18.4. Miksi emme kuuntelisi radiota?

Omituinen otsikko taas kerran. Joka tapauksessa me olemme vähitellen lumoutuneet vanhanaikaisesta tavasta kuunnella radiota television katsomisen sijaan. Radiota kuunnellessa voi tehdä omiaan, ei tarvitse käyttää kaikkia aistejaan ohjelman seuraamiseen ja kaiken lisäksi voi valita minkä tahansa kummallisen kaupallisen tai vähemmänkaupallisen kanavan mistä tahansa maailmalta käyttämällä nettiradiota. Ja jos tämäkään ei riitä, voi kuunnella podcasteja (= tilauspohjainen äänitiedosto).

Tänäänkin kuuntelimme mielenkiintoisia asioita muurahaisten elämästä. Ehkä emme olisi halunneet kuulla sitä, miten sotaisaa väkeä ne ovat emmekä sitäkään, että ne voivat halutessaan kaluta kokonaisen talon pois paikaltaan, mutta muuten se oli hyvin sivistävä ja viihdyttävä ohjelma. Pari päivää sitten kuuntelimme valistusvarttia, jossa kerrottiin neuvoja niille, jotka matkustavat Aasiassa sadekauden aikana. Ei niin, että koskaan aikoisimme moista tehdä, mutta onhan aina hyvä tietää niksi tai kaksi, joista saattaa olla hyötyä, jos vaikka ensi kesä on yhtä kesätön kuin edellinenkin.

Erityisesti rakastamme aikamerkkejä ja merisäätä. Niissä on jotain pysyvää ja lohdullista. Samalla tavalla on vuosikymmeniä kerrottu, että "Utö 7, puolipilvistä, näkyvyys kymmenen, länsituulta 6 m/s" ja vaikka meillä ei ole mitään käsitystä siitä, että mistä oikein puhutaan, niin tulee oikein luottamuksellinen olo. Että siellä Utössä on joku käynyt tarkistamassa, miten kauas näkee ja mistä tuulee. Tosin voihan olla, että siellä on automaattinen sääasema, mistä sitä tietää, mutta ehdottomasti se on joka tapauksessa radion paras ohjelma.

Meillä on asuissa Siiri ja Myyry, jostain syystä he tulivat mieleen muurahaisista. Yleensä emme tiedä mistään mitään, mutta nämä ovat PaaPii Designin kangasta ja jos se nyt jotakuta kiinnostaa, niin tällä kertaa käytössä on napakka puuvilla, jota Pirjon tunikassa on vähän piristetty trikoolla.

17.4. Röyhelöksi meni

Jotenkin me emme osaa pitäytyä kohtuudessa. Kuvioiden ja röyhelöiden yhdistäminen ei välttämättä ole kaikkein paras vaihtoehto, mutta juuri niin me olemme nyt menneet tekemään. Pirjon mekossa ollaan vielä jotenkin mahdollisen rajoissa, mutta Purjolla on asussaan niin paljon yksityiskohtia, että niistä ei yksikään pääse kunnolla esille.

Tarinan opetus: jos on ihan pakko saada olalle rimpsuja, niin ei kannata valita kangasta, jossa on säikky kauris. Kokonaisuus näyttää suunnilleen siltä kuin olisi ryhtymässä harjoitusmaalitauluksi.

16.4. Sinapinkeltainen ei välttämättä ole kaunis väri

Mutta toisaalta onko sillä väliä?

Nämä ovat jotain kotimaista "nimitrikoota" parin vuoden takaa. Koska emme ole varsinaisia trikoohifistelijöitä, emme osaa sanoa edes kankaiden julkaisuvuotta saati valmistuttajaa tai edes etukappaleissa esiintyvien hahmojen nimiä, mutta voimme vakuuttaa, että kangastuntuma on mitä mainioin. Ei liian paksu, ei liian ohut, ei pistelevä, ei tönkkö, ei liru eikä sellainen, joka yrittää koko ajan pakoon ompelukoneen paininjalan alta.

Koska kevät nyt on mitä on, viritimme hämääväksi taustaksi Marimekon kernipöytäliinan.

 

9.4. Kansalaisaloite lintujen kevätmuuton siirtämisestä viikonloppuun

Eilen niitä parveili melkein pihassa asti. Siis lintubongareita. Niitä oli teiden pientareet ja liitereiden takuset täynnänsä kameroineen ja kaukoputkineen. Todennäköisesti paikalla olivat kevään ensimmäiset Martit ja Harrit sekä hieman nuoremmat untuvikot Oskarit ja Leevit, lajitunnistustaitomme on aika olematon emmekä kyselleet nimiä. Joka tapauksessa kaukaa tulleita lintuturisteja oli enemmän kuin kotitarpeiksi, osa joen varressa, osa kavunneena rehupaalien päälle. Kaikilla oli sama hillitön halu saada tähtäimeen joku varhainen muuttolintu tai muuten vain epätavallinen siivekäs. Linssit vain välkehtivät, kun taivaalta yritettiin tähystää mitä tahansa mielenkiintoista.

Mutta äiti luonto toimi taas vastoin loogisia etukäteisodotuksia eli lintuja löytyi vain yksittäisiä kappaleita, vähän niin kuin näytteeksi. Mustarastas teki vaitonaisena pesäänsä, koko talven melkein vieressämme majaillut joutsenpariskunta lenteli näytösluontoisesti noin tunnin välein vähän kuin pyytääkseen anteeksi, että lajitoverit ovat vielä Virossa ja naakat suorittivat äänekästä esitystään aivan täpinöissään siitä, että kerrankin he ovat pääosassa, muita lintuja kun ei ollut mailla eikä halmeilla.

Vaan tänäänpä oli! Heti aamulla hämmennyimme kaakatusta ja kalinaa, kun iltayöstä vedenvaltaamalle pellolle saapunut hanhiparvi teki  lähtöä pohjoisemmas. Päivemmällä saapui erilaisten pienempien vesilintujen parvia lepuuttamaan siipiään ja näin loppuiltapäivästä saapuu lisää äänekästä väkeä kaarrellen ihan kuin kiusallaan sinne ja tänne melkein tietoisina siitä, että citymaastureillaan eilen paikalle saapuneita bongareita ei ole paikalla ainuttakaan. Mekin seuraamme tilannetta lämpöisesti oman kamarin ikkunasta vaivautumatta ulos kiikaroimaan.

Ymmärrämme, että tämä on vakava epäkohta ja siksi olemme pohtineet kansalaisaloitetta, jonka mukaan lintujen kevätmuutto pitää osuttaa viikonloppuun, jolloin iso osa kansalaisista on joutilaana ja ajelee maakunnissa  etsimässä jotain nähtävää. Tällainen työviikolle osuva lintujen invaasio ei ole omiaan herättämään luottamusta työmarkkinajärjestöjen ja järjestäytyneiden lintuparvien välillä. Säätiedotuksissa on luvattu erittäin lämmintä loppuviikkoa, joten oletettavasti lintujen pääjoukot saapuvat valtion virastoissa noudatettavana työaikana, jolloin aktiivisten bongareiden määrä maastossa on vähäisimmillään. Koko touhun panos-tuotos -suhde jää siten aika lailla alhaiseksi, koska mieluumminhan sitä kiikaroi 20 eri lajia kuin pelkkiä naakkoja ja väsähtänyttä varista.

Mietimme vielä muutaman päivän ajan sopivaa sanamuotoa aloitteellemme. Uskomme, että se saavuttaa suurta suosiota.

Pukeuduimme aihen mukaisesti lintuparviin, tällä kertaa pöllöihin, koska niitä kangaskaupoissa on eniten tarjolla. Pirjon tunikaan osui muutama oravakin. Ne ovat muuten tänä vuonna laihoja ja takkuturkkisia. Siis tosielämässä, ei tässä trikoovaatteessa.

5.4. Hello Kitty

Tämä muoti saattoi jo mennä ohi, mutta meillä on vielä muutama Hello Kitty -vaate komeron ylähyllyllä. Näissä tulee keväinen olo, vaikka kevät tänään olikin pukeutunut usvaiseen harmaaseen asuun heleän auringonpaisteen sijaan. Mutta vaikka asujemme kuvio saattaa olla menneen talven lumia, niin pinkki on joka vuosi tähän aikaan aina yhtä muodikas.

3.4. Tulkohon hallat ja harmit ja muut

Eilen satoi paljon lunta ja tänään olemme katsoneet sen hidasta sulamista. Äärettömän mielenkiintoista puuhaa etenkin näissä retrokuvioisissa joustofroteehaalareissa. Tulee jotenkin vanhanaikainen olo, kun vielä huhtikuussa on lunta maassa, puussa ja katolla sekä vetisenä olomuotona myös ränneissä. Muutaman päivän kuluttua saamme ihastella takapihalta näkyvää järveä, joka kesään mennessä muuttaa itsensä joko laitumeksi tai kaurapelloksi.

Kun vielä ikkunanpieleen pesää rakentavat tiaiset ymmärtäisivät, että meidän ulkoseinämme ei ole heidän olohuoneensa, niin asiat maailmassa olisivat aika lailla mainiosti.

30.3. Saammeko esitellä: Hedwig Digestive ensimmäinen, pääsiäiskakku

 

Reseptistä tiedämme vain sen, että Hedwig on mallia vegaani eli soijakermaa, paljon suklaata ja muuta terveellistä. Varsinainen höttökakku, mutta niin näyttävä! Ja täyttävä.

Ai että miksi tämän nimi on Hedwig? Koska se nimi tuli ensimmäisenä mieleen ja pitäähän nyt kakulla nimi olla!  

Me puolestamme etsimme näin pääsiäisen kunniaksi keltaista ylle. Sattumalta samalla osuimme myös lintuaiheeseen: Purjolla on pöllöjä, Pirjolla kanoja. 

Vallan mukavaa pääsiäistä kaikille!