Tähän aikaan vuodesta on hyvä hetki nostaa kissa pöydälle tai kissan puuttuessa kiivetä sinne itse miettimään, mitä kaikkea haluaa ensi kesänä kasvattaa pihassaan. Viime kesänä jokainen itseäänkunnioittava koronapakolainen hankki puutarhansa täyteen tomaatteja, kesäkurpitsoja ja perunaviljelmiä ja pihaton tunkeutui rohkeasti maastoon keräämään villiyrttejä. Niitä piti sitten kuivata päivätolkulla, rouhia, jyrsiä ja murustella ja lopulta säilöä lasipurkkiin käytettäväksi näin talvella. Suurin osa on vaivihkaa kantanut biojätteeseen niin kanankaalin kuin pihasaunionkin jäänteet, koska todellisuudessa kaikista kasveista ei ole yrteiksi eikä kaikista yrteistä tule sitä makua, jota kaivattiin.
Me teimme viime kesänä pääosin tutkivaa kurkunkasvatusta ja huomasimme, että kurkut ovat janoisia kaiken päivää ja koko ajan. Lopputulos on siis oikeastaan vettä vihreässä paketissa, mutta se ei haittaa, koska meitä kiinnostaa enemmän sadon määrä kuin sen aikaansaamiseksi käytetty vaiva.
Juuri nyt virittäydyimme tulevaisuuden tunnelmiin eli ensi kesän pihahommiin pionipaidoissamme. Me rakastamme kukkia ja kukkakankaita ja etenkin näitä tällaisia runsaita ja kerroksellisia pioneja, joista tulee ehdottoman hyvä mieli. Eikä värilläkään ole mitään väliä, kunhan on pinkki tai vaaleanpunainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti