31.12. Talvikukkia

 

Vuoden viimeisenä päivänä voi muistella kesää ja etenkin sen kauneutta kukkien muodossa. Ulkona on lunta melkein kolmen sentin verran, joten on mukava lompsia krysanteemihaalarissa pitkin poikin miettimässä, joko voisi ottaa pulkan esille ja lähteä mäenlaskuun. Viuh vaan, täältä tulee kukkaketo. 

Purjolla on rusettipipo, jonka käyttömukavuus ei välttämättä ole ihan täydellisin. Iso koriste otsalla keikkumassa on aika hankala, mutta onhan se kuvissa söpö. Pirjon neulepipo sen sijaan on hyvin kätevä, korvat pysyvät lämpiminä ja jos sattuu hulahtamaan hangen sisään, niin tupsusta erottaa, minne on uponnut.

26.12. Kimalluskilpailu

 

Paljetteja ei koskaan voi olla liikaa, ei etenkään näin jouluna, kun täytyy kilpailla kuusen kanssa siitä, kuka kimaltaa eniten. Vaihdoimme juhlan kunniaksi tonttulakit rusetteihin ja kieltämättä mietimme, että onko näissäkään mitään erityistä järkeä. Ovathan nämä söpöt, mutta yrittäkääpä keskittyä leikkeihin, kun otsalla keikkuu ylileveä rusetti.

24.12. Se kaikkein virallisin tonttuilupäivä

 

Joulu joutuu hurjaa vauhtia, mutta ei hätää, olemme aamusta asti valmiina ja valppaina nappaamaan siitä kiinni ihan heti, kun se jostain ovenraosta meille puikahtaa.

Toivotamme runsaasti tonttumieltä, paljon lahjoja ja sylintäydeltä kaikenlaista hyvää ihan jokaiselle!

15.12. Askartelupäivä

Tänään on askartelupäivä - ihan siksi, että joulukorttien viimeinen lähettämispäivä oli eilen. Enää ei kannata tahmata käsiään liimalla ja pumpulilla, kun yrittää epätoivoisesti tehdä tontulle pehmoista partaa maailman kauneinta joulutervehdystä varten. Tänään voi siis keskittyä ihan toisenlaisiin tekemisiin kuten vaikka lumitähtien koristeluun tai ikkunamaalausten suunnitteluun.

Meillä on askartelupäiviä varten ihan omanlaisensa asut eli tälläiset ainakin vähän likaahylkivät essumekot. Tosin eivät nämäkään ihan kaikkea kestä eli ei kannata kokeilla, lähteekö pinkki spraymaali pyyhkäisemällä pois. Saattaa olla, että ei lähde.

14.12. Vaihteeksi suviurheiluasusteita

 

Hiihtokelit tulivat ja menivät, tänään sataa vettä. Me harkitsemme uintireissua, ei missään nimessä avantoon vaan mielellään katon alle lämpimään veteen. Matka tosin voi olla vaarallinen, koska jo pihatie muistuttaa erehdyttävästi luistelureittiä, joten harkitsemme jo kenkiin liitettäviä liukuesteitä. Onkohan niitä näin pientä kokoa? 

Nyt toivomme, että vesisade vaihtuu kepeäksi lumihiutaleiden tanssiksi ja seuraavat kymmenen päivää olisi pientä, pehmeää pakkasta. Niin tontuilla olisi mukava matkata tuomaan meille valtava määrä paketteja.

 

13.12. Olemme yhtä harmaita kuin tämä päivä

 

Harmaa ei kaiketi ole väri, vaan valon aallonpituus. Ulkona on joka tapauksessa varsin harmaata ja sumuista, hetkittäin suorastaan hernerokkamaisen hämärää, joten mekin valitsimme tällaiset erisävyisen ei-minkäänväriset asut.

Jostain syystä Purjo ryttäsi oman tunikansa niin, että hän näyttää pulskalta kuin joulupossu, vaikka todellisuudessa hänellä on varsin soma liehuhelmainen kukkakuvioinen asu. Pirjolla on kukkia vain paitansa hihoissa.

Jos haluaa olla oikein ankea, niin ehkä ei kuitenkaan kannata valita kuvioituja vaatteita. Tällä hetkellä meillä ei - kummallista kyllä - ollut kaapissa yhtäkään hämäränhyssyn kuosista asua.

7.12. Pakkasta riittää

 

Epäilemme vahvasti, että olemme aiheuttaneet tämän nykyisen pakkasjakson ihan itse, koska tänä talvena olemme vihdoinkin muistaneet ottaa kuviin mukaan myös pipot, tumput ja jopa kaulahuivin. Sadesäällä ei näissä tamineissa ulos mennä, mutta tällainen pirteä talvikeli on ihan omiaan sekä kunnolliseen pukeutumiseen että neuletöiden esittelyyn. Mitä enemmän meillä on myssyjä, sitä pitempään kestävät kylmät jaksot. Tällä sääennustemenetelmällä joulun jälkeen alkavat lämpimämmät ilmat.

Korvat suojaan ja nenä punaisena pulkkamäkeen, josta lumi on pyhien aikana kulutettu melkoisen hyvin pois. Uutta odotellessa!

3.12. Muistellaan kesää

 

 

Talvi yllätti autoilijan ja vähän meidätkin. Ei ole loskaa eikä räntää, on vähäluminen pihamaa ja pikkuruisesti vilu koko ajan, vaikka oikeasti ei kylmää olekaan. Tai no vähän on. 

Ajattelimme ottaa vaatteisiin ripauksen kesää ja sehän tarkoitti sitä, että Purjo kaiveli esille kukallinen trikoohaalarin, joka on niin suvinen kuin asu ikinä voi olla, jos siinä on sekä pitkät hihat että lahkeet. Tällainen kukkaketo olisi mukava kasvattaa ensi vuonna takapihalle. Purjo luotti perinteiseen merimieshenkiseen (vai onko se nykyisin merihenkilö?) sinivalkoraitaan, jossa on mausteena hyppysellinen Hello Kittyä.

Sitten me vain päätimme, että päivässä on pikkuisen mennyttä tai tulevaa kesää. Fiksumpi lukija arvaa, että kyseessä on aika lailla epätoivoinen yritys huijata ikkunoista kurkkivia tonttuja, koska saattaa olla, että ihan kilttinä ei koko vuotta ole oltu.

1.12. Pupujen aika on nyt

 

Varhaistalvi on siitä mukavaa aikaa, että hyvinkin ohuen lumikerroksen ansiosta voi tarkkailla pihamme öistä elämää tarvitsematta valvoa koko yötä. Eilenkin portaiden vieressä oli selkeästi jonkun pupuperheen kokoontumisajojen jäljet ja siitä innostuneena valitsimme itsellemme pupuisat asut. Värityskin on joulukuun hämärille päiville sopivan puuteripastellinen.

Mutta hetkeksi vakavoituneena: jos joku ilkeä talttahammashyppelijä tänä vuonna yrittää kahmia omena- ja kirsikkapuittemme pehmoista kuorta, niin turhaanpa pihaan saavut. Runkojen ympärillä on vihdoinkin kunnon suojat ja oksista heilahtelevat värikkäät pelottelumieliset nauhat niin tiheässä, että ei sinne sekaan saa hampaitaan aseteltua.

29.11. Pallottelua

 

Pallottelu voi olla tällaistakin eli tunikan helmasta löytyy kokonainen palleromaailma, vaikka muuten ollaan kovasti yksivärisen asiallisia. Paitsi Pirjo, jonka rinnuksiin laukkasi jostain kankaanpalasta virma hevonen - onnistuneesti helmaröyhelön pallojen kanssa samaa sävyä. Joskus tilkkukopan tonkiminen kannattaa ja tuottaa ihan uudenlaista vinkeyttä vaatteeseen.

Hetken me kyllä mietimme, että ovatko nämä nyt jotenkin aikuisia värejä tämmöiset syvänpunaiset ja violetit. Onneksi näissäkin voi riehua ihan samalla tavalla kuin kirkkaanpunaisessa asussa. Mistä tuli mieleen, että joulukuu on ihan kohta ja se tarkoittaa tonttuja ikkunoiden takana. Vähän jo jännittää.

26.11. Lunta tupaan!

 

Säätiedottajahenkilö lupasi, että tänään sataa lunta, joten valmiina ollaan. Tulkohon tuiskut ja hanget ja muut, meillä on kunnon haalarit ja kaiken lisäksi vaatekaappiimme on ilmestynyt neulepipoja, joissa on hupsut tupsut. Enää ei päätä palele, kun ryntäämme talven riemuihin.

Ainoa ongelma tässä on se, että lunta on juuri ja juuri sen verran, että voimme väittää maan olevan valkoinen. Meteorologien lupaama ja iltapäivälehtien hehkuttama varhaistalvi antaa odottaa itseään ja meillä alkaa tulla näissä tamineissa kohta jo melkein kuuma. Pulkkamäessä on jo yhden laskemiskerran jälkeen epätekonurmipohja näkyvissä, kenelle voi valittaa?

24.11. Tänään me olemme erityisen ihania!

 

Röyhelöä olkapäillä, perhosia tai tähtiä mekossa, siitä saa arkeen melkein söpöysvaroituksen. Yritämme torjua hiipivää viimaa polvimittaisilla mekoilla arkipaitojen sijaan ja Purjo on onnistunut löytämään sointuvanväriset sukkahousutkin. Nyt ei varpaita palele. Ja silti voi edelleen tehdä kuperkeikkoja vallan vimmatusti, jos sille päälle sattuu.

22.11. Tänäänkin on syytä juhlaan

 

Kemuissa pitää kimaltaa - ja mehän kimallamme! Syksyn ensimmäinen oikea pakkaspäivä ei haittaa, kun elämässä on pikkuruisesti juhlan tuntua. Sähkönsininen lamee (vai mitä ihmeen kangasta tai kuitua tämä nyt sitten onkin) sähäköityy, kun lamppujen valo osuu oikealla tavalla eli helmojen heiluttelu saa aikaan melkein diskovalomaisen efektin.

