30.7. Lempeät tuulet

 

Otsikko on harhaanjohtava, mutta niin olemme mekin aika usein. Tänään siis piti tulla myrskyjen myrskyn, oikean myräköiden myräkän, sääilmiöiden supervoiman tai ainakin puunkaatokisojen vähemmäninhimillisen voittajan. Vaan ei tullut, jonnekin yläilmoihin hupeni kovasti hehkutettu heinäkuinen syöksyvirtaus ja kellastuneet koivunlehdet vain vaatimattomasti heilahtelevat leppeässä kesätuulessa muutaman ujonoloisen sadepisaran tipahdellessa pilvistä. 

Meillä on tuulettomuuden kunniaksi kesäpastelliset trikooasut ja Purjolla keskikesän ehdoton ykköshitti eli taskullinen haalari. Tässä on tilaa kerätä kivet, männynkävyt ja muutama parvesta karannut sorsanpoikanen, jos sellaisen sattuu kohtaamaan.

29.7. Vettä, vettä, vettä

Paistaa se päivä vielä risukasaan ja sataa se pilvi muutaman pisaran meidänkin perunamaallemme, vaikka viikkotolkulla sadetta jouduttiinkin odottamaan. Olemme nauttineet täysin varpain siitä, että ruoho on märkää, lätäköt ovat märkiä ja mahdollisesti myös sukat ovat märkiä, koska niitä ei taaskaan ole jalassa, vaikka muuten olemme mainioissa ulkotamineissa.

Pyydämme saada kiinnittää huomiotanne Purjon takin napitukseen: ihan oikeat napit ja napinreiät eikä tarranauhaa ollenkaan!

22.7. Mekkoöverit

 

Naistenviikko, joten miksi emme vaihteeksi esittäisi hattaroita?

Meille juhlamekko tarkoittaa liikaa kaikkea eli oli kyse sitten silkistä, satiinista, pitsistä, nauhoista, kimalteesta tai röyhelöistä, niin kaikkea pitää olla ja enemmän kuin muilla. Ehkä me olemme sisäisesti prameiden, mutta ah niin pröystäilevien televisiohäiden ja muiden juhlallisuuksien ystäviä. Joka tapauksessa mikään ei saa mieltä niin ilahtuneeseen tilaan kuin ihan liian paljon helmaa, johon kompastua oikein kunnolla tai sitten sellainen määrä röyhelöitä, ettei mekostaan välttämättä löydä edes pois. Näissä on molempia, Pirjolla jopa niin paljon, että mekko seisoskelisi omia aikojaan lattialla, vaikka kukaan ei olisi sen sisällä.

20.7. Tänään sataa - ehkä

 

 

Säätiedotussetä uumoili, että tänään saattaa sataa ainakin yhden pisaran verran. Me riehaannuimme asiasta aika lailla ja kirmasimme ulos odottamaan isoa harmaata pilveä, joka olisi voinut ripsautella edes yhden lätäkön verran vettä. Yllätys oli melkoinen - joku on vienyt helteet kokonaan pois! Pihalla oli suorastaan kylmä verrattuna viime viikkoon.

Kesäasut vaihtuivat samantien astella lämpöisempiin ja pitkään kaapissa odotellut Minni-paita pääsi vihdoin käyttöön. 

19.7. Hetken tie on kevyt kulkea

 

Helle hellitti hetkeksi ja ulkona voi taas olla ilman, että kaikki mahdolliset pörinää päästelevät siivekkäät hyökkäävät kimppuun samalla kun itse yrittää epätoivoisesti olla läkähtymättä. Vettä ei kuitenkaan ole pilvistä tipahdellut, Riikaksi kutsuttu myrskykin huiteli jossain meistä katsottuna kaukana pohjoisessa. Piha on rutikuiva!

Ruusut ovat aikaa sitten kukkineet, mutta meidän liivihameissamme ne ovat edelleen pirteinä ja heleinä. Kun saunamaiset sääolosuhteet taas jatkuvat, voimme jättää puseron pois ja näistä tulee oivaisia  hellemekkoja.

14.7. Järkyttävän kuuma!

 

Me emme varsinaisesti valita, mutta jossain kohtaa meidänkin huumorintajumme loppuu. Se kohta on juuri nyt.

Hellettä on siedetty aika lailla kuukauden verran. Sääennusteen mukaan sateet alkavat viiden päivän kuluttua ja tämä ennuste toistuu päivästä toiseen - aina sama viisi päivää. Aurinko möllöttää pilvettömällä taivaalla jotenkin vahingoniloisen näköisenä meidän raahatessamme selkä vääränä rännien alta tynnyreihin tai oikeastaan laastisaaveihin kerättyä sadevettä kasvihuoneessa huohottaville tomaateille. Ruoho on viehättävästi ruskettunutta ja pihakoivut ovat päättäneet aloittaa loppukesän keltaisiin väreihin pukeutumisen samaan aikaan kauppojen alenjälkeisten syysmuotiuutuuksien kanssa. Molemmissa tuntuu nyt olevan vahvasti sinapinsävyinen vivahde.

Me emme enää oikein tiedä, mitä päälleen pukea. Uimapuvussa tulee kuuma ja vaarallinen UV-säteily voi tehdä tuhojaan. Haalarissa tulee tukala olo. Niinpä olemme palanneet jonnekin viime vuosisadan puolivälin rantamuotiin eli asuksi valikoitui lievästi röyhelöhelmainen tunika ja kunnon punttipöksyt, joiden lahje vähäsen vilahtaa Pirjon mekkosen alta. Näissä me yritämme olla sopivasti pukeutuneita kauppaan, pihaan ja rannalle.

6.7. Ne on ne neonvärit

 

Kaikkea sitä löytää, kun komeroita tonkii. Tällä kertaa löysimme todella unohtuneet uimapuvut kuosia 80-luku tai jotain sinnepäin. Oikeastaan nämä ovat 2020-luvun ompeluksia, mutta neonvärit tuovat erittäin oivasti mieleen menneet vuosikymmenet.

Ainakin viikon verran olemme lukeneet, miten kaikki kärvistelevät helteessä. Meillä ei moista ongelmaa ole, koska emme tunge nenäämme ulos keskipäivän tienoilla tai edes illalla. Ulkoilemme aamun hiljaisina hetkinä ja häädämme samalla räkättirastaita pois mansikka-altaastamme. Luitte ihan oikein: meillä heräteostoksena hankitut mansikantaimet saavat tämän kesän tuottaa satoa entisessä lasten uima-altaassa, toki ystävällisesti mullalla täytetyssä ja pohjastaan aavistuksen vertaa enemmän kuin vähän repaleisessa. Rastaiden elämän hankaloittamiseksi olemme virittäneet siihen päälle napakan verkon estämään nokkakohtaiset varkaudet. Turhilta yrityksiltä ja vihaisilta rääkäisyiltä ei vältytä eli jotenkin tuntuu, että luonto aikoo kostaa.