26.4. Nyt meni mustavalkoiseksi

 

Viikonloppuna satoi lunta, räntää, vettä, jäätyneitä pisaroita, pieniä mummoja ja keskikokoisia koiria. Kevät keikkui takaisinpäin monen viikon verran ja meitä palelsi niin, että tiesimme vapun olevan ihan lähellä. Maailmasta tuli vähän väliä mustavalkoinen kaikkien kevätkukkien peittyessä lumeen ja mustien oksien törröttäessä keväisessä maisemassa,

Ulkoisesta ankeudesta innostuneina etsimme värittömät vaatteet eli sävy on vaimeasta harmaasta vähän joka suuntaan. Kuvioiksi valikoitui sulkia, lettejä ja kaikenlaisia raitoja täsmällisistä vähän vapaammalla kädellä vedeltyihin.

21.4. Vuodenajan äklöt värit

 

Joka kevät joku jossain päättää, millainen puuterinen, pastellinen tai karkkivärinen sävytys juuri siihen vuodenaikaan sopii. Tummanpunainen ei kuulu tähän vuodenaikaan, mutta pinkki on yhtä varmasti osa huhtikuuta kuin varhainen västäräkki. Melkein sama juttu omenanvihreän kanssa: tätä sävyä ei talvella erityisemmin käytetä, mutta keväällä meidät saadaan uskomaan, että on ihan OK näyttää isolta iloiselta kirpulta. Jos olemme ihan rehellisiä, niin emme tiedä ketään, jolle tällainen yltiöheleä tai edes pikkuisen pehmoisemmaksi sävytetty vihreä oikeasti sopii, mutta kangaskaupasta näitä löytyy. 

Kuviot sen sijaan ovat astetta epätavallisempia eli viikinkejä ja huristelua pitkin tietä. Jostain syystä pinkki sarvikypäräinen hahmo miekka kädessä ei tunnu ollenkaan pelottavalta.

 

20.4. Keväthaalarit päälle ja menoksi

 

Muutaman aurinkoisen päivän jälkeen ennusteet ehdottelevat koleutta ja sadetta, mutta vielä voi ulkoilla pelkässä trikoohaalarissa. Pirjo nappasi kukallisen asun ja Purjo pohti pitkään, mitkä eläimet juuri nyt olisivat mieluisia. Koska uutisissa on jatkuvasti kerrottu karhujen ja susien kulkeutumisesta ihmisten ilmoille, Purjo päätti kokeilla saaliseläinten eli kettujen ja jänisten somistamaa haalaria. Näissä molemmissa on hupussa resori, joten tuulisella säällä sillä voi melkein korvata pipon ainakin hetkeksi.

18.4. Joko taas olisi kevättanssin aika?

 

Lätäköt alkavat olla onnellinen muisto vain, maasta pukkaa niin nokkosta kuin narsissia ja aurinko paistaa oikein tosissaan. Iltaisin voi ihastella läntistä taivasta, joka kaikenlaisen pölyn ja hiekan ansiosta helottaa punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä niin, että taidemaalareilla on hurjasti työtä sen ikuistamisessa.

Olemme etsineet puutarhasta jänisten jättämiä tuhoja, mutta onneksi niitä on aika vähän. Luumupuiden vesat ovat maistuneet makoisilta, mutta ne me olisimme itsekin keväällä tarpeettomina katkoneet pois. Pensasmustikat saivat olla rauhassa, vaikka niiden vieressä on nuori haapa järsitty melkein poikki. Onneksi rusakot eivät ymmärrä mitään hyvän päälle.

Keväästä riemastuneina pistimme tanssiksi ja valitsimme tällaiset joustavat, mukavat ja kaikkea muuta kuin tyylikkäät haalarit esitykseemme. Ainoana perusteluna on se, että näissä on mukava olla!