22.2. Kevättä on ilmassa tai ainakin paidassa

 

Vaaleanpunainen - mikä ihana aavistus keväästä! Ulkona vihmoo alijäähtynyttä vettä ja uutisten mukaan autoja suistuu omia aikojaan sohjoiselta tieltä ojanpenkkaan, mutta me mietimme jo aurinkoisia päiviä ja kasvun ihmettä. Tai no joo, Pirjo miettii myös Siiriä ja Myyryä, mutta jotenkin nekin tuntuvat nyt liittyvän kevääseen. 

Kevät on kohdannut myös kasvihuonettamme: varsin olematon lumikuorma koitui muovikatteen kohtaloksi. Hupsista ja niin vain kirpeä viillos aukeni keskelle kattoa ja nyt sataa lunta tupaan tai oikeastaan siis huoneeseen. Onneksi vielä helmikuussa ei ollut edes tarkoitusta kasvatella siellä mitään, mutta syvän huokauksen me joka tapauksessa puuskahdimme. Sen jälkeen selasimme netin melkein kaikki mahdolliset kasvihuonesivustot ja haaveilimme hetken verran uudesta ansarista, mutta tieto noin 3000 pienestä palasesta koottavasta tilasta jotenkin hieman vaimensi intoamme. Ehkä hankimme 20 muovikaarta ja muovin niiden päälle.

17.2. Päin tuulta, puhuria ja pakkasta!

 

Näissä asuissa tulee sellainen ihan vähän nallemainen olo, koska olemme pulleita, pehmeitä ja töpsyttelemme pikkuruisen kankeasti. Ulkona on paukkupakkanen tai ainakin ällöttävän kylmä, mutta mepä emme anna sen haitata meitä sitten niin ollenkaan. Näissä asuissa ei tule vilu eikä jäisiä varpaita etenkin kun fleecen alla on tuulepitävät puvut siltä varalta, että vimmattu viima yrittää lähestyä jostain pohjoisen suunnasta.

Aurinko paistaa, laskiainen oli jo, mutta pulkkamäkikelit jatkuvat. Ensin keräämme hetken rohkeutta ja sitten kiivasta tahtia kohti uusia seikkailuja.

15.2. Ystävänpäivän sydämellinen jälkikaiku

 

Purjon mekko on niin sydämellinen, että se olisi sopinut eiliseen ystävänpäiväänkin, mutta miksipä ei myös sen jälkeen eli tänään. Raidalliset sukkahousut pitävät varpaat lämpiminä, mutta Pirjo yrittää vielä sinnitellä ilman sukkia. Ja miksipä ei, koska hurjimmat pakkaset ovat toivottavasti ohi eikä mittari enää hilaudu lähelle 25 pakkasastetta ainakaan päivällä.

10.2. Kun tipu juoksee kettuja pakoon

 

Vimmattu määrä eläimiä on vallannut trikoot ja joskus valitsemme epähuomiossa paidat, joissa kuviot muodostavat yhdessä melkein tarinan. Niin tänäänkin, koska Pirjon paidassa on tipilintunen, joka näyttää kipittävän vimmattua vauhtia pakoon Purjon paidan suloista kettulaumaa. Onneksi kukaan ketuista ei näytä huomanneen lintua, joka muina laulelijoina poistuu takavasemmalle.

Kettujen, jänisten, supikoirien ja fasaanien jälkiä on pakkaspäivän luminen piha täynnänsä ja vaikuttaa siltä, että keväällä saamme siivota puutarhasta melkoisen määrän nakerrettuja omenapuiden oksia. Vastapalvelukseksi olemme saaneet varsinaisen papanalannoitusvyöryn, jonka toki otamme ilahtuneina vastaan etenkin kun ne napsitut oksat olisi joka tapauksessa pitänyt keväällä leikata tarpeettomina pois.

8.2. Ilman taskuja ei yksinkertaisesti pärjää

 

Taskuun saa mahtumaan kaiken tarpeellisen tai tarpeettoman, joten vihdoinkin meillä on puserot, joiden taskuihin voi kadottaa vaikka mitä. Kylminä päivinä voi piilottaa kätensä, kesällä kerätä vaikka kiviä tai sammakoita ja näin sisätiloissa kanniskella matkassaan kaikenlaista värikynistä välipaloihin. Jujuna näissä asuissa on se, että hihat ja tasku ovat samaa kangasta - ja taas saatiin tilkkukoppa muutamaa palasta pienemmäksi.

1.2. Lakanakankaasta voi ommella vaikka mekon

 

Lakanakangas on oivaisaa materiaalia, jos tekee jostain vaatteesta koekappaletta tai haluaa kokeilla, osaako onnistua. Tässä on samasta kaavasta kaksi erilaista prototyyppiä, joita on somistettu vähän sen mukaan, mitä sattuu laatikosta löytymään eli koristenauhoja on taas tuhottu oikein urakalla. Malli ei muuten ole erityisen erityinen, mutta saimmepa taas muutaman tilkun hyötyökäyttöön.

Parasta näissä on sellainen pese-ja-pidä -meininki eli lakanakangas kestää tahran tai pari, sietää kuumaa pesuvettä ja siliää, jos viitsii ottaa silitysraudan esille ja virittää sen kolmelle pisteelle. Rypyt eivät ole ongelma, elämä tuo niitä joka tapauksessa mukanaan.