Nyt tarvitaan joustavuutta, sanoi joku meitä viisaampi, joten etsimme trikooasut ja mietimme, että tässä sitä nyt sitten ollaan, joustoa joka suuntaan. Taas kerran tähdet, raidat, kukat ja röyhelöt kohtaavat toisensa suloisessa sekasotkussa ja sellainen se maailmakin nyt tuntuu olevan, sekainen.
Niinpä mekin olemme harmaita, mustia vaatteita kun ei komeroissamme ole. Kummallisia aikoja, outoja uutisia.
Olympialaisissa on juuri nyt meneillään joku pikahiihtokisa, jossa suomalaisilla on jälleen kerran mahdollisuus olla melkein mitalisijoilla. Me ajattelimme, että jos ei tule mitalisadetta, niin onpa tälle päivälle ainakin paljon tähtiä tarjolla. Pirjo ottaa tanakan takanojan katsellessaan televisiosta urheilujuhlaa toisella puolella maapalloa ja Purjo on melkein heilauttamassa kättään voiton tai tappion merkiksi.
Kaapistamme löytyy myös sellaisia vaatteita, joissa ei oikeastaan ole yhtään mitään tolkkua. Tätä laitaa edustavat esimerkiksi Purjon kimalletyllillä somistettu paita ja Pirjon sivusaumaröyhelöhousut. Näissä on kokeiltu mielikuvituksen lentoa ja osin onnistuttu, osin ei. Pikkuruiset muovitimantit paidan etukappaleessa ovat toki söpöt, mutta muistuttaako tässä nyt liikaa led-valoilla somistettuja jouluverhoja? Ja leveät röyhelöt housujen sivusaumassa ovat... oikeastaan aika naurettavat ja tuovat mieleen jonkun lännen pyssysankarin chapsit. Ehkä näitä ei kannata ommella lisää!
Talviolympialaiset ovat alkaneet, mutta niissä näyttävät olevan pääosissa koronakaranteeneihin määräämiset eikä suinkaan urheilu. Emme ole virittäytyneet television äärelle hetkeksikään seuraamaan kitkeräkiteisellä keinolumella lykittyjä hiihtokisoja, joskin olemme isänmaallisesti ilahtuneita Iivo Niskasen prinssisuorituksesta. Sen kunniaksi oli pakko nappaista yläfemma, sillä saattaa olla, että mitalisade jää vaatimattomaksi eli vähäisemmäksi kuin suljettuihin tiloihin asetettujen urheilijoiden määrä.
Meillä on pehmoisensuloiset trikooasut, joissa on varsin mukavaa kieputtautua sohvannurkkaan ihailemaan ikkunan takana värjöttelevää talvea. Tänään on suojasää ja huomenna todennäköisesti pihaluistelukelit.
Viikonloppu meni pelätessä Valtteri-myrskyn tuhoja, mutta kovasti tuo oli mieto kokemus suhteessa mediahehkutukseen. Sähköt eivät pätkineet, vanhat puut eivät ryskyen kaatuneet, tiet eivät olleet tuntitolkulla tukossa ja aamupostikin tuli ajallaan, joten vähän olemme pettyneitä siihen, että kaikki kurjaan säähän varautuminen olikin turhaa. Autokin näytti autolta eikä lumikasalta, sitä ei tarvinnut kaivella kinoksesta esille.
Tänään on mainio hetki pyyhältää pulkkamäkeen, koska lunta kyllä riittää ja pakkanen on maltillinen. Haalarimme ovat tarkasti katsottuna kukkakuvioisia ja mukavan joustavia kaikkeen tekemiseen. Eikun menoksi!
Nykyiset trikookankaat ovat siitä lystejä, että niissä on ruutujen, raitojen ja kukkien sijaan kaikenlaisia hassuja öttiäiskuvioita ja TV:stä tuttuja hahmoja. Pienestäkin palasta saa uimapuvun, jossa on vatsan päällä hilpeä kuvio. Järvessä uidessa pitää varmaan olla varuillaan, ettei joku katala hauki kuvittele, että Pirjon navan kohdalla oleva sammakko kuuluu sen ateriavalikoimaansa.
