27.12. Välipäivien viherrystä

Jotkut ideat eivät ole hyviä ja jotkut ovat suorastaan surkeita. Viimeksimainittuihin laskisimme Purjon asuvalinnan. Ei ole mitään järkeä yhdistää tähtikuvioisia housuja ilmapallokuvioiseen tunikaan. Kokonaisuus on juuri niin silmiäkirvelevän kirjava kuin kuvasta näkyy. Pirjo sentään onnistui astetta paremmin, vaikka ruohonvihreän yhdistäminen tummaan persikansävyyn ei ehkä ole se juttu, josta tullaan muotipiireissä  kevään aikana kohisemaan. 

Syytämme kuvan räikeistä väreistä epäonnistunutta kuvanmuokkausta ja tiedämme valehtelevamme jo ennen kuin lauseen viimeistä pistettä on naputeltu näytölle.

24.12- Jouluna saa kimaltaa

Täällä me nyt hohdamme kilpaa joulupallojen kanssa. Meillä saattaa nyt olla paljetteja enemmän kuin laki sallii, mutta väliäkö tuolla. Joka tapauksessa voitamme hohtavuudessa ainakin muutaman joulupallon, joten mikäpä tässä on odotellessa joulupukkia. 

Samalla käytämme tilaisuutta hyväksemme ja toivotamme kaikille oikein ratkiriemukasta joulua!

23.12. Vähän jo jännittää

Kuva on suttuinen ja vähän hämärä, mutta niin on tämä päiväkin. Monta tuntia on jo jännitetty, että onko niitä tonttuja ikkunoiden takana, mutta siellä näkyi vain yksi metsämies. Hän etsi karannutta koiraansa, mutta ei kertonut meille, miksi uskoi sen löytävän takapihaltamme. No nyt tiedämme ainakin yhden, joka ei tule saamaan ainuttakaan lahjaa huomenna!

22.12. Piiri pieni pyörii

Lauantai ja pakkaspäivä, mikä sen mukavampaa kuin laittaa pieneksi polskaksi melkein jo ovella olevan joulun kunniaksi. Huomenna haetaan kuusi ja ylihuomenna jännitetään, onko oltu kilttejä.

21.12. Tänään tämmöistä

Ilmassa on jo pientä joulunodotusta, joten tonttuja hämätäksemme puimme punaiset housut ja punahihaiset paidat. Jos tontut nyt näkevät meidät, niin on pieni mahdollisuus, että he kuvittelevat meidänkin olevan tarkkailutehtävissä. Koskaan ei tiedä, missä kilttejä lapsia kohtaa! Housut ovat trikoota, mutta puserot ovat joustofroteeta.

20.12. Kolme pientä elefanttia ja pari apinaa

Joskus meillä on kavereita käymässä ja silloin riehutaan oikein kunnolla kuten kuvasta näkyy. Meillä on samasta kankaasta ommellut puserot, Purjolla tunikamallina ja Pirjolla tavallisena suorana versiona. Iloinen ystävämme ei puseroista välitä, hänelle riittää mahdollisimman leveä hame.

19.12. Tänään yritämme sulautua tapetteihin

Tai oikeastaan yritimme löytää jotain tapettien kultakuvioon sointuvaa, mutta Pirjo päätti itsepintaisesti pukeutua pallopaitaan, jossa on vain muutama kullankeltaiseen vivahtava pallukka. Se hänelle suotakoon, koska pianhan on taas aika koristella joulukuusi ja tämä joustofroteepaita tuo jotenkin mieleen iloksemme ripustettavat pallot. Purjo sen sijaan suoriutui tehtävästä mainiosti ja tämä okranruskean ja sinapinkeltaisen sävyinen valeliivihame on melkein samaa sävyä kuin tapetin kuvio. 

Ai että mikä valeliivihame? No semmoinen mekko, johon on ommeltu trikookankaasta hihat, jolloin yksi vaate näyttää kahdelta.

18.12. Jos olisi kuusijuhla

niin me menisimme näissä asuissa. Tärkeintä on se, että olalla pitää olla kunnon röyhelöt, värin pitää olla pinkki ja jos mahdollista, niin pieni kimalluskaan ei ole ollenkaan pahitteeksi.Pirjon mekkoon on silitetty tuollainen mukava kukkakuvio, mutta meillä ei ole aavistustakaan siitä, kestääkö se pesussa vai ei. Yritämme olla läikyttämättä mehua, jotta ei tule yllättävää pesutilannetta ainakaan tänään!

