23.11. Vauvanvaatteita

 

Vauvoilla on pastellisävyisiä potkupukuja ja koska meidät lelukuvastoissa luokitellaan virallisesti luokkaan vauvanuket, niin pitäähän sitä edes joskus esitellä, että on meillä vauvanvaatteitakin. Tosin käytämme näitä enimmäkseen yöpukuina. Perinteisesti vauvoilla on hempeitä sävyjä ihan käytännön syistä: haaleat värit saavat aikaa paljon vähemmän allergisia reaktioita kuin tummat ja vahvat. Niinpä nämäkin asut edustavat sitä perinteistä värimaailmaa eli haaleansuloista vaaleanpunaista ryyditettynä sinisävyisellä brodyyrinpalasella tai keltaisilla kukilla.

20.11. Viime yönä satoi lunta

 ... ja teki mustasta valkoisen. Me olemme kerrankin valmiina eli löytyy haalarit ja pipot ja iloinen mieli. Vielä puolenpäivän aikaan lunta on maassa ja puussa, joten turhaan ei jo aamusta alaen hihkuttu riemusta.

Iloa lisäsi sekin, että eilisen viiden tunnin sähkökatkon jälkeen myrsky ei vimmoissaan viitsinytkään jatkaa, vaan päätti laantua tasaiseksi tuuleksi. Yksikään pihapuu ei romahtanut lahouttaan eikä kattopeltejä leijaillut naapurin puolelle, joten vakavilta taloudellisilta kolhuilta säästyttiin.

Nyt nautitaan kahden päivän pikatalvesta, Pirjo fleecehaalarissaan ja Purjo vähän tuulenpitävämmässä softsellissään.

 

17.11. Hyvästi vanhat valoverhot!

 

Satunnaisina satubaletinharrastajina jatkamme kaunista liikuntaa koronasta huolimatta, koska voimme varsin hyvin pyörähdellä kahdestaan myös kotioloissa, kunhan hulmuavaa helmaa löytyy riittävästi. Me muuten valitsemme harrastuksemme pelkästään pukeutumisen mukaan, joten esimerkiksi paini, suunnistus tai geokätköily on suljettu kokonaan pois, koska niissä pitsihelmoista ei todennäköisesti ole mitään iloa. Nämä mekot olivat muuten aikoinaan valoverhoja, joten kierrätystä on nyt mukana suorastaan metrikaupalla.

16.11. Marraskuussa varpaat voi piilottaa tälläkin tavalla

 

Vuoden harmain päivä on selätetty eli aurinko ei turhaan paistanut, koko vuorokausi oli sumuinen ja ankea, joten me keskityimme suklaaseen ja täydelliseen tekemättömyyteen. Nyt on hyvä hetki ottaa somat vaaleanpunaiset asut esille ja ajatella, että maailma on oikeastaan aika lailla kaunis ja jos ei olekaan, niin ainakin me olemme. Eli lähinättiys kunniaan!

Tänä vuonna olemme panostaneet sukkahousuihin tai pitäisiköhän sanoa, että terällisiin legginseihin. Näissä pysyy nenä lämpimänä, koska jostain kummallisesta syystä meillä kylmät varpaat heijastavat samantien jäätymistä nenänpäähän asti.

12.11. Riehaantumisen hetki

 

 

Emmekö näytäkin iloisilta! Mitään erityistä syytä tosin ei ole, melkein päinvastoin, mutta ainahan uusi mekko ja lämpöisissä sukkahousuissa piilottelevat varpaat saavat kenet tahansa hymyilemään. Yhteiseksi sävyksi valittiin hempeä vaaleanpunainen ja vasta kuvanoton jälkeen huomasimme, että Purjo näyttää melkein leijuvan ilmassa sääriensä sulautuessa taustan väreihin. Silti hänellä on jalat tukevasti torkkupeitossa!

3.11. Tunnelma meni metsäiseksi

 

Puput, ketut ja kävyt, niitähän luonto on täynnänsä, joten muutama ennätti kuvioiksi haalareihimme. Viimeöisen tuulenpuhurin jäljiltä metsässä saattaa olla myös melkoinen määrä läpimärkiä lehtiä, pudonneita oksia ja muutama kaatunut puukin, mutta ne eivät välttämättä ole niin kauniita, että kukaan haluaisi niitä vaatteisiinsa. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, koska mahdollisimman alkuperäistä ja koskematonta luontoahan kovasti kehutaan ja kiitellään rauhoittavaksi ympäristöksi. Pirstaleiset männyt ja konkelokuuset eivät vielä ole löytäneet tietään muotimaailman digiprinttien elittiin, mutta ehkä jo ensi vuonna joku huomaa näennäisen rosoisuuden ja sekamelskan kauneuden.

Sitä odotellessa ja tuulen tyyntymistä kuunnellessa on hyvä ihastella piilotettuja varpaitaan, sillä vaikka meillä ei ole sukkia, niin ainakin tänään ovat jalat lämpöisessä suojassa.

 

2.11. Marraskuussa sopii varsin hyvin raitailla

 

Vuosituhannen lämpimin (?) marraskuu on alkanut ja säätiedotuksessa luvataan hulvatonta talvimyrskyä. Tai ehkä se ei ollut hulvaton vaan järisyttävä, kauhistuttava, ennalta-arvaamattoman voimakas tai hypersuperkamala, mikä nyt klikkiotsikkona tällä kertaa olikaan. Joka tapauksessa lehmusten lehdet ovat juuri tänään päättäneet laskeutua alas kaikkea muuta kuin suunnitelmallisesti eli koko piha on tänään keltainen. Ehkä tätä kestää vain hetken, koska eteläinen puhuri uhkaa lakaista pihasta kaiken irrallisen pellolle. Sehän ei meitä haittaa, päinvastoin, ilmatieteellinen haravoiminen peittoaa aina manuaalisen. Mahdollinen tuulen mukana lentelevä kasvihuone saa meidät mietteliäiksi, mutta täytyy toivoa, että se on riittävän hyvin ankkuroitunut paikalleen.

Paidat ovat vaihteeksi viskoositrikoota eli sellaiset vähän valuvat, mutta ei niin paljon hulahtelevat, että putoaisivat pois päältä. Puuvillatrikoo on näihin verrattuna jotensakin tönkköä. Varsin mukavat käyttää nyt, kun talonlämmityskausi on alkanut.