15.11. Pilvet kuin lampaat ja päinvastoin

 

Joskus sitä kummastuksekseen huomaa, että vaikka toinen valitsee puseroonsa eläimiä ja toinen poutapilviä, niin lopputuloksena melkein samanlaisia kuvioita. Ovathan jotkut lampaat toki pehmeitä ja pumpulisia, mutta tosielämässä olemme kohdanneet myös muutaman karkeakarvaisen ja hyökkäysasennossaan virtaviivaisenkin yksilön. Sellaisia ei paitoihin kuvata.

9.11.Talvi on nurkan takana

 

Pakkasyön jäljiltä maassa on ripaus jotain valkoista. Lunta se ei ole, vaan kimaltavaa huurretta, mutta joka tapauksessa selvä merkki siitä, että talvi on tulossa. Emme silti ryntää etsimään pulkkaa varastosta, koska kyseessä saattaa olla yhden ainoan marraskuisen aamun huuma, jota ei seuraakaan reipas räntäsade. Aurinkohan paistaa vallan valloittavasti vähän kuin kiusallaan.

Varpaat ovat piilossa, pandat kurkkivat kuvioina ja Purjo on saanut päähänsä jopa pipon, joten mikäs meillä on ollessa ja sitä varsinaista talvea odotellessa.

4.11. Flanellia

Joskus kauan sitten ostimme metritolkulla flanellia, jonka hulpiossa vakavasti  varoitettiin ompelemasta kyseisestä kankaasta mitään lapsille akuutin palovaaran takia. Kyse ei ole mistään itsesyttymisongelmasta, vaan periamerikkalaisesta tavasta olla koko ajan varuillaan mahdollisesta superkalliiksi tulevasta virheestä. Jos kangasta ei ole erikseen palosuojattu, se voi kipinästä syttyä tuleen ja vakuutuskorvaukset voivat olla mahtavat, jos tästä ei etukäteen muistutella. Siksi meitä ei huoleta tippaakaan viettää marraskuista päiväämme pukeutuneena pehmoiseen ja lämpöiseen suloisesti nukkapintaiseen puuvillaan.

Ompeluvaiheessa emme tätä vielä huomanneet, mutta kuvasta tulee asujen kuvioinnin ja värityksen vuoksi tunne kuin olisimme maatuskanukkeja.

 

3.11. Pidätkö kissoista?

 

Joskus kissa voi olla ihan leuan alla ja vaanimassa puseronhelmassa kuten Purjolla, joskus napakasti navan päällä kuten Pirjolla. Me emme varsinaisesti ole kissaihmisiä (vai pitääkö kirjoittaa, että kissanukkeja), joten emme  osaa tulkita näiden piirrosten ilmeitä. Hieman epäselväksi jää, ovatko nämä  kissat nyt uhkaavia vai pelkästään arvokkaan välinpitämättömiä.

Meillä ei ole omia kotieläimiä, mutta pihassa vipeltää ajoittain hiirenpyydystämiseen erikoistuneita kiiltäväturkkisia yksilöitä, jotka osoittavat metsästysviettiään nappailemalla luvattomia tunkeutujia saaliikseen. Ulkonäöstä päätellen nämä kissat viettävät lokoisaa elämää jonkun hyvässä huomassa aina ympäristöretkiensä välissä, joten satunnaiset hiiriateriat eivät ole ainoa ravinto. Näitä meidän paitakissojamme eivät onneksi kiinnosta jyrsijät vaan lankakerät.

25.10. Riemu on kirjavaa

 

Maailma on tänään harmaa tai ainakin meidän pihallamme on väreinä eriasteista harmaata. Tosin olemme vasta kurkistaneet varovaisesti ikkunasta ulos miettien sitä, mistä saisimme edes vähän heleyttä elämäämme. Viikonlopun myrskyt ja pikkuinen lumisade veivät mennessään keltaiset lehdet jättäen jälkeensä kuralätäköitä ja oksanpätkiä.

Onneksi vaatekaapista löytyy aina tilanteenmukaista päällepantavaa. Näissä asuissa on värejä enemmän kuin tarpeeksi ja juuri siksi ne ovat omiaan juuri tähän päivään. Pudotkoon teräksenvärinen taivas niskaamme, meillä on vastapainoksi vaikka mitä aurinkoisia sävyjä.

15.10. Otetaan sattumanvaraisesti tilkkupussista kaikenlaista

 

Ja sitten hämmästellään, että mitä näistä nyt tekisi. Lopputuloksena on tällä kertaa tällaista pääosin mustavalkoista vaatetta, joissa ne viimeisetkin tilkunrippuset on käytetty. Kannattaa huomata, että Pirjon paidassa hihat ovat sahalaitaista trikoota, jolla ei ole mitään tekemistä sulkakuvioisen kankaan kanssa. Tai ei siis ollut ennen kuin siitä tehtiin tähän hihat ja huomattiin, että eipä lainkaan hassumpaa. Purjon puserossa etukappaleen kuviot saatiin kerrankin aika lailla onnistuneesti asemoitua etenkin kun ottaa huomioon, että massun päällä komeilee se ainoa melkein kokonainen panda, joka koko tilkkukopasta tällä kertaa löytyi.

13.10. Uimahallikausi julistetaan avatuksi

 

Uima-altaassa ei saa leikkiä hippaa, koska siellä pitää ottaa huomioon muutkin polskuttelijat. Silti me valitsimme juuri ne uimapuvut, joissa tulee semmoinen olo, että on melkein pakko kokeilla, saako pöllö kissan kiinni. Saattaa olla niinkin päin, että kissa hermostuu uhittelevaan lintuun ja lähtee sitä jahtaamaan.

8.10. Ulkoilukelit

 

Syksyllä on syytä pukea päälleen vettä, tuulta, viimaa, sumua ja puihinkiipeilyä kestävät asut. Kätevää olisi, jos jalassa olisi sukat ja käsissä sormikkaat, mutta emmehän me niitä kuviin mukaan muista laittaa, tässä kun on valmiiksi kiire rynnätä hyppimään keltaisissa vastaharavoiduissa lehtikasoissa. Asujen värit ovat ihan tarkoituksella mahdollisimman epäluonnonmukaisia, jotta meidät löytää helposti vaahteranlehtien keskeltä. Vai oletteko nähneet nurmikolla tai pensasaitojen keskellä mitään haaleanturkoosia?

7.10. Satuja ja tarinoita

 

Joskus kankaaseen on painettu kokonainen värikäs tarina. Satuolento ratsastaa hirvellä, intiaanit ovat pystyttäneet leirinsä joen rantaan tai Punahilkka seikkailee metsässä matkalla isoäidin luokse. Me rakastamme näitä kankaita, vaikka puseroomme ei mahdukaan kuin pieni palanen isosta kokonaisuudesta. Ainahan sitä voi miettiä, miksi nuotio jätettiin itsekseen palamaan eli menivätkö kaikki inkkarit piiloon tai nukkumaan.

30.9. Vähän kuin vanhanaikaiset pyhämekot

 

Kauan sitten sunnuntaina laitettiin päälle vähän siistimmät vaatteet ja varottiin visusti niitä likaamasta. Valkoinen pusero jos mikä oli omiaan estämään kaikenlaisen sotkemisen, koska tällaisessa näkyvät niin vesiväritahrat kuin lehtivihreäkin. 

Supertylsänä torstaina voi leikkiä sunnuntaita ja kokeilla, miten pitkään puuvillamekkomme pysyvät suhteellisen rypyttöminä. Hämmentävän pitkään, vaikka miten keksimme erilaisia leikkejä.

29.9. Ruska vai ruskea?

 

Lapissa on kuulemma upea ruska-aika, meillä haapoja lukuunottamatta pihapuut ovat päättäneet sinnikkäästi vihertää vaikka miten pitkään. Jopa kesällä kuivuuttaan kellastunut koivu yrittää vimmatusti pitää kiinni niistä lehdistään, joissa viherhiukkasia vielä on.

Meillä on kotiasujen kotiasut eli pehmeää velouria, johon on mukava kietoutua sumuisenhumuisena päivänä, joka vaikuttaa vähän siltä, kuin vesipisarat haluaisivat imeytyä seiniin. Ikkunasta on  mukava katsella ulos, kun itse saa olla sisällä.

27.9. Raitasamikset

 

Harvoin olemme tismalleen samanlaisissa asuissa, mutta kerta se on tämäkin. Paitsi jos tarkasti katsoo, niin Pirjon puserossa on resorit hihansuissa, Purjolla ei. Ja jos ollaan oikein nysväävällä päällä, niin housuissakin on ainakin sävyero.

Me asumme noin 100 000 hanhen muuttoreitillä ja voimme ikkunasta tarkkailla, miten linnut lentävät edestakaisin aika lailla kellontarkasti. Puolenpäivän aikaan on hetken hiljaista, mutta viimeistään klo 14 aikoihin parvet palaavat nurmiruokintaan ja täyttävät pellot. Meteli on hirmuista, vähän kuin joku ajelisi peltoautolla vimmattua ympyrää. Viranomaisten pitäisi määrätä hanhille pakolliset kuulosuojaimet, ei tuollaista äänimäärää voi kukaan kestää.  

 

20.9. Tummia sävyjä

 

Aina ei paista aurinko eikä aina ole kivaa ja mukavaa. Nyt on sellainen aika. Vaatekomerostamme ei löydy paljosti synkkiä sävyjä, mutta mennään nyt näillä, joissa on mukana myös ripaus violettia toivon väriä.

15.9. Syksykin voi olla ällöhempeää aikaa

 

Ensin oli liian kuuma kesä ja heti perään tuli yltiökylmä syksy, joten varpaiden piilottaminen trikoohaalariin on tullut yllättävän nopeasti ajankohtaiseksi. Hyytävä tuuli ja jäätävä aamu puiden vielä vihertäessä ei tunnu oikeudenmukaiselta edes silloin, kun ottaa kaapista esille söpösuloisia vaatteita.

Purjon haalarissa on ainakin kolmekymmentä kissanpentua hyrisemässä tyytyväisyyttään ja Pirjolla puolestaan tipilinnut sirkuttavat kukkeilla oksilla. Olennaista on kuitenkin asujen sävy eli pehmeä pastellinen ja utuisella tavalla lämpöinen. Näissä voi ottaa tämänkin päivän vastaa ja ulos mennessään laittaa hupunkin päähänsä. Paitsi tietenkin Pirjo, jolla on hellyttävä rusettipipo aika lailla vähäisten kutriensa peittona. 

10.9. Nöf

 

Meillä ei ole sitten niin mitään aavistusta siitä, mistä tämä Purjon puseron kangas on ostettu, mutta omalla tavallaan se on valloittavan hilpeä etenkin näin, kun possu on aseteltu keskelle vatsakumpua. Tästä jos mistä tulee iloinen olo. Lisäksi kun Pirjon haalarissa apina (vai onko tämä marakatti?) hymyilee tyytyväisenä, niin voiko tässä itsekään kovin vakavana pysyä. Ei voi!

6.9. Tasaraitaa

 

Vaakaraita kuulemma lihottaa, mutta emme me ole moista huomanneet. Uskallamme ottaa tämän kuvion (onko raita kuvio?) käyttöön jopa uimapuvuissa. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjolla on paljon enemmän vaakaviivoja kuin Purjolla, mutta eipä edes raitojen määrä ainakaan meistä näytä vaikuttavan tukevoittavasti.

Ja kun me menemme uimaan, niin kaikki muut luulevat, että tuolta tulee tiikerihai!

3.9. Pikkuisen viileää

 

Lämpötila tuntuu romahtaneen, niin vahva viileys tulvahti vastaamme, kun varovaisesti avasimme ulko-oven. Pakkasta ei vielä ole, mutta nenänpäässä tuntui jo aavistus tulevasta eli aamu oli kylmä, melkein väitämme, että melkomoisen hyytävä. Tällaiseen päivään kannattaa varata itselleen mahdollisimman lämmin ja leppeä haalari, jossa voi huolettomasti asettua sohvalle katsomaan ulos ikkunasta, kun koivut taipuvat tuulessa ja naakat esittelevät toisilleen lentotaitoja. Ja kun pelkkä oleminen kyllästyttää, ei haalari estä tekemästä kuperkeikkoja tai juoksentelemasta ympäriinsä.

1.9. Vielä on kesää jäljellä?

 

Vielä paistaa aurinko, vaikka syyskuu on jo vahvasti täällä. Mekin valitsimme tummanpunaisten ja vihreiden sävyjen sijaan astetta heleämpää eli olisikohan tämä nyt joku puuterinen lohenpunainen. Maalikauppojen kartoista tälle löytyisi varmasti joku sähäkkä kaupallinen  ja kutsuva nimi. Pirjo tosin aavisteli, että sadetta saattaa olla tiedossa enemmän tai vähemmän, joten hän nappasi oikein monilla pisaroilla kuvioidun tunikan vähän kuin uhmatakseen meteorologien ennusteita. Purjo luottaa syksylläkin yksisarvisten voimaan, sellainen löytyy navan päälle tälläytyneestä taskusta.

29.8. Hyvin lyhyt ompelufilosofia

Olemme moneen kertaan kertoneet tämän saman, mutta kertaus on opintojen äiti ja toistaminen tekee asiasta totta, joten rupatellaan hetkinen aiheesta "Ovatko nukenvaatteet ympäristörikos?".

Me olemme sitä mieltä, että eivät välttämättä. Meidän asumme ovat kierrätyskankaista, muiden vaateompeluiden hukkapaloista  ja joskus, tosin aika lailla harvoin, loppuunkulutettujen vaatteiden parhaista paloista ommeltuja. Siitä syystä asumme saattavat joskus tuntua hieman liian kirjavilta ja niissä on sotkettu keskenään hieman liikaa erilaisia kuvioita kuten nyt vaikka näissä kokonaisuuksissa, joissa raitojen kavereina on niin tähtiä kuin sydämiäkin. Silti emme aio luopua tilkuistaompelun ihmeellisestä maailmasta, vaikka pikkuiruisen saatamme jämäpalapeittoa muistuttaa. Kauneus on katsojan silmissä ja aina voi laittaa silmänsä kiinni, jos näkee jotain omasta mielestä täydellisen tyylitajutonta.

 

22.8. Eräänä päivänä kurkku riehaantui kasvun ihmeeseen

 

Suurimmalla osalla ei ole kasvihuoneessaan valkoista puuvillamattoa, mutta meilläpä on. Se on kaunis, kätevä ja pitää rikkaruohot loitolla. Lisäksi se tuntuu houkuttavan kurkkua suorastaan infernaaliseen kasvuun, koskapa juuri tämä kasvattimme on päätynyt pelmahtamaan lavakaulusten ulkopuolelle oikein kunnolla. Vaikuttaa, että sillä olisi jonkinlainen aluevaltaajan tavoitetila, jossa pyrkimyksenä on työntää tomaatit nurkkaan ja asettua koko 18 neliön kasvihuoneen jokaiseen koloseen millä tahansa keinolla. Kurkkuja tämä yksilö sen sijaan tekee hyvin vaatimattomasti, mutta todennäköisesti on mahdotonta olla samaan aikaan sekä tuottoisa että elintilaansa laajentava.

Me leikimme, että tämä on viidakko tai ainakin sademetsä. Pirjon uimapuvussa onkin mielikuvitusta ruokkivasti melkoinen määrä satuisia sieniä ja Purjolla pitkäkaulaisia kirahveja, jotka saattavat olla enemmänkin savannien asukkaita, mutta eivät kaihda tällaista vähän vehreämpääkään elinympäristöä. Ulkona saattaa sataa, meillä täällä kennolevyjen ympäröiminä on miellyttävän trooppinen ilmasto.

19.8. Se modernimpi satu Punahilkasta

 

Uudenlaisessa sadussa Punahilkka voi varsin hyvin olla keijukainen ja susi puolestaan vielä pentu, jolla ei ole oikein ymmärrystä siitä, syödäkö neito vai keskittyä leikkimään kruunulla. Kapekinttuinen keijukainen voi kiusata sutta nappaamalla siltä kimaltavan lelun pois tuosta vain. Toisaalta susi voi olla eksynyt inhan mummon ryteikköiseen metsää ja pyytää Punahilkkaa auttamaan sielä asemakaava-alueelle herkkumatkalle avonaisten biojäteastioiden läheisyyteen. Kyllä, paidoistakin voi kehittää vaikka minkälaisen tarinan, kun sille päälle sattuu.

Sadepilvet ovat päättäneet kokopäiväisesti asettua pihamme päälle, joten me päädyimme valitsemaan tällaiset syksynsävyiset asut, joissa on helppo maastoutua. Pirjo väittää sinnikkäästi, että kuuman kesän jälkeen ruskan sävynä on pirteä pinkki. Saapa nähdä.

2.8. Kilpaa koivujen kanssa

 

Emme kasva kilpaa koivujen kanssa, vaan kellastumme samaa tahtia kuin pihapuut. Ensin moniviikkoinen sinnikäs kuivuus, sitten kerralla ämpärikaupalla vettä ja vaakatasoon lamaava tuuli. 

Omasta mielestämme nämä keltaiset ja oranssit sävyt ovat oikeastaan aika lailla heleitä ja mukavia elokuun alun normalisoituvaan kesään. Enää ei helle pakota läähättämään kuumuudessa tai aurinko polta poskille pisamia, vaan ulkona voi jopa tehdä jotain pelkän varjossa makoilun sijaan. Ja kyllä me olemme tehneetkin kaikenlaista marjapensaiden tyhjennyksestä sisiliskojen saalistukseen asti.

30.7. Lempeät tuulet

 

Otsikko on harhaanjohtava, mutta niin olemme mekin aika usein. Tänään siis piti tulla myrskyjen myrskyn, oikean myräköiden myräkän, sääilmiöiden supervoiman tai ainakin puunkaatokisojen vähemmäninhimillisen voittajan. Vaan ei tullut, jonnekin yläilmoihin hupeni kovasti hehkutettu heinäkuinen syöksyvirtaus ja kellastuneet koivunlehdet vain vaatimattomasti heilahtelevat leppeässä kesätuulessa muutaman ujonoloisen sadepisaran tipahdellessa pilvistä. 

Meillä on tuulettomuuden kunniaksi kesäpastelliset trikooasut ja Purjolla keskikesän ehdoton ykköshitti eli taskullinen haalari. Tässä on tilaa kerätä kivet, männynkävyt ja muutama parvesta karannut sorsanpoikanen, jos sellaisen sattuu kohtaamaan.

29.7. Vettä, vettä, vettä

Paistaa se päivä vielä risukasaan ja sataa se pilvi muutaman pisaran meidänkin perunamaallemme, vaikka viikkotolkulla sadetta jouduttiinkin odottamaan. Olemme nauttineet täysin varpain siitä, että ruoho on märkää, lätäköt ovat märkiä ja mahdollisesti myös sukat ovat märkiä, koska niitä ei taaskaan ole jalassa, vaikka muuten olemme mainioissa ulkotamineissa.

Pyydämme saada kiinnittää huomiotanne Purjon takin napitukseen: ihan oikeat napit ja napinreiät eikä tarranauhaa ollenkaan!

22.7. Mekkoöverit

 

Naistenviikko, joten miksi emme vaihteeksi esittäisi hattaroita?

Meille juhlamekko tarkoittaa liikaa kaikkea eli oli kyse sitten silkistä, satiinista, pitsistä, nauhoista, kimalteesta tai röyhelöistä, niin kaikkea pitää olla ja enemmän kuin muilla. Ehkä me olemme sisäisesti prameiden, mutta ah niin pröystäilevien televisiohäiden ja muiden juhlallisuuksien ystäviä. Joka tapauksessa mikään ei saa mieltä niin ilahtuneeseen tilaan kuin ihan liian paljon helmaa, johon kompastua oikein kunnolla tai sitten sellainen määrä röyhelöitä, ettei mekostaan välttämättä löydä edes pois. Näissä on molempia, Pirjolla jopa niin paljon, että mekko seisoskelisi omia aikojaan lattialla, vaikka kukaan ei olisi sen sisällä.

20.7. Tänään sataa - ehkä

 

 

Säätiedotussetä uumoili, että tänään saattaa sataa ainakin yhden pisaran verran. Me riehaannuimme asiasta aika lailla ja kirmasimme ulos odottamaan isoa harmaata pilveä, joka olisi voinut ripsautella edes yhden lätäkön verran vettä. Yllätys oli melkoinen - joku on vienyt helteet kokonaan pois! Pihalla oli suorastaan kylmä verrattuna viime viikkoon.

Kesäasut vaihtuivat samantien astella lämpöisempiin ja pitkään kaapissa odotellut Minni-paita pääsi vihdoin käyttöön. 

19.7. Hetken tie on kevyt kulkea

 

Helle hellitti hetkeksi ja ulkona voi taas olla ilman, että kaikki mahdolliset pörinää päästelevät siivekkäät hyökkäävät kimppuun samalla kun itse yrittää epätoivoisesti olla läkähtymättä. Vettä ei kuitenkaan ole pilvistä tipahdellut, Riikaksi kutsuttu myrskykin huiteli jossain meistä katsottuna kaukana pohjoisessa. Piha on rutikuiva!

Ruusut ovat aikaa sitten kukkineet, mutta meidän liivihameissamme ne ovat edelleen pirteinä ja heleinä. Kun saunamaiset sääolosuhteet taas jatkuvat, voimme jättää puseron pois ja näistä tulee oivaisia  hellemekkoja.

14.7. Järkyttävän kuuma!

 

Me emme varsinaisesti valita, mutta jossain kohtaa meidänkin huumorintajumme loppuu. Se kohta on juuri nyt.

Hellettä on siedetty aika lailla kuukauden verran. Sääennusteen mukaan sateet alkavat viiden päivän kuluttua ja tämä ennuste toistuu päivästä toiseen - aina sama viisi päivää. Aurinko möllöttää pilvettömällä taivaalla jotenkin vahingoniloisen näköisenä meidän raahatessamme selkä vääränä rännien alta tynnyreihin tai oikeastaan laastisaaveihin kerättyä sadevettä kasvihuoneessa huohottaville tomaateille. Ruoho on viehättävästi ruskettunutta ja pihakoivut ovat päättäneet aloittaa loppukesän keltaisiin väreihin pukeutumisen samaan aikaan kauppojen alenjälkeisten syysmuotiuutuuksien kanssa. Molemmissa tuntuu nyt olevan vahvasti sinapinsävyinen vivahde.

Me emme enää oikein tiedä, mitä päälleen pukea. Uimapuvussa tulee kuuma ja vaarallinen UV-säteily voi tehdä tuhojaan. Haalarissa tulee tukala olo. Niinpä olemme palanneet jonnekin viime vuosisadan puolivälin rantamuotiin eli asuksi valikoitui lievästi röyhelöhelmainen tunika ja kunnon punttipöksyt, joiden lahje vähäsen vilahtaa Pirjon mekkosen alta. Näissä me yritämme olla sopivasti pukeutuneita kauppaan, pihaan ja rannalle.

6.7. Ne on ne neonvärit

 

Kaikkea sitä löytää, kun komeroita tonkii. Tällä kertaa löysimme todella unohtuneet uimapuvut kuosia 80-luku tai jotain sinnepäin. Oikeastaan nämä ovat 2020-luvun ompeluksia, mutta neonvärit tuovat erittäin oivasti mieleen menneet vuosikymmenet.

Ainakin viikon verran olemme lukeneet, miten kaikki kärvistelevät helteessä. Meillä ei moista ongelmaa ole, koska emme tunge nenäämme ulos keskipäivän tienoilla tai edes illalla. Ulkoilemme aamun hiljaisina hetkinä ja häädämme samalla räkättirastaita pois mansikka-altaastamme. Luitte ihan oikein: meillä heräteostoksena hankitut mansikantaimet saavat tämän kesän tuottaa satoa entisessä lasten uima-altaassa, toki ystävällisesti mullalla täytetyssä ja pohjastaan aavistuksen vertaa enemmän kuin vähän repaleisessa. Rastaiden elämän hankaloittamiseksi olemme virittäneet siihen päälle napakan verkon estämään nokkakohtaiset varkaudet. Turhilta yrityksiltä ja vihaisilta rääkäisyiltä ei vältytä eli jotenkin tuntuu, että luonto aikoo kostaa.

26.6. Kimaltavaa juhannusta!

 

Kyllä, juhannuksenakin voi varsin hyvin kimaltaa kilpaa auringon, salamoiden ja vesipisaroiden kanssa. Ei ole mitään kukkamekkopukupakkoa, vaan voi kaivella kaapista sellaisetkin silkit ja satiinit, joissa on tehosteena hopeanväristä nauhaa ja muovitimantteja. Pitsikään ei ole pahitteeksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme harmiksemme kertoa, että hyttysiä näillä ei pidä loitolla. Eikä vesisateeseen kannata jäädä ihmettelemään, koska silloin helmat eivät enää heilahtele viehkosti.

21.6. Hellehaalaripäivä

 

Söpöstelyksihän tämä nyt meni, vaikka asia on vakava. Tänään on tulossa vaikka miten mones kuumankuuma hellepäivä, mutta sehän voi estää meitä olemasta oikein somia. Riittää, että valitsee päälleen röyhelöhihaisen hellehaalarin ja kas - heti koko päivä muuttuu paljon mukavammaksi.

