30.8. Ihan kohta on syyskuu

Syksyyn kuuluvat putoavat lehdet, jo vähän turhan pitkään kukkineen kukat ja pikkuisen palelevat varpaat. Kaikki ne löytyvät tästä kuvasta ja varpaita lukuunottamatta myös näistä mekoista, jotka on lämmöllä ja hartaudella koottu tilkkukopan viimeisimmistä jämäpaloista. Pirjo on erittäin tyytyväinen siihen, että palasten keskeltä löytyi vallan mainosti hänen mekkoonsa sointuvaa raidallista resoria. Purjon mekon helma vaikuttaa jotenkin apean lässähtäneeltä, vaikka tosiasiassa sen pitäisi olla soljuvan hulmahteleva. Miten voikaan kuva huijara näin paljon.

28.8. Loppukesän helleaalto

Säätiedotuksessa luvattiin erityisen lämmintä loppua elokuulle, ja mehän otimme asian tosissamme pukeutuen samantien uimapukuihin. Pienellä jännityksellä odotamme, miten sumuisen aamun jälkeen aurinko ennättää lämmittämään pihan auringonottokuntoon. Toistaiseksi ei näin kepeillä asuilla ole ollut ulos menemistä, mutta kunhan päivä tästä pähkäytyy, niin eiköhän lämpöä tule hieman auringonnousun aikaa enemmän. 

Pirjon asussa on selkeä mikälie möhky, mutta Purjon uimapuvun kuviota kannattaa katsoa vähän pitempään, onko siinä etanoita vai kauriita.

23.8. Aika ennen värejä

Musta, harmaa ja valkoinen eivät kuulemma ole värejä, vaan valon sävyeroja. Joidenkin mielestä juuri nämä sävyerot ovat niitä maailman ihanimpia ja tyylikkäimpiä, mutta me emme ole ihan samaa aallonpituudella tästä asiasta. Meistä nämä ovat vähän tylsiä! Tuttuun tapaan näissäkin on koottu tilkkupinosta samanlaisia (lue: samanvärisiä) kankaanpalasia, käännelty ja väännelty niitä aikamme ja lopulta tehty hulmuhelmaiset tunikat. Palloja, raitoja ja pilvenpalasia vastaan meillä ei ole mitään erityistä, mutta sinisenä, punaisena tai vaikka vihreänä nämä olisivat varmaan paljon reippaampia.

21.8. No nyt meni retroksi

Oikeastaan olemme vain puoliretroja, sillä Pirjon housut ja paita -yhdistelmä näyttää ihan 70-lukuiselta haalari+liivi -asukokonaisuudelta. Purjon digiprintatuista koirankuvista ei tuolla muinaisvuosikymmenellä osattu edes unelmoida. Sävyt näissä molemmissa asuissa kyllä ovat ihan syksyisesti  kohdallaan eli ruskeaa ja punaista hippusella keltaista ryyditettynä.

19.8. Kaikenlaisia hipsukoita

Pastellivärin vierelle sopii synkeä musta etenkin näin syksyä enteilevänä aikana. Pirjon puserossa on jättiläiskokoisia lainausmerkkejä, jotka varmasti jonkun ihmisen asussa näyttäisivät hauskoilta ja pirteiltä. Näin pienessä vaatteessa ne ovat lähinnä outoja: sitä miettii koko ajan, mistä kuviosta suunnilleen kolmaosa on osunut etukappaleelle. Purjolla on tunikan ja mekon välimuoto eli hameeksi liian lyhyt, mutta helmaröyhelön myötä tunikaksi aivan liian pitkä pusero. Kesällä tämä voisi olla leninki, mutta syksyllä huomaa, että ilman lämpimiä housuja tästä ei ole asuksi oikein mihinkään.

16.8. Syksyn värit - tällä kertaa turkoosi ja ruskea

Koska syvä sinapinkeltainen (syksyn ehdottomista muotiväreistä se eniten pakollinen) ei ole meidän juttumme, päätimme radikaalisti valita ruskean ja turkoosin yhdistelmät. Näissä on jotain puoliretroa varmaan sen takia, että juuri tähän tapaan piti asunsa väriyhdistellä suunnilleen 10 vuotta sitten. Silloin tämä tuntui pirteältä ja uudelta, nyt aika lailla tavalliselta ja vähän mielikuvituksettomalta. 

Pirjon housuissa näkyy tämän syksyn must-juttu eli lahkeiden sivuun pitää ommella kaistale jotain muuta kangasta. Vähintäänkin sivusauman päälle pitää ommella kolmen raidan nauha, jos ei tee tällaista vähän leveämpää kangaskaistalekaavoitusta.

14.8. Ankkurit ylösalaisin

Tavallisesti aina keväällä muistetaan, että merihenkisyyshän se olisi taas ajankohtainen. Mepä päätimme huomata saman asian näin syksyn kynnyksellä ja nappasimme hyllyltä sähkönsiniset asut. Pirjo päätti kuitenkin viime hetkellä, että pieni määrä pirteää punaista ei välttämättä ole huono asia ollenkaan näin visuaalisen ilmeen kannalta. 

Tavallaan ankkurit ovat kuvioina varsin hyvin paikallaan, koska aamulla melkomoinen ukkosmyräkkä räyhähti ohitsemme ja yritti saada pihan tulvimaan. Eipä onnistunut, koska on ollut jo pitkään kohtalaiset kuivaa ja kaikki kukkapenkit imivät vettä kuin sienet. Emme joutuneet turvautumaan pelastusveneisiin, vaikka kahden minuutin verran pilvistä kaadettiin vettä isolla ämpärillä. Meri- tai ainakin purohenkiseen tunnelmaan pääsimme joka tapauksessa. 

13.8. Koulut ovat alkaneet

Me tosin emme vieläkään mene kouluun, mutta jos menisimme, niin näissä tamineissa sen aika lailla todennäköisesti tekisimme. Purjon puserossa ja Pirjon mekon etumuksessa on käytetty samaa pandakuvioista kangasta. Värit ovat maltilliset eli muodikkaasti sukupuolineutraalit ja hellyttävä öhkömönkiäinen on pehmeä muistutus siitä, että meillä on kaikenlaisia uhanalaisia eläimiä. Pitkät hihat ovat varsin tarpeen, koska lämpötila ei nyt elokuussa tunnu enää kohoavan lähellekään hellelukemia.

9.8. Hyvästi vanhat pitsiverhot

Kierrätys on päivän sana ja mehän olemme kierrättäneet viimeiset ainakin 10 vuotta sitä tahtia, että heikompia hirvittää. Nytkin nappasimme käyttöömme mummolan ruusuverhot, jotka periaatteessa olivat ihan söpöt, mutta eivät ikkunassa oikein vastanneet tämän päivän tarpeisiin. Nämä eivät ole kunnolla rustiikisti maalaisromanttiset eivätkä ehdottomasti sitten niin ollenkaan minimalistiset, vaan juuri sitä kuosia, joka ensimmäisenä konmaritetaan ulos ovesta. Vielä kultaisella 80-luvulla tällainen verho oli Anttilan postimyyntiluettelon ehdottomia hittejä, mutta sittemmin moiset pitsihirvitykset on piilotettu kaappien perukoille odottamaan jotain muuta kuin uutta tulemista näköesteenä ikkunassa.

Mutta mepä saimme näistä prinsessamekot! Helmaa ei tarvinnut huolitella, koska se on jo kankaassa tämmöinen vähän piparkakkureunainen. Pitsin alle  valittiin vähän sähkönsinistä sinisempi vuorikangas, joka hohtaa mukavasti ruusuruudukon takaa. Koemielessä napattiin vielä joululahjapaketin rusetista säästöönotettu punainen satiininauha Purjon mekon vyötärölle ja huomattiin, että kas, tämähän näyttää melkein Lumikin asulta.

Niin että pitsiverhoa meillä ei enää ole, mutta onpa kaksi heiluhelmaista prinsessamekkoa vaikka arkikäyttöön.

8.8. Hellevaatetta ihan uhallakin

Säätiedotus lupaa joka päivälle sadetta ja kylmää ja kamalaa, mutta aurinko paistaa eikä vesipisaroita näy. Ukkosetkin ovat ystävällisesti kiertäneet meidät mahdollisimman kaukaa. Siksi uskaltauduimme tänään pukeutumaan hellevaatteisiin. Pirjolla on näppärä polvipituinen trikoohaalari ja Purjolla hellemekko, jossa hihat on korvattu olkaröyhelöillä. Keltainen ja oranssi väri yrittävät olla heijastusta auringonvalosta, sillä tietenkin juuri tänään taivas on pilvessä. Siis tietenkin näin meidän tuurillamme.

2.8. Hiiriä ja totista torvensoittoa

Otsikoiden keksiminen on aina yhtä hauskaa. Toivomme silti, että suuntaisitte huomionne Pirjon paidanhelmaan. Kyllä, siellä on kokonainen rivi hiiriä. Tämä on ehkä hauskin viimeiseen viiteen vuoteen näkemämme kangas! Purjolla on astetta tylsempi haalari, jonka kangas vie meidät kultaiselle 90-luvulle, jolloin koirilla ja tipilinnuilla on tapana kuljeskella ympäriinsä torvea soitellen. Tai ainakin niin senaikaisissa kankaissa yritetään meille todistella.

1.8. Kepeää viherrystä

Elokuu alkoi niin kylmänä, että Pirjo etsi sukkahousut jostain alimman lipastonlaatikon viimeisestä peräkulmasta. Yllättäen löytyi myös niihin tismalleen sointuva mekko, jossa on suuria valkoisia kukkia. Purjo sinnittelee paljain varpain himmeänhohtavassa liivihameessaan, jonka alla on ribbineulospusero. Helteiden jälkeen on ihan mukavaa palella pikkuisen, mutta vähitellen kesäiset lämpötilat saisivat jo palata.