10.3. Vialliset lapset

Taas on se aika vuodesta, kun työpaikoilla käydään kehityskeskusteluja ja eskareissa tarkkaillaan lasten koulukypsyyttä. Molemmat aiheuttavat enemmän pahaa mieltä ja hammastenkiristystä kuin tarjoavat ratkaisuja mihinkään ongelmiin. Aikuiset nyt jotenkin pystyvät elämään seuraavan vuoden sen tiedon kanssa, että pitäisi parantaa tapansa ja hymyillä useammin, mutta lapsille palautteen vastaanottaminen ei olekaan niin helppoa.

Joskus meistä tuntuu siltä, että etenkin lastentarhanopettajat koulutetaan ensisijaisesti etsimään vikoja ja puutteita ja siinä sivussa tuntemaan huolta suunnilleen kaikesta, mitä lapset tekevät. Yksikään lapsi ei heidän mielestään ole normaali eli yksi on liian hiljainen, toinen ujo, kolmas hidas, neljäs vilkas ja viides ei muuten vain suostu tottelemaan. Oppikirjojen reippaat ja aurinkoiset lapset tuntuvat eskareista puuttuvan kokonaan, ja siksi täytyy niitä pikkuvikaisia lajitella ja käsitellä eri tavoin, jotta heistä saisi edes jotenkuten kuranttia peruskouluainesta.

Olemme tavanneet hyvin vähän sellaisia lapsia, joista eskariopettajalla tai taustatuellaan erityislastentarhanopettajalla ei olisi pahaa sanottavaa. Erityisen mielellään näytetään tartuttavan lasten luonteenpiirteisiin sen sijaan, että katsottaisiin vaikka käytöstä. Niin kummalliselta kuin se meistä kerholaisista tuntuukin, on ujo eskarilainen kaikesta päätellen kamalinta, mitä eskariopettajat voivat tietää, ja siksi ujot lapset joutuvat näin keväällä erityisen intensiiviseen tarkkailuun. Heistä kirjataan päivän aikana kaikki mahdollinen alkaen oma-aloitteisesta verbaalisesta kontaktoinnista (suomennos: lapsi puhuu toiselle) päätyen leikkikavereiden lukumäärään omaehtoisen toiminnan aikana (suomennos: miten monen kanssa leikkii silloin, kun kukaan aikuinen ei ole sotkemassa tekemisiä). 

Tämän havainnoinnin pohjalta sitten kerrotaan sekä lapselle että vanhemmille, että tässä meillä nyt on kaikin puolin epäkelpo yksilö, koska ei puhua pälpätä jatkuvasti, ei käy käsiksi muihin ja kaiken lisäksi kuuntelee ohjeet kunnolla ennen kuin ryhtyy askartelemaan tai piirtämään. Koska ujo lapsi ei ole rynnännyt riistämään triangelia tai marakasseja muiden käsistä musiikkituokion alussa, on hän myös hidas ja suhtautuu maailmaan varauksellisesti. Se saattaa olla alkukantainen jäänne muinaisesta henkiinjäämisvietistä, mutta eskarissa siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin, siellä kehutaan hyökkääjälapsia, jotka väkivaltaisesti nappaavat pienemmän kädestä soittimen lällätellen samalla raikuvasti. Sellaisia kansalaisia maailma kaipaa eikä mitään yksikseen nyhjääviä uiveloita!

Mitenköhän moni vanhempi on tänäkin keväänä jo joutunut itku kurkussa selittämään kaikkitietävälle psykologille tai erityislastentarhanopettajalle, että lapsessa ei ole mitään vikaa, vaikka hän on hitaastilämpiävää ja hiljaista laatua. Sellaisista kehittyy vuosien mittaa varsin kelvollisia tilintarkastajia, tutkijoita ja hammasproteesien valmistajia.  Heitäkin tarvitaan. Lopettakaa siis kilttien ja vähän syrjäänvetäytyvien vainoaminen ja keskittykää vaihteeksi tarjoamaan apua niille, jotka huutavat, tönivät ja kiusaavat. Tiedämme, että eskariopettajat käyttävät heistä adjektiiveja reipas ja eläväinen, vaikka me maallikkopsykologit hoemme kirjainyhdistelmää ADHD. Ai niin, eihän lapseen saa koulukypsyystesteissä leimaa lyödä - paitsi jos hän on ujo, sen saa sanoa ääneen ja sillä saa pelotella. Sellainen ei kuulemma koulussa pärjää, vaan pitäisi jäädä vielä vuodeksi eskariin opettelemaan tärkeitä koulutaitoja eli nipistämistä, karjumista ja muiden vahingoittamista.

Voi olla, että me nyt vähän kärjistämme asioita, mutta valitettavasti olemme jälleen kerran juuri niiden asioiden äärellä, joihin olisi syytä puuttua. Tiedämme, että on mukavampi etsiä ja korjata pikkuvikoja sen sijaan, että ammattitaitoa käytettäisiin sen hankalimman lapsen auttamiseen.

Meillä on meneillään pinkki kausi ja olemme pukeutuneet niin raivoisan värisiin asuihin, että itselläkin silmiä kirvelee. Saattaa olla, että kuvassa ihan vähän laulamme laulua "Kutakuinkin neljäkymmentäkolme pientä elefanttia marssi näin".