17.12. Nykyisin kankailla on nimet

Kauan sitten Anttilan postimyyntiluettelosta saattoi valita ostoslistalle pyjaman nimeltä Helena tai villapaidan, joka löytyi katalogista nimellä Rauno. Tietenkin syynä oli se, että siihen aikaan  ostokset tehtiin moninumeroisen lukusarjan avulla, jotta keräilijä saattoi etsiä kaiken tarvittavan järjestyksessä järkyttävän mittaisilta hyllyiltä. Sillä viehkolla tuotenimellä saatettiin vielä varmistaa, että oikeastiko Kalevi Vähä-Rättälänjärvi on tilannut Kaiho-valoverhot vai sittenkin uistinsarjan. 

Nykyisin kankailla on vähän samalla tavalla eli ne eivät ole enää ruusukuvioista trikoota, ne ovat nyt Juhannusruusu tai Pikkuruusu. Meilläkin Pirjon paita on ommeltu Isoäidin neliöistä, joka siis on kangas, ei virkattuja palasia. Purjon paitakankaan nimeä emme muista, mutta se on todennäköisesti Onnenlintu tai Paratiisisilintu tai jotain kuvioita kuvastavaa sen sijaan, että sitä pitäisi tilata koodilla 7745632 vihreä. Mutta olipa kankaalla nimeä tai ei, siitä saa aika usein tälläisen lämpöisen vaatekerran.

16.12. Se suuri ostospäivä

Me emme käyneet kaupoissa ostoksilla, mutta uutisten mukaan tänään väkeä on tursunnut kaikissa mahdollisissa myyntipaikoissa ihan riesaksi asti. Ei tosin riesaksi kauppiaille, vaan niille muille ostajille, jotka keksivät kaikki samaan aikaan, että juuri nyt olisi oikea aika rynnätä ostamaan dronet, puiset junaradat ja paitulit pois kaupoista sopivasti ennen tulevan viikonlopun alennusmyyntejä. Jokainen tiedostava asiakas osaa tänä jouluna vältellä kaikkea mahdollista muovista, joten mekin olemme vähän katsoneet peiliin. Totta, muoviahan sieltä näkyy! Asiaa ei paranna yhtään Purjon ankkurikuvioinen paita tai Pirjon pusero, jossa saattaa olla kuviona palanen koralliriuttaa tai jotain muuta uhanalaista ekosysteemiä. Olemme turmion tiellä!

15.12. Kukkamekkoa pukkaa

Joulukuu hipsutti puoliväliin ja kaivoimme kaappien kätköistä esille kukalliset mekot muistuttamaan siitä, että enää ei ole kuin vähän yli puoli vuotta juhannukseen. Pirjon liivihame on ns. käsityöpuuvillaa eli kangasta, jota saa pesun jälkeen olla silittämässä koko ajan, mutta näin nukkekäytössä se on ihan mukava materiaali. Purjolla puolestaan on napakkaan jersey-yläosaan yhdistetty tavallista ohuempaa trikoota, jota on muuten melkoinen kärsimys ommella, mutta sen ruusukuvion ansiosta kankaalle antaa paljon anteeksi. Purjo näyttää siltä kuin olisi juuri tehnyt läkähdyttävän hikijumpan, mutta tosiasiassa olemme vain ajaneet toisiamme takaa pitkin taloa.

14.12. Ihan kiusallamme

Täysin puhtaasta kiusaamishalusta esittelemme tänään uimapukuja, vaikka kaikki sääennustajat kilvan kyselevät, että missä viipyy talvi, missä oikein on seuraava lumisadealue. Me emme tiedä emmekä voisi vähempää välittää. Me menemme nyt uimaan mahdollisimman lämpöiseen altaaseen ja lillumme siellä lumpeenkukkien lailla juuri niin pitkään kuin haluamme. Eli suomennettuna aika lailla kauan.

13.12. Posti uusii palvelujaan

Kaikkein uusin Postin palvelu on sellainen, jossa meille lähetetty paketti viedäänkin johonkin muuhun postitoimipaikkaan kuin siihen lähimpään ja tutuimpaan. Valitaan vielä sellainen asiointiposti, joka on avoinna mahdollisimman lyhyen aikaa ja joka on niin kaukana, että sieltä ei saa pakettia kotiinsa edes maksullisella kotiinkuljetuksella. Kun asiasta reklamoi Postia kysyen, että oikeastiko meidän pitää noutaa se paketti kauempaa kuin se on lähetetty, niin postin lämminhenkinen vastaus on, että näin joulunaikaan paketti saatetaan toimittaa noudettavaksi myös muualle kuin lähipostiin, mutta ei koskaan yli 50 km matkan päähän. Paitsi ehkä Lapissa. 

Kaukana ovat ne auvoisat ajat, kun sai käsiinsä pakettikortin ja saattoi mennä postitoimipaikasta lähetystä noutamaan. Nyt Posti todella tuntuu arpovan, minne paketit vie ja sitten kiusallaan tuumaa, että jos et viikossa omaasi nouda, niin se on sitten voi-voi. Kuitenkin paketin lähettäjä on maksanut postimaksun siitä, että lähetys menee mahdollisimman lähelle osoitekortissa lukevaa vastaanottajaa eikä suinkaan jonnekin postiauton kuljettajaa sillä hetkellä miellyttävään määränpäähän.

Tuohtumuksen syvimmällä hetkellä valitsimme nämä suunnilleen haalean oliivinvihreän sävyiset asut, jotka on taas kerran ommeltu jonkun toisen ompelutöiden jämäpaloista. Meille nämä kelpaavat vallan mainiosti.

12.12. Jotain oranssia, jotain eläimellistä

Kuvassa olemme mainiosti onnistuneet kätkemään sen, mitä piti esitellä eli nämä puseroiden eläimet. Purjon paidan etumuksen kala on kutakuinkin tunnistettavissa, mutta Pirjon puput on onnistuttu jemmaamaan niin, että niitä ei tunnista, jos emme asiasta kertoisi. Eläinkuviot ovat varsin suosittuja, sillä meilläkin on ollut ties mitä kettuja, kanoja, leijonia, tiikereitä ja koiria lehmistä ja lampaista puhumattakaan. Dinosauruksenkin muistamme ainakin kerran vierailleen vaatteessamme, mutta toistaiseksi sarvikuonot ja porot ovat pysytelleen poissa samoin kuin käärmeet. Ja hyvä niin!

11.12. Kahta mieltä

Joidenkin mielestä musta ei ole sopiva väri nukenvaatteisiin, mutta me emme oikein osaa päättää, mitä mieltä olemme. Ainakin Pirjon röyhelöolkainen tunika näyttää synkkyydestään huolimatta aika lailla mukavalta. Purjo valitsi omaan mekkoonsa kanakangasta ja keltaiset resorit, joiden piti korostaa mustan mustuutta, mutta kävikin niin, että keltainenhan se korostuikin. Jotenkin näissä nyt tuntuu tulevan sellainen moderni olo.

10.12. Näissä tarkenee

Hupullinen haalari on ylellisyyttä, kun pakkanen alkaa hiljalleen hiipiä lähemmäs. Tänään satoi vettä, mutta loppuviikoksi on luvassa palelevia varpaita ja vuotavia neniä. Näissä collegekankaisissa asuissa me ajattelimme pärjätä ainakin sisätiloissa. Emme keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi mennä ulos tuuleen, viimaan ja räntäsateeseen.

9.12. Röyhelöt olkapäillä

Ajoittain me heittäydymme muotiin mukaan oikein kunnolla. Jos rimpsut ja röyhelöt ovat se ehdoton juttu, niin olkoot. Me emme esittele ylimääräisiä frilloja mitenkään pienesti, vaan suorastaan hengästyttävän antaumuksella. Näkyä niiden pitää, jos kerran nähdään vaivaa poimuttamisessa ja asettelussa. Nytkin Purjolla on pusero, jonka hihapyöriöön ommelluilla siivekkeillä voi melkein lentää. Pirjo on astetta hillitympi vakosamettiliivihameessaan ja punaisessa puserossaan.

8.12. Olisiko jo avantouinnin aika?

Kuvassa olemme toivottavasti riittävän kauhistuneen näköisiä, koska mielessä ei edes vilahda, että menisimme nyt jääkylmään veteen. Ei etenkään sen jälkeen, kun iltaisten kiljahtelujen lähteeksi paljastui saukko, joka on asettunut saalistamaan lähijokeen. Tavallisesti se söisi vain sammakkoja ja kaloja, mutta mistä se tietää, että emme kuulu kumpaankaan lajiin, joten pysyttelemme etäällä.

Tänään on satanut rippusen verran lunta, mutta kaikella todennäköisyydellä se on huomiseksi kokonaan sulanut. Jotenkin yritämme näillä asuilla manata talvea saapuvaksi, jotta pihan kaikenlaiset kaivannot ja rupsahtaneet pensaat peittyisivät söpöön lumihuntuun.

7.12. Tänään me olemme sinisiä

Tai jos tarkkoja ollaan, niin vaatteemme ovat sinisiä, pehmeitä ja söpöjä. Kangas on velouria ja sopii täydellisesti tällaiseen miedosti lumisateiseen päivään. Meilläkin on portailla nyt kokonaista 1,2 cm tuoretta lunta, joka säätiedotuksen mukaan sulaa huomiseksi. Purjon asussa on tähtihelmainen tunika yhdistettynä rentoihin housuihin, mutta äkkiseltään kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä puvulta.

6.12. Joko saa kimaltaa?

Joku muotiguru totesi, että suomalaiseen talvijuhlaan kuuluu liian usein synkkiä, tummia värejä. Siksi me päätimme nyt leikkiä jääprinsessoja ja pukeutua tällaisiin epätalvisiin pastellipaljetteihin. Saattaa olla, että muistutamme ihan vähän joulukuusenkoristeita. Näissä on silti vallan mainiota istua television ääreen seuraamaan miljoonien muiden mukana presidenttiparin kestohymyä tuhansien käteltävien jonon kaartaessa heidän edessään.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5.12. Harmaaseen päivään harmaita asuja

Otsikossa valehtelimme ihan vähän. On näissä muitakin värejä kuin harmaata, mutta yleisväritys lienee sellainen vähän sumuinen. Pirjon tunikassa seikkailevat joutsenet ja Purjolla perhoset. Pyydämme kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten taitavasti kuviot kerrankin ovat asettuneet etukappaleille.

4.12. Pinkkiä ja turkoosia

Joskus ideat yksinkertaisesti ovat huonoja. Pöllöllinen paita ja tähtihousut ei ole hyvä yhdistelmä, vaikka sävyt miten osuisivat suunnilleen samaan suuntaan. Toisaalta paita, jossa osa hevosista juoksee pää alaspäin, on sekin omiaan osoittamaan, että suunnittelija ei ajatellut ihan loppuun asti. Yöpukuina  nämä ovat mainiot, mutta muuten aivan liian kirjavat ja levottomat. Tai oikeastaan - kuka voi nukkua pyjamassa, jonka paidassa liihottelee laaja parvi hiirensyöjinäkin tunnettuja saalistajalintuja?

3.12. Leveähelmainen kertaa kaksi

Mitä tehdään silloin, kun tilkkupinossa on leveä, mutta lyhyt kankaanpalanen, jota ei hennota heittää pois (vaikka järki sanoo, että tästä nyt ei ainakaan mitään saa aikaan). Aivan oikein, silloin ommellaan frillahelmainen tunika tai mekko. Koska näissä yläosa on aivan suora, niin lähtötilannekin on väljä. Tähän kun liittää helmaosan, niin saa aikaan juuri tuollaisen Pirjon esittelemän aika lailla liehuvan ja melkein pallomaisen kokonaisuuden. Purjon mekko on astetta maltillisempi leveydeltään, mutta kukkia siinä on muutaman kedollisen verran.

2.12. On meillä tämä toinenkin joulukalenteri

Nykylapsilla on monta joulukalenteria, joten meillekin näitä on nyt hankittu tuplaten. Osasyynä saattaa olla se, että olemme aika lailla persoja makealle tai tarkastiottaen suklaalle. Ja jos vielä tästäkin täsmennetään, niin tietyille suklaalajikkeille. 

Vaatepuolella olemme astetta perinteisempiä kuin eilen eli tonttulakit ovat yksiväriset eikä näissä trikoomekoissakaan ole mitään yllätyksiä. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjon mekossa raidat ovat vaakasuuntaisia, Purjolla vertikaalisia eli pystyssä-

1.12. Tästä se taas alkaa!

Joulukalenterin on hankittu ja nyt täytyy olla ainakin 24 päivää oikein kiltti, että saa muitakin lahjoja kuin kalenterista löytyvät herkut.

Moderneina nukkeina olemme vaihtaneet yksiväriset tonttulakit kuviollisiin, mutta kyllä näistäkin löytyy kilisevä kulkunen. Liivihameet ja  tonttupäähineet ovat samaa piparkakkukuvioista puuvillaa. Purjon liivihameessa on satiininauhasomiste, Pirjo oli sitä mieltä, että ei sellaista tarvitse, kunhan saa vihreän puseron.