Koska oikeastaan tälläinen kuumuudessa käpsehtiminen ei ole mukavaa missään mielessä. Kasvihuoneessa tomaatit uuvahtavat jo ennen aamukymmentä, vaikka kaikki mahdollinen tuuletus on varmistettu. Pihakeinussa ei malta istua, koska pelkkä paikallaanolo tuo kaikki mahdolliset verenhimoiset hyttyset paikalle. Iltapäivällä aurinko porottaa niin, että juhannusruusu tuntuu miettivän hakeutumista vaakatasoon suojatakseen nuppujaan. Ei tämä tämmöinen oikein onnistunutta kesänviettoa meille ole!

14.6. Uimapukukelit

 

Tälle viikolle on uhkailtu jopa 30 asteen hepulihellettä, joten me olemme varmuudeksi jo maanantaina valmiina auringonottoon tai ainakin siihen, että on tappavan kuuma. Nämä ovat todellisuudessa sisätiloissa käytettäviä asuja, koska ulkona verenhimoiset hyttyset ovat valmiina kahdessa sekunnissa iskeytymään iholle. Pihalla on syytä pukeutua pitkähihaisiin ja -lahkeisiin asuihin, jos haluaa välttyä jatkuvalta raapimiselta.

10.6. Keijukaiselämää

 

Jos ei voi itse olla keijukainen, voi kuitenkin pukeutua mekkoon, jossa pikkuruiset siivekkäät satuolennot leijailevat sulavasti perhosten keskellä. Näissä tulee itsellekin sellainen olo, että on ainakin hetken verran oman elämänsä keijukainen. Ja kun puserotkin ovat vitivalkoiset, niin keskellä viikkoa tulee pikkuriikkuisen kepeä olo.

Kotipihakin on täynnä siivekkäitä räkä-äänisestä närhiperheestä sirkuttavien tiaisten kautta kumeasti puuskahtelevaan kyyhkyseen. Olisi aika vinhaa, jos seassa olisi muutama keijukainen pelottelemassa mustarastaita pois kasvihuoneen liepeiltä.

4.6. Kesäkesäkesä

 

Auringonpaistetta, verenhimoisten hyttysten hyörinää, lintujen varsin holtitonta lentelyä sinne ja tänne, joutilaanoloisia lehtokotiloja nokkosenlehtien alapinnoilla ja sellainen määrä kukkia, että osa ei enää edes pihaan mahdu. Sitä on kesä.

Meillä on söpöstelyolo ja siihen kuuluu lierihattu, kukkamekko sekä iloista tirskuntaa. Nyt on ehdottomasti paras hetki ottaa ihan kaikki irti hellepäivästä.

2.6. Ihan aina on syytä juhlaan - tänäänkin

 

Juhlaan kuuluvat hulmuavat helmat, iloinen mieli ja kaikenlaista hupsuttelevaa huisketta. Tänään paistaa aurinko ja me haluamme kimaltaa yhdessä kirkkaiden säteiden kanssa. Tällainen kermanvalkoinen, vähän kultaan vivahtava sävy antaa jo sellaisenaan tärkeän hetken tunnelman, koska saa olla koko ajan varovainen, ettei sotke mekkoaan. Mutta väliäkö hällä, tänään on keijukaispäivä!

28.5. Aurinko, aurinko lämmittää

 

Lämmittäminen on auringon työtä, joten paahtakoot nyt parin kylmän päivän jälkeen oikein kunnolla. Jo tässä on riittävästi paleltu. Myrsky ei onneksi tuhonnut mitään olennaista lapiot ja ämpärit ovat hiekkakasassa paikallaan eikä puista ole irronnut muita kuin satunnaisia joutavanpäiväisiä kuivia oksia. Omenapuut eivät ihan vielä ole kukassa, joten niistäkään ei lennellyt ympäriinsä valkoista terälehtipilveä.

Otimme auringon mukaan vaatteisiinkin ja päätimme, että lämmin valo voisi olla vähän oranssiin vivahtavaa keltaista. Koska ainakin näin aamulla ulkona on vielä maltillisen viileää, niin emme heittäytyneet hellemekkojen maailmaan, vaan valitsimme varmuudeksi pitkähihaiset puserot. Nyt ei pääse vilu vierelle.

27.5. Annamme kaikkien kukkien kukkia vallan vimmatusti

 

Pihasta putkahti yhdessä päivässä kolme miljardia helakankeltaista voikukkaa, tuomet kukkivat kuin viimeistä päivää, lemmikit kurkottavat kohti kaltaistaan eli taivasta, kevätesikot siinä sivussa lymyilevät omenapuiden alla, jotka muuten nekin helähtävät täyteen kukkaloistoonsa, kunhan ilmat hieman lämpenevät. Luonto siis kukoistaa tavalla, joka saa meidät hentomielisesti hyväksymään sen, että rikkaruohokin voi olla kaunis.

Tässä ympäristössä on ihan pakko itsekin etsiä kukalliset asut. Eilisen myrskyn jäljiltä on vielä melkoisen viileää, joten pitkät hihat ja lahkeet nilkkoihin asti ovat todella tarpeen. Mekko ja haalari ovat samaa kangasta, jonka kuviot ovat mielestämme kirsikankukkia. Ehkä.