16.2. Kylpytakkikeli

Tässä on nyt koko päivä mennyt myrskyä odotellessa ja vähitellen tuulen ulvonta on saanut sellaiset mittasuhteet, että oksat pois. Eli pihakuuset huojuvat, vanhat lehmukset heittelevät turhimpia kuivahtaneita risuja tuulen vietäväksi ja kaikki irtonaiset esineet kynttilälyhdyistä alkaen lähtevät matkaan. Huomenna saamme etsiä haravaa ja lumilapiota kuusiaidan alta.

Tällaisena päivänä ei tehdä yhtään mitään aherrukseen viittaavaa, vaan asettaudutaan oikein mukavasti torkkupeiton alle tai käperretään varpaat tällaisen ylipitkän kylpytakin suojaan. Sen jälkeen otetaan käteen hyvä kirja, mielellään sellainen, joka on luettu jo ainakin viisi kertaa aikaisemminkin. Silloin voi antaa ajatuksen välillä harhailla sinne ja tänne eikä kuitenkaan menetä juonesta yhtään käännettä.

13.2. Kukertavankirjavaa

Joskus me itsekin järkytymme vaatekomeromme sisällöstä. Esimerkiksi nämä kukalliset asut kuuluvat sarjaan "miten kukaan saattoi ilman päänsärkyä ommella mitään tällaista". Yritämme silti ajatella positiivisesti eli näissä on paljon iloisia värejä ja keväisiä kukkia ja toivoa siitä, että talvettomankin ajan jälkeen edessä voi vielä olla mukava kevät. 

9.2. Loskakelien lannistamat

Talvi ei tullut, vaikka ainakin kahden päivän ajan oli pakkasta ja maassa lunta juuri ja juuri niin paljon, että saattoi ihmetellä pihapiirin öistä kansoitusta. Jälkiä löytyi niin ketun, kissan, kauriin, jäniksen kuin jonkun jyrsijäperheenkin jäljiltä, mutta hiihtämään tai pulkkamäkeen ei ole mitään asiaa.

Odotamme siis kevättä. Purjon paidassa on skeittilautoja, vaikka me emme skeittaile ja Purjolla kuumailmapalloja, vaikka meitä ei ihan pienellä rahalla saisi moista lentelyä kokeilemaan. Fiksu huomaa, että samasta kankaasta esiteltiin kaksi vihreää paitaa muutama päivä sitten.

2.2. Oivaisaa kaksosmielisten päivää

2.2. on kaksosten ikioma päivä, jota voivat juhlia täysillä myös kaikki kaksosmieliset ja mikä ettei myös kolmoset tai vaikka ihan uniikkina ja yksin syntyneet. Meille tämä juhlapäivä on kuitenkin erittäin hyvä syy pukeutua satiiniin ja paljetteihin eli kimallamme jopa vähän enemmän kuin viimevuotinen joulukuusi. Emme silti ole kaksosia, ikäeroa taitaa olla yli 10 vuotta.

1.2. Ei talvea vieläkään

Olemme Suomen lumettomalla puolella, joten tänäänkään ei hiutaleita hippunut kuin näytösluonteisesti. Emme varsinaisesti ole ahdistuneita koko asiasta, mutta olisihan se lystiä, jos edes yksi lumiukko saataisiin aikaiseksi ennen kevättä. 

Sääsatelliiteista meillä ei ole koskaan ollut ainuttakaan asua, mutta ehkä nämä kuumailmapalloilla kuvitetut trikoopaidat voivat toimia korvaavina vaatteina. Vähitellen kuitenkin toivoisi, että sääennusteet osuisivat hieman paremmin kohdalleen eikä joka päivälle luvattaisi lunta ja pientä pakkasta, kun kumpaakaan ei kuitenkaan kohdata.

 

26.1. Taas lokakuinen sunnuntai

Oikeastaan on yhä tammikuu, mutta ulkona näyttää erittäin lokakuiselta. Aamulla on pientä pakkasta, sitten saavutetaan nollan asteen raja, aurinko pilkistää pilvien välistä noin kolmen minuutin ajan ja loppupäivä onkin tuulinen ja harmaa. Tätä on nyt jatkunut jo ainakin neljä kuukautta, joten toivoisimme todella, että joku vaihtelu säähän saataisiin.

Etsimme päivään piristystä röyhelöhelmaisista tunikoista, mutta tänään joutsenet ja Hello Kityt ovat ihan se ja sama. Asetumme katsomaan lempiohjelmiamme Tohtori Paisetta ja Hengenvaarallisesti lihavaa ja odotamme, että loska-aika päättyy joko lumentuloon tai kevääseen.

24.1. Nostakaa poro pystyyn!

Otsikko on vahvasti omituinen, mutta tiukasti kiinni todellisuudessa.

Kaikenlaiset talvi-, joulu- ja muutkin valot hehkuvat pimeässä tammikuussa yhtä heleinä kuin lokakuussa ikään. Katselemme niitä matkalla kerhoon ja arvuuttelemme, miten pitkään kestää, että ne voivat hehkua lumisessa maisemassa. Paitsi se yksi eli kaatunut poro. Kyllä, yhdessä pihassa on nököttää vai pitäisikö että makailee pitkin pituuttaan porohahmoinen valoilmiö. Ehkä se on kaatunut jonain myrskyisenä iltana tai heittäytyy maahan aina pimeän tullen, emme voi tietää, mutta joka aamu viimeisen kolmen viikon ajan poro on ollut ketarat oikosenaan pihassa kuin outo kimaltava möykky.

Niin että nostakaa pihavalonne oikeaoppiseen valaistusasentoon ennen kuin lumisade peittää sen kokonaan. Kaikki valot ovat ihania, mutta selkeästi kuralätäkköön hukuttautumista harkitseva valoporo on masentava ilmiö. Jos se ei suostu tuimien tuulien takia pysymään ulkona asiallisessa asennossa, niin nostakaa se  vaikka kuistille tai olohuoneen nurkkaan murjottamaan. Tuokaa sille vaikka kauroja tai jäkälää, mitä tahansa, mikä saa sen hieman piristymään.

Mekin vinoilemme kuvassa silkasta myötätunnosta. Asut ovat varmaan jotain sellaisia pyhämekoksi kutsuttavia, vaikka perjantai vasta onkin.