Jos meidät olisi tänä vuonna ystävällismielisesti kutsuttu juhlimaan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle, niin ilman muuta olisimme pukeutuneet juuri näihin asuihin. Ehkä Purjo olisi jopa silittänyt oman mekkonsa siltä varalta, että olisimme päätyneet median kuviin mielenkiintoisimmista vieraista.
Mielestämme kimalletta ei voi koskaan olla liikaa, joten mikään säihkyvä, säkenöivä, kultahippuinen tai loistava ei ole yliampuvaa etenkään juhlapäivänä. Ja sellainenhan meillä taas on hyppysissämme, vaikka reaaliaikaista iltapukujen kavalkadia ei tänä vuonna olekaan katsottavissa. Ehkä nautimme juhlan kunniaksi Wanhan Armon parempaa spelttiomenakakkua ja kohotamme mustaviinimarjamehumaljan itsenäisyydelle.
Ja ihan pikkuisen myös Isänmaalle, joka muuten on ponteva ja peloton rekisteritila eteläisessä Suomessa. Se selätti vast'ikään Maanmittaushallituksen hutiloiden tehdyn päätöksen poistaa rasitetieoikeus, jota virkamies ei mitenkään löytänyt tietokoneeltaan. Se ei ole sähköisissä tiedostoissa, sitä ei siis ole, päätteli virkamies, mutta onneksi meillä oli hyvin vanhanaikainen paperiversio asiasta. Niin palautettiin rasite paikalleen, kun asiasta aikamme ällittelimme. Mutta pienen pelon se jätti: mitkä kaikki muut oikeutemme saattavat kadota kuin tuhka tuuleen siinä vaiheessa, kun arkistoja digitoidaan? Siinäpä mietittävää itsenäisyyspäivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti