Seikkailumme kangaskauppa Wexlerissä jatkuu. Tänään vuorossa olivat trikoolaarit, joissa oli kahmalokaupalla erilaisia
kuviollisia kankaita. Pirjo halusi ehdottomasti esittelemään
kohtalaisen tanakkaa materiaalia olevia lastentrikoita, joista toki saa
aikuisemmallekin kansalaiselle jotain, mutta joiden kuviointi viittaa
sellaisiin metrisiin ja sitä lyhyempiin lajitovereihin. Näitäkin on vähän kaikenlaisia
paksuuksia, mutta pääasiassa tässä laarissa on sellaisten amerikkalaisten
T-paitojen vahvuista neulosta, ei siis mitään lirua. Tällaista kangasta on mukava ommella tavallisellakin ompelukoneella, koska tämä on tiivistä ja napakkaa, mutta vähän ohuemmissa on saumurin ehdoton. Meillä on muuten talvipyjamat tästä etualan moottoripyöräilijäkankaasta.
Purjo halusi esitellä mitä-lie-feikkiviskoosia eli keinokuitua, joka on vilpoisaa ja tuntuu siltä, kuin se valuisi päältä pois. Tästä ei kannata tehdä vaatteita meille, koska materiaali on samaan aikaan painavaa ja kepeää eli ei oikein muotoudu meidän asuihimme. Sen sijaan tästä saa niitä nyt niin muodikkaita housuja, jollaisia Suuri Käsityökerho -lehdessä viime kuussa esiteltiin. Kävimme varastamassa netistä joltain ruotsalaiselta sivulta mallikuvan, jotta ymmärtäisitte, mitä yritämme selittää. Ylhäältä leveää ja alhaalta kapeaa ja vyötäröllä nauhakuja, sivussa taskut.
Meidän omat vaatteemme ovat tietenkin Wexlerin kankaista. Tosin emme ole ihan satavarmoja, löytyykö Purjon omenaista paitakangasta enää yhtäkään palasta, mutta Pirjon punaista Hello Kittyä oli puuvillaisena vielä pakassa ja raitaista trikoota metritolkulla odottelemassa ompelijaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti