaiseksi. Hyytävä tuuli ja jäätävä aamu puiden vielä vihertäessä ei tunnu oikeudenmukaiselta edes silloin, kun ottaa kaapista esille söpösuloisia vaatteita.
Purjon haalarissa on ainakin kolmekymmentä kissanpentua hyrisemässä tyytyväisyyttään ja Pirjolla puolestaan tipilinnut sirkuttavat kukkeilla oksilla. Olennaista on kuitenkin asujen sävy eli pehmeä pastellinen ja utuisella tavalla lämpöinen. Näissä voi ottaa tämänkin päivän vastaa ja ulos mennessään laittaa hupunkin päähänsä. Paitsi tietenkin Pirjo, jolla on hellyttävä rusettipipo aika lailla vähäisten kutriensa peittona.
Meillä ei ole sitten niin mitään aavistusta siitä, mistä tämä Purjon puseron kangas on ostettu, mutta omalla tavallaan se on valloittavan hilpeä etenkin näin, kun possu on aseteltu keskelle vatsakumpua. Tästä jos mistä tulee iloinen olo. Lisäksi kun Pirjon haalarissa apina (vai onko tämä marakatti?) hymyilee tyytyväisenä, niin voiko tässä itsekään kovin vakavana pysyä. Ei voi!
Vaakaraita kuulemma lihottaa, mutta emme me ole moista huomanneet. Uskallamme ottaa tämän kuvion (onko raita kuvio?) käyttöön jopa uimapuvuissa. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjolla on paljon enemmän vaakaviivoja kuin Purjolla, mutta eipä edes raitojen määrä ainakaan meistä näytä vaikuttavan tukevoittavasti.
Ja kun me menemme uimaan, niin kaikki muut luulevat, että tuolta tulee tiikerihai!
Lämpötila tuntuu romahtaneen, niin vahva viileys tulvahti vastaamme, kun varovaisesti avasimme ulko-oven. Pakkasta ei vielä ole, mutta nenänpäässä tuntui jo aavistus tulevasta eli aamu oli kylmä, melkein väitämme, että melkomoisen hyytävä. Tällaiseen päivään kannattaa varata itselleen mahdollisimman lämmin ja leppeä haalari, jossa voi huolettomasti asettua sohvalle katsomaan ulos ikkunasta, kun koivut taipuvat tuulessa ja naakat esittelevät toisilleen lentotaitoja. Ja kun pelkkä oleminen kyllästyttää, ei haalari estä tekemästä kuperkeikkoja tai juoksentelemasta ympäriinsä.
Vielä paistaa aurinko, vaikka syyskuu on jo vahvasti täällä. Mekin valitsimme tummanpunaisten ja vihreiden sävyjen sijaan astetta heleämpää eli olisikohan tämä nyt joku puuterinen lohenpunainen. Maalikauppojen kartoista tälle löytyisi varmasti joku sähäkkä kaupallinen ja kutsuva nimi. Pirjo tosin aavisteli, että sadetta saattaa olla tiedossa enemmän tai vähemmän, joten hän nappasi oikein monilla pisaroilla kuvioidun tunikan vähän kuin uhmatakseen meteorologien ennusteita. Purjo luottaa syksylläkin yksisarvisten voimaan, sellainen löytyy navan päälle tälläytyneestä taskusta.
