17.3. Elämme outoja aikoja

Ja outoina aikoina sitä voi varsin hyvin pukeutuakin oudosti tai ainakin epätavallisesti. Harvemmin me olemme arkena tälläytyneet kultanauhoilla koristeltuihin mekkoihin, mutta vaikeat ajat vaativat raskaita vastalääkkeitä. Purjon mekko on muuten uskomattoman painava, vaikka jotain viskoositrikoota onkin.

Vaikka karanteeni ei meitä koske, niin taidamme pysytellä melkein pelkästään sisätiloissa seuraavan kuukauden ajan. Emme ota sitä riskiä, että mutanttipöpö hyökkää kimppuumme ja tekee keuhkoistamme reikäiset ja käyttökelvottomat. Kovin moni muu alle 70 vuoden ikäinen ei todennäköisesti tavallamme linnoittaudu neljän seinän sisään, joten seuraamme aina iltapäivisin hallituksen tiedonantoja ja pohdimme, miten lähelle porraspäätä pandemia pyyhältää.  

Iso osa suomalaisista on etätöissä ja melkein kaikki muut tekevät töitään yksin.  Me olemme kaksin ja meillä on valtavasti seuraa toisistamme. Se on hyvä juttu!

10.3. Synkät sävyt

Kaikenlaiset virukset ja muut vihulaiset pinkovat pitkin maailmaa ja pelottavat kovasti myös meitä. Vielä ei ole foliohattujen aika, mutta kerrankin on tilaisuus etsiä komeron perukoilta ne kaikkein ankeimmat asut. Musta ja farkunsininen ovat todella kaukana hempeästä ja söpöstä, joten sellaiset asut me nyt valitsimme.

7.3. Ainakin saa silmänsä kipeiksi

Joskus raitoja yksinkertaisesti on liikaa. Tilanne ei parane edes sillä, että niiden oheen lisätään tähtikuvioista kangasta, oikeastaan päinvastoin. Näitä trikooasuja ei kannata kenenkään migreenistä kärsivän katsella eikä etenkään mielessään miettiä, miltä nämä näyttäisivät vaikka heilurimaisessa liikkeessä pyörimisestä puhumattakaan. Jo pelkkä ajatus saa sulkemaan silmät ja pohtimaan, miksi pyörryttää.

1.3. Otetaan kevät vastaan!

Kevät keikkuen tulevi myös talvettoman talven jälkeen, mutta keikkukoon vain. Me voimme vastapainoksi heilutella helmoja ja todeta, että vaikka tänään on lumettoman talven ainoa vähäluminen päivä, niin paistaa se aurinko vielä ja vahvasti paistaakin. 

Olemme opetelleet käyttämään trikoota myös kaula-aukon huolitteluun ja näissä tunikoissa olemme mielestämme onnistuneet  aika hyvin. Osasyynä tälle opettelulle on se, että aina ei ole käsillä sitä tismalleen oikeanväristä resoria eikä kesken ompeluinnon viitsi lähteä kaupoille. Kaiken takana on siten oikeastaan laiskuus eikä luovuus.

28.2. Vihdoinkin täällä - erinomaisen hyvä ulkoilupäivä

Kaikkien sateisten, sumuisten, loskaisten, hämärien, utuisten ja marraskuisten päivien jälkeen me kohtasimme ihmeen - aurinko paistoi, tuuli ei yrittänyt viskata meitä jokeen ja kaikin tavoin tuntui keväiseltä, vaikka pakkasta oli sen verran, että varpaat olisivat saattaneet palella. Eikös mitä, reippaasti ulkoilimme kaksi kertaa päivässä, ihmettelimme joen kolmatta tämäntalvista jäidenlähtöä (tämä kerta saattoi tosin olla jäätymisyrityskin) ja mietimme, miten estää kaikenlaisia tiaisia asettumaksi taloksi marjapensaiden äärelle. Lintujen kevätkonsertti on jo alkanut, joten todennäköisesti ei mene pitkääkään aikaa, kun kodinrakentaminen taas alkaa.

19.2. Ylisöpöä

Joskus mekin onnistumme olemaan syötävän söpöjä. Näissä asuissa tulee itselle semmoinen karkkimainen olo ja elämä tuntuu yhdeltä höttöiseltä hattaralta. Talvettoman talven ensimmäiset sinivuokot ovat jo jossain puhjenneet kukkaan, joten voisiko meilläkin jo olla ensimmäisten pionien aika?

18.2. Vinossa

Vettä on satanut niin paljon, että vähitellen epäilemme koko talon kivijalkoineen vaipuvan tilapäiseen talvilampeen. Siksi otimme tämän kuvankin vähän vinksinvonksin. Todellisuudessa kotimme on kallioisen mäen päällä, joten voi olla, että liioittelemme aika lailla vahvasti.

Asut ovat ällöhempeitä. Pinkkiä perhoskuviota ja olkaröyhelöitä - YÄK. Melkein näyttää siltä, että odottaisimme jo kevättä, mutta sehän ei pidä paikkaansa.