29.11. Pallottelua

 

Pallottelu voi olla tällaistakin eli tunikan helmasta löytyy kokonainen palleromaailma, vaikka muuten ollaan kovasti yksivärisen asiallisia. Paitsi Pirjo, jonka rinnuksiin laukkasi jostain kankaanpalasta virma hevonen - onnistuneesti helmaröyhelön pallojen kanssa samaa sävyä. Joskus tilkkukopan tonkiminen kannattaa ja tuottaa ihan uudenlaista vinkeyttä vaatteeseen.

Hetken me kyllä mietimme, että ovatko nämä nyt jotenkin aikuisia värejä tämmöiset syvänpunaiset ja violetit. Onneksi näissäkin voi riehua ihan samalla tavalla kuin kirkkaanpunaisessa asussa. Mistä tuli mieleen, että joulukuu on ihan kohta ja se tarkoittaa tonttuja ikkunoiden takana. Vähän jo jännittää.

26.11. Lunta tupaan!

 

Säätiedottajahenkilö lupasi, että tänään sataa lunta, joten valmiina ollaan. Tulkohon tuiskut ja hanget ja muut, meillä on kunnon haalarit ja kaiken lisäksi vaatekaappiimme on ilmestynyt neulepipoja, joissa on hupsut tupsut. Enää ei päätä palele, kun ryntäämme talven riemuihin.

Ainoa ongelma tässä on se, että lunta on juuri ja juuri sen verran, että voimme väittää maan olevan valkoinen. Meteorologien lupaama ja iltapäivälehtien hehkuttama varhaistalvi antaa odottaa itseään ja meillä alkaa tulla näissä tamineissa kohta jo melkein kuuma. Pulkkamäessä on jo yhden laskemiskerran jälkeen epätekonurmipohja näkyvissä, kenelle voi valittaa?

24.11. Tänään me olemme erityisen ihania!

 

Röyhelöä olkapäillä, perhosia tai tähtiä mekossa, siitä saa arkeen melkein söpöysvaroituksen. Yritämme torjua hiipivää viimaa polvimittaisilla mekoilla arkipaitojen sijaan ja Purjo on onnistunut löytämään sointuvanväriset sukkahousutkin. Nyt ei varpaita palele. Ja silti voi edelleen tehdä kuperkeikkoja vallan vimmatusti, jos sille päälle sattuu.

22.11. Tänäänkin on syytä juhlaan

 

Kemuissa pitää kimaltaa - ja mehän kimallamme! Syksyn ensimmäinen oikea pakkaspäivä ei haittaa, kun elämässä on pikkuruisesti juhlan tuntua. Sähkönsininen lamee (vai mitä ihmeen kangasta tai kuitua tämä nyt sitten onkin) sähäköityy, kun lamppujen valo osuu oikealla tavalla eli helmojen heiluttelu saa aikaan melkein diskovalomaisen efektin.

15.11. Pilvet kuin lampaat ja päinvastoin

 

Joskus sitä kummastuksekseen huomaa, että vaikka toinen valitsee puseroonsa eläimiä ja toinen poutapilviä, niin lopputuloksena melkein samanlaisia kuvioita. Ovathan jotkut lampaat toki pehmeitä ja pumpulisia, mutta tosielämässä olemme kohdanneet myös muutaman karkeakarvaisen ja hyökkäysasennossaan virtaviivaisenkin yksilön. Sellaisia ei paitoihin kuvata.

9.11.Talvi on nurkan takana

 

Pakkasyön jäljiltä maassa on ripaus jotain valkoista. Lunta se ei ole, vaan kimaltavaa huurretta, mutta joka tapauksessa selvä merkki siitä, että talvi on tulossa. Emme silti ryntää etsimään pulkkaa varastosta, koska kyseessä saattaa olla yhden ainoan marraskuisen aamun huuma, jota ei seuraakaan reipas räntäsade. Aurinkohan paistaa vallan valloittavasti vähän kuin kiusallaan.

Varpaat ovat piilossa, pandat kurkkivat kuvioina ja Purjo on saanut päähänsä jopa pipon, joten mikäs meillä on ollessa ja sitä varsinaista talvea odotellessa.

4.11. Flanellia

Joskus kauan sitten ostimme metritolkulla flanellia, jonka hulpiossa vakavasti  varoitettiin ompelemasta kyseisestä kankaasta mitään lapsille akuutin palovaaran takia. Kyse ei ole mistään itsesyttymisongelmasta, vaan periamerikkalaisesta tavasta olla koko ajan varuillaan mahdollisesta superkalliiksi tulevasta virheestä. Jos kangasta ei ole erikseen palosuojattu, se voi kipinästä syttyä tuleen ja vakuutuskorvaukset voivat olla mahtavat, jos tästä ei etukäteen muistutella. Siksi meitä ei huoleta tippaakaan viettää marraskuista päiväämme pukeutuneena pehmoiseen ja lämpöiseen suloisesti nukkapintaiseen puuvillaan.

Ompeluvaiheessa emme tätä vielä huomanneet, mutta kuvasta tulee asujen kuvioinnin ja värityksen vuoksi tunne kuin olisimme maatuskanukkeja.

 

3.11. Pidätkö kissoista?

 

Joskus kissa voi olla ihan leuan alla ja vaanimassa puseronhelmassa kuten Purjolla, joskus napakasti navan päällä kuten Pirjolla. Me emme varsinaisesti ole kissaihmisiä (vai pitääkö kirjoittaa, että kissanukkeja), joten emme  osaa tulkita näiden piirrosten ilmeitä. Hieman epäselväksi jää, ovatko nämä  kissat nyt uhkaavia vai pelkästään arvokkaan välinpitämättömiä.

Meillä ei ole omia kotieläimiä, mutta pihassa vipeltää ajoittain hiirenpyydystämiseen erikoistuneita kiiltäväturkkisia yksilöitä, jotka osoittavat metsästysviettiään nappailemalla luvattomia tunkeutujia saaliikseen. Ulkonäöstä päätellen nämä kissat viettävät lokoisaa elämää jonkun hyvässä huomassa aina ympäristöretkiensä välissä, joten satunnaiset hiiriateriat eivät ole ainoa ravinto. Näitä meidän paitakissojamme eivät onneksi kiinnosta jyrsijät vaan lankakerät.