24.9. Laiskotteluaamu

Joskus aamulla laiskotuttaa ihan valtavasti ja silloin kokee isoa iloa siitä, että sattuu omistamaan ns. salonkikelppoisen yöpaidan. Sellaiseksi voidaan määritellä nämä meidän trikoiset yömekkomme, joissa on varpaisiin asti ulottuva helmaröyhelö. Näissä voisi viihtyä vaikka koko päivän, mutta ulos emme suosittele lähtemään, koska kepeän pakkasaamun kosteus takertuisi takuuvarmasti helmaan eikä se olisi mukavaa

20.9. Pilvet, tähdet ja pari oravaa

Keväällä ja kesällä kaikissa vaatteissa tuntui olevan kukkia, mutta syksyn tullen on palattu vähän yksinkertaisempiin kuvioihin eli vaikka nyt sitten näihin tähtiin ja pilviin. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjon puseron hihoissa vilistävät lisäksi lukuisat erilaiset oravat. Ja tarkasti kangasmuotia seuraavat tietävät, että tänä syksynä trikoiden ykköseläinkuosi on kettu, joten nopeasti oivaltaa, että ihan vähän vanhanaikaisia olemme asuinemme jo nyt. Meitä se ei kuitenkaan haittaa, koska hyvin näissäkin telmii.

18.9. Mikki Hiiren uimakoulun viralliset asut

Kiipesimme vihreän muovilaatikon päälle esittelemään melkein virallisia uima-asuja, joissa on Disneyn hahmoja kaiketi matkalla kouluun. Pirjo huiskaisi kuvanottohetkellä käden eteen, joten ette pääse näkemään, miten Mikki innoissaan kantaa kirjanippua sellaisella vauhdilla, että riemu on melkein käsinkosketeltavaa. Tässä uimapukumallissa muuten näyttää siltä kuin Purjolla olisi valtavan iso vatsa. Ei pidä paikkaansa!

17.9. Jos saisimme kutsun synttäreille

Jos juuri nyt saisimme kutsun jonkun synttäreille, niin todennäköisesti pukeutuisimme juuri näin eli hillityn himmeästi hohtavaan helmenharmaaseen yhdistettynä prinsessamaiseen vaaleanpunaiseen. Oikeastaan nämä mekot ovat verhokangasta eli juuri sellaisia hukkapaloja, joita jää jäljelle, kun innoissaan ostaa 3 metriä korkeaan huoneeseen kutistumisvaroineen 3,3 metriä verhopituutta. Ehkä siinä jää kokonaan miettimättä, että eihän se verhotanko katossa ole kiinni eikä ala- ja yläkäänteisiin kannata tolkuttomasti kangasta varata. Satiininauha kaula-aukossa ja hihansuissa muuttaa asun kuin asun pikkujuhlavaksi eikä kukaan huomaa, että vaate on lähtöisin sisustus- eikä vaatetuspuolen kankaista!

13.9. Miksi muistutamme menninkäisiä?

Näiden asujen kuvioinnissa Hannu ja Kerttu kirmaavat pitkin metsää välittämättä vähääkään noidasta, joka on rakentanut piparkakkutalon houkutellakseen lapsia napsimaan palasia tikkaripuusta. Emme oikein tiedä, onko se tämä vihreä väri, joka saa meidät tuntemaan itsemme irlantilaisiksi maahisiksi, mutta joka tapauksessa olo on kuin keppostelevalla satuolennolla. Yhtään ei haittaa, vaikka on perjantaina ja 13. päivä.

11.9. Pieni hempeily ei ole koskaan pahitteeksi

Eilen oli kesän viimeinen hellepäivä, joka tosin meille näyttäytyi pelkkänä sumuisena aamuna ja lievästi aurinkoisena iltapäivänä. Uutisten mukaan helle pakeni Lappeenrantaan, ehkä siellä sille oli turvallisemmat oltavat kuin ukkosyön jälkeen meidän pihassamme. Ainoat päivästä oikeasti nauttineet olivat lehtokotilot, jotka ponnistivat päivänvaloon jostain kukkapenkkien uumenista ja narskuttivat liljanvarsia niin, että rouskeen saattoi kuulla. 

Tämä aamu on paljon kauniimpi kuin eilinen, joten etsimme syksyiset hempeilyvaatteet, joilla piristää itseämme ja sitä auringonsädettä, joka sinnikkäästi tunkeutuu vähän harmahtavan ikkunan läpi huoneeseemme. Kuivan kesän jälkeen kaikki pöly näyttää imeytyneen lasiin eikä rankkasadekaan ole saanut sitä puhtaaksi.

Purjo otti kukallisen hellemekon ja yhdisti siihen neuletakin, jossa on jotain meille aika lailla epätavallista eli tarrakiinnityksen sijaan nappi. Pirjo löysi vähän epämuodikkaan neonraidalliset legginsit, joiden seuraksi valikoitui röyhelöolkainen pusero. Sen edustaan on ommeltu paljettikoristeinen pehmotähti, jollaisia myytiin askartelukaupassa ja jolle on ihan oikeasti mahdotonta nähdä mitään järkevää käyttötarkoitusta. Tämänkokoisessa puserossa se joka tapauksessa näyttää vähemmän omituiselta kuin vaikka koristeena rapujuhlien pöydässä.

10.9. Joskus ihan tavallisia vaatteita

Ajoittain tuntuu siltä, että meillä on vain sellaisia vaatteita, joita ei ole tarkoitettu ihan tavalliseen tylsään arkeen. Siis pieneen riehumiseen, keskihurjaan hyppimiseen, mahdollisesti konttaamiseen ja nurkkien koluamiseen sekä keittiön alakaappiin piiloutumiseen. Mutta on meillä sellaisiakin ja tämä kuva on hyvä esimerkki kotipäiväasuista.

Purjo halusi ehdottomasti jalkapallopaidan viikonlopun  Suomi-Italia -ottelun kunniaksi. Siinä pelissä numero 5 oli Sauli Väisänen, muiden pelinumeroiden haltijoiden nimiä emme ryhtyneet selvittämään. Pirjo on vähemmän maanläheinen, joten hänellä on paidassaan avaruusalus todennäköisesti kuulentojen 50-vuotisjuhlavuoden muisteluiden innoittamana. Tärkeintä näissä on mukavuus ja se, että ei tarvitse ihan hirveästi varoa tekemisiään.