Onpa typerä otsikko, mutta se kertoo aika hyvin tästä kesäkuun alusta. Välillä sataa vettä niin paljon, että ei sekaan mahdu ja välillä paistaa aurinko niin kirkkaasti, että melkein silmiä särkee. Tämän yhdistelmänä pihan kaikki mahdollinen vihreä kasvaa sellaista vauhtia, että melkein voi kuulla lehtien laajenevan. Voikukatkin putkahtavat kukkaan lähestulkoon minuutissa sen jälkeen, kun ne on ruohonleikkurilla lyhennetty mukavaan 1 cm mittaan.
Näissä liivihameissa me voisimme olla kukkasia kedolla. Huomasimme nimittäin, että meillä on keltaisia, violetteja, valkoisia ja sinisiä kukkia pitkin pihaa, mutta ei mitään heleää vaaleanpunaista tai lempeää lilaa. Tosin joka vuosi kohtaamme jonkun uuden kasvin, joka on salaa madellut pihapiiriimme. Saattaa olla, että siellä onkin juuri tänään puhjennut kukkaan tismalleen näiden asujen sävyisiä kaunokaisia. Pitää lähteä etsimään ennen kuin uusi sadekuuro yllättää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti