12.4. Huhtikuu hapuilee jo puoliväliä

Meille se tarkoittaa sitä, että naapurustoon on muuttanut ääretön määrä erittäin äänekästä väkeä, joka kulttuurinsa mukaisesti ei ymmärrä lainkaan sitä, että hiljaisuus laskeutuu näille maille viimeistään klo 22. Ehei, siihen aikaan kuuluu joka suunnasta hirmuista kaahotusta, kiljuntaa, räpytystä ja urputusta. Kantaväestöllä alkaa olla isohkoja sopeutumisvaikeuksia ja toiveena on, että kuntiinsijoitus ja kotoutus saataisiin mahdollisimman ripeästi alkamaan. Ovathan joutsenet somia katsella ja onhan hanhiparven harjoituslennoissa omanlaistaan viehätystä, mutta niistä huolimatta toivomme, että muuttolinnut päättäisivät suunnata varsinaisille pesimäalueilleen mahdollisimman pian.

Me esittelemme tässä upouusia keväthaalareitamme. Kuvauspaikkana on lahojen tyvipölkkyjen kasa, joka olisi kaiketi pitänyt aikaa sitten poistaa metsästä. Täällä se nyt joka tapauksessa nököttää ollakseen sellainen alkukantaisen jykevä tausta asuillemme. Kuvassa mukana on myös oikea risu eli neulasensa aikaa sitten menettänyt kuusenoksa, jonka elämän huippukohta tämä kuvaussessio todennäköisesti oli. Ajatella: jos me emme olisi sattuneet paikalle, ei kukaan koskaan olisi saanut tietää, että tälläinenkin oksa on olemassa!

Pirjon haalarissa on yhdistetty nostalgisenhilpeää kleinbus -kuvioista puuvillaa turkoosiin vettähylkivään ulkoilupukukankaaseen. Hupun vuorikangas on samaa autokuosia. Harmi, että emme tajunneet ottaa kuvaa niin, että se näkyisi paremmin. Purjolla on hiippahuppuhaalari, jonka kuvioinnissa kissa soittaa pianoa. Huppu näyttää siltä kuin se olisi ommeltu väärin päin, mutta kyllä se on juuri noin tarkoitettu. Tosielämässä hiippa ei sojota kohti taivasta, vaan se on silkasta kuvausesteettisestä syystä aseteltu noin.

Mikäpä oikeastaan on nuken ollessa tällaisena päivänä. Aurinko paistaa, lumet ovat sulaneet, ensimmäiset skillat päättäneet ujosti avata kukkansa ja rohkeimmat raparperitkin jo varovaisesti tunkevat itseään mullasta esiin.

6.4. Vitamiinipommi. Tai voi se olla pallokin

Näinä päivinä on vähän hankala hahmottaa, onko sopivaa puhua pommeista ollenkaan vai tuleeko blogimme samalla lajitelluksi epäilyttävien kirjoitusten joukkoon. Otamme kuitenkin riskin ja asettelimme kuvaan etualalle appelsiinin muistuttamaan siitä, miten tärkeää näinä päivinä on mutustella vitamiineja ja muita terveellisiä asioita, jotka pääsääntöisesti eivät maistu yhtään miltään. Mekäämme emme osaa sanoa, missä tuossa hedelmässä ne vitamiinit piileskelevät. Siellä ne kuitenkin ovat, valmiina pyrähtämään koska tahansa avuksi, jos vaikka sattuisi pikkuruinen nuhanpoikanen vaivaamaan.

Näihin aikoihin alkaa monessa taloudesa myös vimmattu pakastimen sisällön inventointi. Kaikki viime kevänä hellyydellä säilötyt marjat pitäisi ennättää käyttämään ennen kuin seuraava sato kypsyy. Kesällä sitä oletti, että aamunsa voi aloittaa raikkaalla marjasmoothiella ja että rahkamansikkatorttu olisi jokaisen sunnuntain iltapäiväherkku. Kyllä sitä voikin olla väärässä. Paitsi me, jotka olemme saaneet suurimman osan herukoista ja puolukoista käyttöön puhumattakaan mustikoista, jotka jo ovat loppu. Olemme niin vitamiineilla terästettyjä, että yksikään basilisko ei uskalla edes yrittää sairastuttamistamme.

Kevään kunniaksi olemme hieman eläimellisellä tuulella. Pirjolla on meidän ainoa printtitrikoosta ommeltu paitamme, jossa mahan päällä on kuva pulleasta pandasta. Emme oikeastaan pidä näistä printeistä lainkaan, mutta tämä on epätavallisen lystikäs. Purjo valitsi velourpaidan, jossa on rivikaupalla oravia. Tosin paitaa täytyy katsoa vähän aikaa ennen kuin havaitsee, miten ne oravat siinä oikein istuskelevat.

3.4. Ai että lenkille? Nyt ymmärsit kyllä jotain väärin

Asuistamme voisi päätellä, että olemme urheilullisella päällä, mutta pois se meistä. Ajattelimme tänään esitellä laajasta asukokoelmastamme jotain vähän poikkeavaa ja eilisen auringonpaisteen siivitteleminä nappasimme esille urheiluasut. Kyllä, näissä voisi kirmaista kilometrin tai kaksi, mutta koska emme erityisemme pidä hikiliikunnasta, niin kuraisen tienvieren kipittelyn sijaan tyydymme leikkimään, että muka olisimme lähdössä ulos. Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että meillä ei ole jalassa sukkia saati kenkiä, joten huijausta koko juttu.

Vaatteemme eivät ole valhetta, vaan näissä kelpaisi toden totta vaikka tehdä puutarhatöitä. Pirjo valitsi punaisen asun, jonka etukappale ja housujen sivukappaleet ovat painokuvioista collegekangasta arviolta vuodelta 1995. Tämä kangas on niin tiheällä värillä painettua, että jos hupparin ottaa päältä pois ja asettaa lattialle, niin se seisoskelee siinä ihan yksinään. Onneksi hihat ja huppu ovat pehmeämpää materiaalia. Edessä on hämäävä koristenapitus, jonka alla on näppärä tarrakiinnitys.

Purjo voisi olla vaikka minkä urheiluasumerkin mannekiini, tosin oikeissa lenkkivermeissä ei ole Hello Kitty -aplikaatiota. Joka vuosi nämä samat värit palaavat eli sininen, punainen ja valkoinen pulpahtavat muotiin säännöllisesti aina keväällä, ja tässä asussa niitä on yhdistelty epäsymmetrisen villisti. Oikeassa etukappaleessa on koristeena kaksivärinen nauha, jota on käytetty myös hihoissa. Huppu on vuoritettu Marimekon trikookankaalla, joka sävyltään toistaa hupparin ja vyötärön puuvillanauhan väriä. Resoritkin ovat loppuun asti ajateltu yksityiskohta eli punavalkoraidalliset.

Olisimme varmasti ihan soma näky vaikka vain kävelemässä kevään ihmeitä katsellen, mutta koska tänään satoi lunta (ihan totta, todella ikävä juttu) niin pysyttelemme lämpöisissä sisätiloissa. Nämä ovat oloasuinakin ihan näppärät.

28.3. Pääsiäinen

Tänä vuonna emme esittele hirmuista pääsiäismunaläjää tai edes kaikkia niitä koottavia leluja, joita olemme onnistuneet keräämään. Sen sijaan olemme vallan hirmuisen ilahtuneita siitä, että selvisimme kesäaikaan siirtymisestä melko pienin vaurioin. Tarkoitamme sitä, että olemme nukkuneet yöllä hyvin ja heränneet riittävän aikaisin, jotta taas tänään illalla pääsemme katsomaan unia hyvissä ajoin.

Tämä toinen pääsiäispäivä on perinteisesti lintujen kevätmuuton lähtölaukauspäivä. Emme tarkoita, että ammuskelisimme ympäriinsä hätyyttelemässä joutsenia, vaan tuolla sanaleikillä yritämme ilmaista, että lähiseutu on ollut sakeana niin muuttolintuja kuin bongareitakin. Tuntuu jotenkin oudolta, miten aikuiset ihmiset voivat suunnilleen aamukuudelta äärettömästi ilahtua nähdessään linnun, jolla on töyhtö tai siipien kärjessä hippunen harmaata merkkinä siitä, että ei olle ihan peruslintu. Niitä sitten tarkkaillaan vallan häpeämättömästi kaukoputkilla. Itseksemme pohdimme, että onko pelto julkista aluetta, jossa oleskelevia voi kuvata niin paljon kuin haluaa vai voitaisiinko se  rinnastaa pihapiiriin. Ainakin lähiseudulla pesivä joutsenpari ansaitsee mielestämme kotirauhaan verrattaan reviirirauhan kaikilta pitkin joenrantaa koikkelehtivilta lintumiehiltä. Elä siinä sitten kaikessa rauhassa, kun koska tahansa kumisaapas kokoa 48 voi solahtaa kotikonnusta sisään.

Meidän piti viettää hetki tai kaksi ulkona oksasahan kanssa, mutta pureva viima ja joka puolella töröttävät kaukoputket aiheuttivat sen, että päätimme viisaasti pysyä sisätiloissa nauttimassa pitkistä pyhistä. Kaupassa emme käyneet, koska meillä ei olisi ollut mitään ostettavaa. Emme siis olleet mukana kulutusjuhlassa, joka mediatietojen mukaan oli niin merkittävä, että kauppiaiden mielestä pääsiäinen saisi olla vaikka joka kuukausi.

 

16.3. Pirjo ja Purjo myöhästyivät traktorimarssista

Toisaalta onko tuo nyt niin iso yllätys, kun kulkupelinäkin on ruohonleikkuri. Tällä ei kovin hurjaa vauhtia kiidetä, joten oikeastaan jäimme suosiolla pois Senaatintorin tilaisuudesta. Ja jos tarkasti katsotte, niin kuvassa ei ole lunta lainkaan, joten tässäkin on kyse yhdestä viime elokuun unohtuneesta hetkestä. Mutta periaatteessa olisimme voineet olla mukana traktoriletkassa köröttelemässä pitkin pääkaupungin katuja ja herättämässä ihastusta tai vihastusta, miten nyt kukakin asian olisi kokenut.

Kadunvarsilla oli varsin paljon pientä väkeä ihastelemassa koneita, joita ei oikeastaan koskaan näe asvaltin ympäröimillä kotikonnuilla. Hurja huhu kertoo, että kokonaisia päiväkotiryhmiä oli hyvissä ajoin asettunut näköalapaikoille toiveenaan nähdä jotain ikimuistoista. Katuja auraava tai lakaiseva traktori ei ole mitään verrattuna sellaiseen, jolla on lietevaunu mukana matkassa. Lapsia ei pätkääkään kiinnostanut se, miksi satoja ärhäköitä traktoreita ja muutama pikkuruisempikin oli tuotu Helsingin keskustaan, heitä kiinnostivat koneet koneina ja hyvä niin. On ihan mukava ajatella, että vakavalla asialla on toinenkin puoli eli isojen masiinojen vilpitön ihastelu.

Tällä kertaa myöhästyimme marssista ja toivomme, että seuraavaa kertaa ei tule. Jos tulisi, niin pukeutuisimme järkevämmin (lue: lämpimämmin) kuin kuvassa. Trikooasuissa voisi tulla aika äkkiä kylmä, vaikka kevät on jo aloittanut keikkuvan tulemisensa. Tänään oli lämmintä kuin parhaina juhannuksina eli lämpömittari kipusi yli kymmenen asteen, mutta viikonlopuksi on luvattu vähän vilpoisampaa. Ehkä ryhdymme suunnittelemaan tähän ruohonleikkuriin lämmitettävää hyttiä talvimatkailua ajatellen tai kokeilemme, toimisiko tämä myös lumilinkona.

 

12.3. Haalarikansaa

Mitä tehdä, jos on liikaa kangaspaloja?

Miten olisi vaate mallia haalari? Näihin on saatu upotettua erilaisia joustofroteepaloja, joita on tullut epämääräisten kansgaspussien matkassa. Tyhmempi voisi luulla, että nämä ovat ihan tarkasti ja harkiten tehtyjä, mutta todellisuudessa on vain katsottu tilkkukasasta, mitkä palat suunnilleen sopivat yhteen ja sitten on vain leikelty ja ommeltu ja saatu ainakin meidän mielestämme aikaan vallan näppärät asut.

Molemmissa näissä selkäkappaleet ovat yksiväriset, mutta etukappaleissa on onnistuttu kankaanreunan soiroista leikkaamaan mukavat kuviolliset palaset. Ja mikä parhainta: vetoketjujen ompelu alkaa vähitellen olla niin vahvasti ydinjatkeessa, että mitään kovin pahoja ryttyjä ei enää ommellessa synny. Pirjon haalarin aurinkoiset kuvat ovat enteelliset, sillä tänään on ollut kirkkaanheleä sää, joka on sulattanut pihasta kulkuväylät mustiksi. Se taas riehaannutti oravan, joka viihdytti meitä juoksentelemalla edestaisin pitkin pihatietä 5 metriä suuntaansa. Vaikutti siltä, että kyseinen eläinyksilö ei ihan osannut päättää, että mennäkö vai ei. Meidän puolestamme se olisi varsin hyvin voinut mennäkin, koska emme tänä vuonna halua vintille mitään evakko-oravaperhettä majailemaan ja meluamaan. Harmi, että emme huomanneet ottaa kuvaa kevätkirmailijasta. Siitä olisi ollut iloa teillekin.

6.3. Maahanmuuttajat riehuivat pihassamme

Kerrankin keksimme otsikon, joka aiheuttaa tunnekuohuja lukijoissa ja saa aikaan vihapuhesuman.

Joka tapauksessa me olimme jo pitkään ihmetelleet, kuka kulkee pihassamme ja jättää jälkeensä sekalaisen kokoelman erilaisia jotensakin tunnistamattomia jälkiä. Ajoittain puutarhan hankipeite on ollut kuin haarukalla pistelty. (kuvan lainasimme osoitteesta riistakolmiot.fi)

                        

Perjantaina aamulla olimme lähdössä kerhoon epätavallisen aikaisin eli siinä vaiheessa, kun aurinko vasta harkitsi nousua. Avasimme ulko-oven ja napsautimme avaimella tismalleen kuuden askeleen päähän kuistista pysäköidyn auton ovet auki. Samalla auton valot syttyivät valaisemaan ison osan pihasta ja päädyimme tuijottamaan maahanmuuttajia, jotka olivat asettuneen muina metsäkauriina aivan auton eteen ja nyt siis sen valokiiloihin. Pihassa tuoksuu ihminen ja traktoriöljy ja saappaidenjäljissä ihan vähän navettakin, mutta siitä nämä muukalaiset eivät välittäneet lainkaan. Ne katsoivat meitä äärimmäisen ylenkatseellisesti ikään kuin me olisimme olleet ne, jotka tulivat häiritsemään ties mitä tihutyötä.

Anssi Kela väittää eräässä laulussaan, että kauriit kerääntyvät öisin nuolemaan autoista maantiesuolaa. YÄK! Emme usko tätä tarinaa (voi se toisaalta olla tottakin), mutta ajatuskin villistä kaurislaumasta tai edes kahdesta yksilöstä kuolaamassa automme likaista pintaa ei viehättänyt meitä. Saattaa olla, että kirkaisimme tai ainakin tuhahdimme äärettömän halveksunnan osoituksena. Joka tapauksessa maahanmuuttajiin tai ainakin vieraslajeihin laskettavat metsäkauriin poistuivat paikalta kaikkea muuta kuin säikähtäneen oloisina. Jälkeensä ne jättivät melkoisen määrän jälkiä ja yhden kasan, jota emme tässä halua sen enempää analysoida. Toteamme vain, että vieraissa kulttuureissa on erilaisia tapoja kuin meillä.

Koko viikonloppuna emme uskaltaneet käydä omenapuutarhassa katsomassa, mitä siellä on mahdollisesti tehty. Tähän asti olemme suojanneet puita vain jäniksiltä, mutta nämä peijoonit ulottuvat oksistossa paljon korkeammalle kuin yksikään turborusakko. Toisaalta pitää ajatella, että mukavaahan se on heidänkin saapua sivistyksen äärelle, mutta toisaalta emme ole lainkaan innoissamme, jos kokonainen lauma saa päähänsä ryhtyä viettämään enemmänkin aikaa lähellämme. Joudumme todennäköisesti sanomaa hyvästit isolle osalle istutuksia, sillä ainahan se hyvinlannoitettu perenna maistuu paremmalta kuin joku metsänreunan kalvakka heinäkasvi.

                

  Tämä kuva on haetttu Wikipediasta.