29.3. Luonto, ole hiljaa!

 

Hiljaisuus on mennyttä! Ensin aloittivat titityynsä kaikenlaiset pikkulinnut, sitten virittivät rääkymisensä naakat ja viime viikonloppu menikin sitten kuunnellessa vuorotellen joutsenten sulosointuja ja hanhien lempeää hihkumista yhdistettynä lintubongareiden citymaastureiden murinaan. Hanhiparvien rähähtely kuuluu kilometrien päähän, kun ne ryhmänä hermostuvat tultuaan tavalla tai toisella häirityiksi ja niitä kaukoputkien kera kevätmuuttoa häiritseviä on todella riittänyt.

Kapea kylätie on tukossa, kun autot jätetään sumeilematta keskelle ajokaistaa, jotta ne eivät vahingossa uppoaisi pehmeään ojanreunaan. Kaukoputken voi näköjään asetella samoille sijoille ajoradan puolelle, jotta ei likaisi jalkineitaan. Toisaalta eilisen paras hetki oli se, kun saimme näköalapaikalta seurata, miten savinen pelto imaisi väärän reitin valinneen lintutarkkailijan saappaat sisuksissaan. Luonto kostaa! Siitäpä oppi, että ihan joka paikkaan ei ole tarpeen itseään tunkea.

Vaatteissa meillä onkin ihan tarkoituksella ärhäkkä kissa ja kokonainen pöllöparvi.  Molemmista on riemua, jos lähitienoilla on hiiriä.

23.3. Nallekarhujen huviretki

 

Haalarissa voi olla hupsut korvat ja haalarissa voi näyttää vaikka pieneltä karhunpennulta, joka on juuri herännyt talviunilta. Näissä on kokeiltu huppuun ommeltujen korvien oikeaa paikkaa eli haluaako olla hilpeä ja huoleton pystykorva vai sittenkin vaikuttaa vähän varovaisemmalta kuulostelijalta hörökorvineen.

Kevät alkaa tänään, koska meidän uusi kasvihuoneemme saapuu yli tuhantena palasena pihalle. Onneksi vielä on lunta maassa sen verran, että voimme suunnitella ja pohdiskella ansarimme pystytystä ainakin vielä muutaman viikon ajan. Tästä tulee jännittävää!

22.3. Kevättä ilmassa ja lintuja vaatteissa

 

Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, naakat rakentavat pesiään ja tiaiset kirkuvat kurkku suorana etsiessään sopivaa paikkaa tuleville perheilleen. Maassa on vielä lunta eikä lätäköitä ole vielä kuraleikkeihin asti, mutta päivä tai kaksi lisää, niin voimme läträtä lammikoissa oikein kunnolla.

Näissä asuissa ei ole vielä ulos menemistä ilman suojahaalaria. Purjon tunikassa on pääskysiä, niitä ei ole vielä räystäiden alla näkynyt. Pirjolla puolestaan on pöllöparvi polvissa tai oikeastaan koko housuissa. Pöllön kohtasimme pihalla omenapuussa tarkkailemassa mahdollista saalista, mutta onneksi emme sillä hetkellä vaikuttaneet potentiaaliselta aterialta. Ehkä se odotti nappaavansa jonkun herkullisemman vaihtoehdon.

12.3. Kissankokoinen paita

Paitaan voi mahtua kissa ja parhaassa tapauksessa kaksi. Vaikka olemme vähän enemmän vasikka- kuin kissanukkeja (piti kirjoittamamme, että kissaihmisiä, mutta emmehän me ole ihmisiä ollenkaan), niin nämä kyseiset söpöläiset ovat aika lailla suloisia. Lisäksi nämä ovat kooltaan juuri sopivia meidänlaistemme käyttäjien paidan etumukseen.

Tarkkasilmäinen katsoja huomaa, että Purjo onnistui taas ottamaan paidoista sen, jossa on olalla röyhelöt. 

11.3. Varaudumme pilviseen päivään

 

Jos aurinko ei paista, voi samistella harmaan päivän kanssa pukemalla päälleen paidan, jossa on poutaisia pilviä. Purjo päätti piristää asuaan raidallisilla hihoilla ja Purjo intti aikansa saadakseen kunnolliset olkaröyhelöt. No nehän ommeltiin ja hyviksi todettiin.

8.3. Sukat unohtui

 

Asialliset ulkoiluasut me löysimme nopeasti, mutta sukat ja käsineet unohtuivat, koska meillä oli kiire kuvaan ennen uloslähtöä. Siellä on nimittäin hankikanto, joten voimme kävellä, juosta ja potkukelkkailla pitkin lumikenttiä. Eilinen lumisade oli onneksi niin pikkuruinen, että siitä ei ole mitään haittaa keväiselle harrastukselle. Ja koska aurinko paistaa ja haurastuttaa hangen pintaa koko ajan, on meillä nyt äkkilähdön paikka.

Erikseen haluamme pantavan merkille tupsupipomme. Ne ovat oikeastaan ohutta sukkalankaa, jossa parasta on värien vaihtuminen tuosta vain.

1.3. Hiekkaa Saharasta

 

Tuuli toi supisuomalaisille hangille vähän hähmäisen kellanruskean kerroksen Saharan hiekkaa. Kummallista ajatella, että vielä muutama kuukausi sitten nuo hienonhienot jyväset lepäilivät ihan onnellisina hehkuvan auringon alla ja nyt ne ovat päätyneet meidän pihaamme jonkun joutavanpäiväiset tuulenpuuskan takia. Tänne se hiekka sitten jää, kulkeutuu jaloissamme sisätiloihin ja edelleen pölynimuripussiin eikä enää ikinä koskaan pääse takaisin sinne, mistä se on lähtöisin. Tai kuka tietää, entä jos se palasinkin takaisin tänne, mistä se on joskus kauan, kauan sitten lähtenyt? Jospa  kyseessä kuitenkin on jostain jääkaudelta tai maailman synnystä alkunsa saanut paluumuuttajapöly?

Vallan villiintyneinä kaukaisista minikokoisista sorajyvävieraista pukeuduimme uimapukuihin, vaikka ulkona onkin suunnilleen nollakeli. Ehkä Afrikasta tullut laskeuma oli ensimmäinen enne kesästä.