Hiljaisuus on mennyttä! Ensin aloittivat titityynsä kaikenlaiset pikkulinnut, sitten virittivät rääkymisensä naakat ja viime viikonloppu menikin sitten kuunnellessa vuorotellen joutsenten sulosointuja ja hanhien lempeää hihkumista yhdistettynä lintubongareiden citymaastureiden murinaan. Hanhiparvien rähähtely kuuluu kilometrien päähän, kun ne ryhmänä hermostuvat tultuaan tavalla tai toisella häirityiksi ja niitä kaukoputkien kera kevätmuuttoa häiritseviä on todella riittänyt.
Kapea kylätie on tukossa, kun autot jätetään sumeilematta keskelle ajokaistaa, jotta ne eivät vahingossa uppoaisi pehmeään ojanreunaan. Kaukoputken voi näköjään asetella samoille sijoille ajoradan puolelle, jotta ei likaisi jalkineitaan. Toisaalta eilisen paras hetki oli se, kun saimme näköalapaikalta seurata, miten savinen pelto imaisi väärän reitin valinneen lintutarkkailijan saappaat sisuksissaan. Luonto kostaa! Siitäpä oppi, että ihan joka paikkaan ei ole tarpeen itseään tunkea.
Vaatteissa meillä onkin ihan tarkoituksella ärhäkkä kissa ja kokonainen pöllöparvi. Molemmista on riemua, jos lähitienoilla on hiiriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti