27.3. Leikitään, että on kevät

Synkkinä päivinä jotkut meistä ryhtyvät hieman kevytmielisiksi ja kantavat kaapista pioninkukkia pursuavat tunikat. Näissä on niin paljon hempeää höttöä, että väkisinkin unohtaa sen, että käsienpesusta on tullut pakkomielle ja jokaiseen esineeseen suhtautuu vähän kuin potentiaalisen viruspesäkkeeseen. Kuvassa me emme ole ohjeiden mukaisesti kahden metrin päässä toisistamme, mutta haittaako tuo, kun kerromme kuvan otetun jo kolme viikkoa sitten.

18.3. Yöpukupäiväksi meni

Saattaa olla, että koko Suomi hiljalleen pysähtyy. Me päätimme ennakoida tilanteen ja pidämme yöpukupäivää, jolloin ei tule edes minkäänlaista kiusausta pyyhältää ulos rupattamaan muiden kansalaisten kanssa. Pihassa on tosin ollut aika hiljaista, ei ole näkynyt edes niitä keskustelupalstoilla parjattuja kurittomia vanhuksia, jotka hallituksen ukaasista huolimatta eivät pysy neljän seinän sisällä.

Meillä ei ole yskää eikä nuhaa eikä muitakaan oireita, mutta kuten THL:n asiantuntija sanoi, niin kaikkia virustaudin ennakkotuntemuksia ei ole vielä tunnistettu. Varmuudeksi heiluttelemme varpaitamme oikein vinhasti, jotta lattiaa pitkin loikkivat virukset eivät toiveikkaina tarraisi  meihin.

17.3. Elämme outoja aikoja

Ja outoina aikoina sitä voi varsin hyvin pukeutuakin oudosti tai ainakin epätavallisesti. Harvemmin me olemme arkena tälläytyneet kultanauhoilla koristeltuihin mekkoihin, mutta vaikeat ajat vaativat raskaita vastalääkkeitä. Purjon mekko on muuten uskomattoman painava, vaikka jotain viskoositrikoota onkin.

Vaikka karanteeni ei meitä koske, niin taidamme pysytellä melkein pelkästään sisätiloissa seuraavan kuukauden ajan. Emme ota sitä riskiä, että mutanttipöpö hyökkää kimppuumme ja tekee keuhkoistamme reikäiset ja käyttökelvottomat. Kovin moni muu alle 70 vuoden ikäinen ei todennäköisesti tavallamme linnoittaudu neljän seinän sisään, joten seuraamme aina iltapäivisin hallituksen tiedonantoja ja pohdimme, miten lähelle porraspäätä pandemia pyyhältää.  

Iso osa suomalaisista on etätöissä ja melkein kaikki muut tekevät töitään yksin.  Me olemme kaksin ja meillä on valtavasti seuraa toisistamme. Se on hyvä juttu!

10.3. Synkät sävyt

Kaikenlaiset virukset ja muut vihulaiset pinkovat pitkin maailmaa ja pelottavat kovasti myös meitä. Vielä ei ole foliohattujen aika, mutta kerrankin on tilaisuus etsiä komeron perukoilta ne kaikkein ankeimmat asut. Musta ja farkunsininen ovat todella kaukana hempeästä ja söpöstä, joten sellaiset asut me nyt valitsimme.

7.3. Ainakin saa silmänsä kipeiksi

Joskus raitoja yksinkertaisesti on liikaa. Tilanne ei parane edes sillä, että niiden oheen lisätään tähtikuvioista kangasta, oikeastaan päinvastoin. Näitä trikooasuja ei kannata kenenkään migreenistä kärsivän katsella eikä etenkään mielessään miettiä, miltä nämä näyttäisivät vaikka heilurimaisessa liikkeessä pyörimisestä puhumattakaan. Jo pelkkä ajatus saa sulkemaan silmät ja pohtimaan, miksi pyörryttää.

1.3. Otetaan kevät vastaan!

Kevät keikkuen tulevi myös talvettoman talven jälkeen, mutta keikkukoon vain. Me voimme vastapainoksi heilutella helmoja ja todeta, että vaikka tänään on lumettoman talven ainoa vähäluminen päivä, niin paistaa se aurinko vielä ja vahvasti paistaakin. 

Olemme opetelleet käyttämään trikoota myös kaula-aukon huolitteluun ja näissä tunikoissa olemme mielestämme onnistuneet  aika hyvin. Osasyynä tälle opettelulle on se, että aina ei ole käsillä sitä tismalleen oikeanväristä resoria eikä kesken ompeluinnon viitsi lähteä kaupoille. Kaiken takana on siten oikeastaan laiskuus eikä luovuus.