24.7. Mitä leveämpi helma, sen parempi mekko

Pitsin voi virittää mekossa joko alushamemaisesti (kuten Pirjo) tai reilusti varsinaiseksi helmaksi (kuten Purjo). Ja kun vielä lisää vähän "liskokangasta" eli kiiltävällä pinnalla päällystettyä trikoota ja erilaisia satiininauhoja, niin juhlamekkojahan sitä taas saatiin aikaiseksi. 

Harmi, että meistä ei oikein saa videokuvia, koska kun näissä mekoissa pyörähtää, niin suunnilleen 1,5 metriä helmaa hulmahtelee kuin laskuvarjo! Tällainen sireeninvärinen varjo saattaisi olla aika hempeä.

22.7. Entä jos kimallettaisiin kunnolla?

Viikkomme jatkuu satiinisena paljettien kimalteessa. Juhlamekkomme eivät aina ole hempeänpinkkejä ja utuisenoransseja, kaapista löytyy asuja myös lähipaikallisen jääkiekkojoukkoeen väreissä. Kyseessä on silkka sattuma, meillä ei ole aavistustaakaan siitä, onko esimerkiksi paitsio jalkapallo- vai jääkiekkotermi.

Paljettikangas tekee vaatteesta kuin vaatteesta juhlavan, joten joskus mietimme, miksi emme käytä sitä myös arjessa. Osasyynä saattaa olla se, että huonosta paljettikankaasta kimalteet sinkoilevat odottamattomissa tilanteissa ja pesukoneessa sinne tänne, näissä vähän napakammissa vaihtoehdoissa (joita tämä kangas edustaa), vastaavaa koko pyykin sotkevaa ilmiötä ei onneksi esiinny. Mutta ei olisi ollenkaan mukavaa huomata, että lempisukat ovat pesukoneessa saaneet paljettikuorrutuksen samalla kun juhlamekosta on kadonnut kaikki kimalle.

Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjon mekko ei ole ihan peruspuuvillaa, vaan siinä on kuin onkin brodyyrikukkia. Epäilemme, että joku aikoi tämän kankaan aikanaan verhokapaksi, mutta tuli leikkaamisen jälkeen toisiin ajatuksiin ja kantoi tekojensa seuraukset kirpputorille myyntiin. Juhlamekkoon tämän onkin sopivampi kuin ikkunan yläreunaan.

21.7. Juhlamekkoviikko

Näihin aikoihin se aina on, juhlamekkoviikko, jolloin joka päivälle osuu kemuja ja kekkereitä. Naistenviikolla nimipäiviä ja mansikkakakkua riittää, ja me päätimme kerrankin pukeutua juhlien arvon mukaisesti rimpsuun ja röyhelöön. Koskaan ei pidä jättää käyttämättä tilaisuutta olla ylipukeutunut.

Nämä mekot ovat raidallista satiinia (juu-u, katso tarkasti, kyllä sen huomaa) ja koristelussa on käytetty niin himmeänhohtavaa satiininauhaa kuin brodyyria. Mansikoista nämä eivät pidä, sillä tahranpoisto tästä materiaalista on kohtalaisen hankalaa, joten juustokakkua, kiitos.

16.7. Varautuminen helteisiin alkoi juuri nyt!

Meterologien helleuhkailut ovat taas alkaneet eli sääkartat hehkuvat punaisina ja tiedossa on trooppisia öitä. Vaikka emme ylimääräisestä lämmöstä välitä, niin vaihteeksi on vallan lystiä juoksennella ympäriinsä uimapuvuissa. Tai siis se on lystiä tasan tarkkaan siihen asti, kunnes pihassa päivystävät verenhimoiset hyttyset, paarmat ja muut saalistajaeläimet huomaavat, että olemme vapaata riistaa.

Paarmat ovat tänä vuonna erityisen ärhäköitä ja isoja. Vaikuttaa siltä, että leuto talvi teki niille vain hyvää, koska melkein menisimme vannomaan, että ne ovat yhdessä vuodessa tuplanneet kokonsa ja samalla myös terävien hampaittensa (?) lohkaisuvoiman. Kun nykypaarma puraisee, niin samalla lähtee melkein puoli kiloa läskiä mukana. Saattaa olla, että pikkuisen liioittelemme, mutta sellaiselta paarmahyökkäys tuntuu! 

Näissä uimapuvuissa ei ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin keltaiset tereet. Pirjo halusi isoja kuvioita, Purjo pieniä. Pirjo halusi kukkia, Purjo ei missään nimessä mitään paikalleenjähmettynyttä. Pirjo halusi selkeyttä, Purjo menoa ja meininkiä.

13.7. Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista

Me emme maalaa yhtään mitään, me vain esittelemme vaatteitamme. Vaikka oikeastaan yksi ja toinen rakennus pihapiirissä vähän väriä kaipaisi, jos lähituntumaan menee kurkkimaan. Sinisiä taloja meillä ei ole lähimaillakaan, mutta kaikenlaisia punamultaisia rakennuksia sitäkin enemmän.

Pirjolla on vaatekaapissamme aika lailla harvinainen asu eli hame. Jostain syystä pidämme mekoista ja röyhelöhelmapuseroista, mutta hameita meillä on kohtalaisen vähän. Tällainen pallollis-raidallinen on oikeastaan aika mukava etenkin kun vyötärön resorikaitaleen sisään on pujotettu napakka kuminauha.

7.7. Olipa kerran kaksi pientä lohikäärmettä

jotka uhmasivat tuulta ja sadetta. Kylminkään kesäpäivä ei ollut heille kauhistus, koska he olivat varpaanpäitä myöten lämpöisen vihreän fleecen peitossa. 

Emme uskoneet, että kesäkuisen hellejakson jälkeen voisi näin pian tulla kylmä, mutta niinpä vain on kalseus vallannut kotikonnut. Siksi vasta syksylle tarkoitetut lohikäärmehaalarit ovat enemmän kuin tarpeeseen. Vielä kun saisimme lehtokotilot uskomaan, että näihin asuihin pukeutuneina olemme suorastaan vaarallisia!

3.7. Kun ei oikein tiedä, onko vilu vai ei

Helteiden jälkeen sää on ollut niin vaihteleva, että pukeutumisesta on tullut The Kysymys. Aurinko paistaa, mutta ei lämmitä tarpeeksi, koska toisaalta tuulee navakasti, mutta ei ihan jokaiseen pihan kolkkaan ja vettäkin saattaa ripsaista, mutta ei suinkaan alvariinsa. Sisällä on lämmintä, mutta ei kuitenkaan kesäisen kuumaa ja ulkona olisi tekemistä, mutta ei niin paljon, että tulisi touhutessa ihan hiki.

Ainakin sisällä velourasut ovat toimiva ratkaisu, koska nämä ovat mukavasti pehmeät. Ulos ei ehkä kuitenkaan arvaa lähteä pölyrättiäkin imukykyisempien vaatteiden varassa, vaikka juuri nyt aurinko paistaakin ja räkätinpoikaset repivät matoja maasta niin että kirskuna käy.

1.7. Sadetanssi tehosi

Hirmuisa hellekausi päättyi niin kunnollisiin sateisiin, että meillä lainehtii piha vieläkin. Kaikki pionit uuvahtivat pisaroiden alla varsinaisiksi vaakatasokukkasiksi, mutta muita luonnontuhoja ei ainakaan toistaiseksi ole havaittu ellei sellaiseksi haluta laskea lukematonta määrää hukkuneita lehtokotiloita. Ilmeisesti ne eivät osaa uida lätäköiden yli. Myrsky ei siis yltänyt meille asti tai sitten se on vasta tulossa.

Kuvassa me tanssahtelemme tunikoiden helmat heilahdellen ja olemme ihan iloisia siitä, että helteet ovat ainakin toistaiseksi ohi. Pioneista puheenollen - tarkemmin katsottuna niitä on eksynyt myös Purjon asuun.