18.12. Jos olisi kuusijuhla

niin me menisimme näissä asuissa. Tärkeintä on se, että olalla pitää olla kunnon röyhelöt, värin pitää olla pinkki ja jos mahdollista, niin pieni kimalluskaan ei ole ollenkaan pahitteeksi.Pirjon mekkoon on silitetty tuollainen mukava kukkakuvio, mutta meillä ei ole aavistustakaan siitä, kestääkö se pesussa vai ei. Yritämme olla läikyttämättä mehua, jotta ei tule yllättävää pesutilannetta ainakaan tänään!

17.12. Nykyisin kankailla on nimet

Kauan sitten Anttilan postimyyntiluettelosta saattoi valita ostoslistalle pyjaman nimeltä Helena tai villapaidan, joka löytyi katalogista nimellä Rauno. Tietenkin syynä oli se, että siihen aikaan  ostokset tehtiin moninumeroisen lukusarjan avulla, jotta keräilijä saattoi etsiä kaiken tarvittavan järjestyksessä järkyttävän mittaisilta hyllyiltä. Sillä viehkolla tuotenimellä saatettiin vielä varmistaa, että oikeastiko Kalevi Vähä-Rättälänjärvi on tilannut Kaiho-valoverhot vai sittenkin uistinsarjan. 

Nykyisin kankailla on vähän samalla tavalla eli ne eivät ole enää ruusukuvioista trikoota, ne ovat nyt Juhannusruusu tai Pikkuruusu. Meilläkin Pirjon paita on ommeltu Isoäidin neliöistä, joka siis on kangas, ei virkattuja palasia. Purjon paitakankaan nimeä emme muista, mutta se on todennäköisesti Onnenlintu tai Paratiisisilintu tai jotain kuvioita kuvastavaa sen sijaan, että sitä pitäisi tilata koodilla 7745632 vihreä. Mutta olipa kankaalla nimeä tai ei, siitä saa aika usein tälläisen lämpöisen vaatekerran.

16.12. Se suuri ostospäivä

Me emme käyneet kaupoissa ostoksilla, mutta uutisten mukaan tänään väkeä on tursunnut kaikissa mahdollisissa myyntipaikoissa ihan riesaksi asti. Ei tosin riesaksi kauppiaille, vaan niille muille ostajille, jotka keksivät kaikki samaan aikaan, että juuri nyt olisi oikea aika rynnätä ostamaan dronet, puiset junaradat ja paitulit pois kaupoista sopivasti ennen tulevan viikonlopun alennusmyyntejä. Jokainen tiedostava asiakas osaa tänä jouluna vältellä kaikkea mahdollista muovista, joten mekin olemme vähän katsoneet peiliin. Totta, muoviahan sieltä näkyy! Asiaa ei paranna yhtään Purjon ankkurikuvioinen paita tai Pirjon pusero, jossa saattaa olla kuviona palanen koralliriuttaa tai jotain muuta uhanalaista ekosysteemiä. Olemme turmion tiellä!

15.12. Kukkamekkoa pukkaa

Joulukuu hipsutti puoliväliin ja kaivoimme kaappien kätköistä esille kukalliset mekot muistuttamaan siitä, että enää ei ole kuin vähän yli puoli vuotta juhannukseen. Pirjon liivihame on ns. käsityöpuuvillaa eli kangasta, jota saa pesun jälkeen olla silittämässä koko ajan, mutta näin nukkekäytössä se on ihan mukava materiaali. Purjolla puolestaan on napakkaan jersey-yläosaan yhdistetty tavallista ohuempaa trikoota, jota on muuten melkoinen kärsimys ommella, mutta sen ruusukuvion ansiosta kankaalle antaa paljon anteeksi. Purjo näyttää siltä kuin olisi juuri tehnyt läkähdyttävän hikijumpan, mutta tosiasiassa olemme vain ajaneet toisiamme takaa pitkin taloa.

14.12. Ihan kiusallamme

Täysin puhtaasta kiusaamishalusta esittelemme tänään uimapukuja, vaikka kaikki sääennustajat kilvan kyselevät, että missä viipyy talvi, missä oikein on seuraava lumisadealue. Me emme tiedä emmekä voisi vähempää välittää. Me menemme nyt uimaan mahdollisimman lämpöiseen altaaseen ja lillumme siellä lumpeenkukkien lailla juuri niin pitkään kuin haluamme. Eli suomennettuna aika lailla kauan.

13.12. Posti uusii palvelujaan

Kaikkein uusin Postin palvelu on sellainen, jossa meille lähetetty paketti viedäänkin johonkin muuhun postitoimipaikkaan kuin siihen lähimpään ja tutuimpaan. Valitaan vielä sellainen asiointiposti, joka on avoinna mahdollisimman lyhyen aikaa ja joka on niin kaukana, että sieltä ei saa pakettia kotiinsa edes maksullisella kotiinkuljetuksella. Kun asiasta reklamoi Postia kysyen, että oikeastiko meidän pitää noutaa se paketti kauempaa kuin se on lähetetty, niin postin lämminhenkinen vastaus on, että näin joulunaikaan paketti saatetaan toimittaa noudettavaksi myös muualle kuin lähipostiin, mutta ei koskaan yli 50 km matkan päähän. Paitsi ehkä Lapissa. 

Kaukana ovat ne auvoisat ajat, kun sai käsiinsä pakettikortin ja saattoi mennä postitoimipaikasta lähetystä noutamaan. Nyt Posti todella tuntuu arpovan, minne paketit vie ja sitten kiusallaan tuumaa, että jos et viikossa omaasi nouda, niin se on sitten voi-voi. Kuitenkin paketin lähettäjä on maksanut postimaksun siitä, että lähetys menee mahdollisimman lähelle osoitekortissa lukevaa vastaanottajaa eikä suinkaan jonnekin postiauton kuljettajaa sillä hetkellä miellyttävään määränpäähän.

Tuohtumuksen syvimmällä hetkellä valitsimme nämä suunnilleen haalean oliivinvihreän sävyiset asut, jotka on taas kerran ommeltu jonkun toisen ompelutöiden jämäpaloista. Meille nämä kelpaavat vallan mainiosti.

12.12. Jotain oranssia, jotain eläimellistä

Kuvassa olemme mainiosti onnistuneet kätkemään sen, mitä piti esitellä eli nämä puseroiden eläimet. Purjon paidan etumuksen kala on kutakuinkin tunnistettavissa, mutta Pirjon puput on onnistuttu jemmaamaan niin, että niitä ei tunnista, jos emme asiasta kertoisi. Eläinkuviot ovat varsin suosittuja, sillä meilläkin on ollut ties mitä kettuja, kanoja, leijonia, tiikereitä ja koiria lehmistä ja lampaista puhumattakaan. Dinosauruksenkin muistamme ainakin kerran vierailleen vaatteessamme, mutta toistaiseksi sarvikuonot ja porot ovat pysytelleen poissa samoin kuin käärmeet. Ja hyvä niin!