Olipa kerran hiiriperhe, joka päätti tehdä jyväjemmansa meidän kangasvarastoomme. Kyllä, näin härskeiksi ovat luontokappaleet ruvenneet, joten mieli tekisi jo ryhtyä povaamaan lopun alkua.
Onneksi kyseessä ei ollut ns. aktiivivarasto, josta nappaamme trikoonpalasia ommeltaviksi, vaan erikseen kerätty "ehkä tälle joskus on käyttöä, jos ei mihinkään muuhun niin auton pölykapselien kiillotukseen" -kangaspino, jossa ovat kaikki ne hylätyt sinapinväriset vakosametit ja riipaisevakuvioiset puuvillat, joita emme koskaan tunnusta hankkineemme, mutta jotka silti kotiimme ovat kulkeutuneet. Tämä varasto sijaitsee ulkoeteisen kaapissa ja sieltä olimme ottamassa saappaanpuhdistukseen roskikseenpäätyvää rääsyä, kun havaitsimme ohrakasan kankaiden välissä.
Ensin luulimme sitä huonoksi vitsiksi ja kiusanteoksi, mutta tarkemmin katsottuna löytyi myös kasa mustia papanoita. CSI olisi ottanut niistä DNA-näytteen, mutta me emme sen tarkemmin halunneet yksilöidä, kenestä oli kyse. Selkeä sotkemisrikos oli jo tehty. Huis pois kannoimme koko kassillisen kankaita miettimättä enää hetkeäkään kierrätystä tai loppuunkulutusta. Ne oli komtaminoitu eli saastutettu!
Niin että jos hiiriperhe sattuu tätä nyt lukemaan, niin kyseinen ruokavarasto on nyt matkalla kohti hävityksen kauhistusta ja saatte luvan syödä jotain muuta, kun nälkä seuraavan kerran yllättää! Suosittelemme esimerkiksi myrkkyä tai ansajuustoa.
Ainoa tunnelmaan sopiva asu on Purjon päällä komeileva hiiripaita. Pirjo halusi olla astetta leppeämpi ja etsi ylleen paljon sydämiä. Silti hänkin oli asettelemassa loukkuja pitkin eteistä siltä varalta, että illan synkkänä hetkenä joku palaa rikospaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti