21.1. Lisää kulkupelejä

Junista ei ole pariin päivään kokemusta, autoilusta sitäkin enemmän. Niinpä Purjon paidassa huristelee ajoneuvo jos toinenkin. Pirjo päätti pistää vielä paremmaksi ja löysi kaapista sen ainoan paidan, jossa on helikopteri. Huomasimme, että emme ole koskaan olleet moisen vempeleen kyydissä. Tuo paidan etumuksen härveli näyttää kyllä aika pieneltä ja saattaa olla peräti sellainen henkilödrooni, jolla tulevaisuudessa matkataan paikasta paikkaan.

17.1. VR tarjoaa elämääsi jännitystä

Olemme viime vuosina junailleet aika paljon. Oman kirjanpitomme mukaan noin 20% matkoista onnistuu juuri niin kuin pitääkin eli liikumme suunnilleen aikataulun mukaisesti paikasta toiseen ilman mitään erityisiä ongelmia. Ne loput 80% ovat täynnä epävarmuutta, myöhästelyä, kesken matkaa tehtäviä veturinvaihtoja, omituista odottelua sivuraiteilla tai vähintäänkin tuplamäärää asiakkaita, koska joku toinen juna hyytyi raiteille ja kuljetamme sen matkustajia määränpäähän.

Eilen kokemisemme kokeminen saavutti eräänlaisen huippunsa, kun käyttämämme juna tyynen rauhallisesti ja suorastaan majesteetillisella juhlavuudella ohitti aseman edes harkitsematta pysähdystä. VR:n sivuilta ei löytynyt asiasta tietoa, kuulutuksia ei ollut ja asemalle jäämistä harkinneet seisoivat ovella ihmeissään. Selityksittä juna jatkoi eteenpäin hitaasti, mutta varmasti.

Edelleenkään VR:n sivuilta ei löytynyt muuta tietoa kuin että tällä rataosuudella myöhästellään nyt alkuillasta, ongelman korjaukselle ei ole laadittu aikataulua. VR ei ollut lainkaan kiinnostunut niistä matkustajista, joiden matka ei katkennut ja jotka joutuivat miettimään, miten päästä seuraavasta pysähdyskohteesta takaisin sinne, minne oltiin menossa. Aika monen puhelimen kautta annettiin neuvoja perheiden alaikäisille, että isi/äiti on nyt junassa eikä tiedä, koska pääsee pois, joten yritä etsiä kaapista ruokaa äläkä hätäänny. Muutama joutui soittamaan päiväkotiin, että anteeksi, mutta en pääse hakemaan lasta sovittuna aikana eikä varahoitajakaan pääse, koska saan hänelle tiedon ongelmasta vasta nyt, kun pitäisi jo olla lapsen luona. 

Meidän asemallamme juna pysähtyi juuri niin kuin pitikin, tosin yli puoli tuntia aikataulusta jääneenä. Jälkeenpäin saimme kuulla, että osa ylipitkän matkan tehneistä sai tiedon siitä, miten palata oikeaoppisesti takaisin (Pendolino pysähtyi ottamaan nämä matkalaiset ja jätti oikealle asemalle, jolloin tosin Pendolinon aikataulut menivät sekaisin, mutta onko sillä oikeasti väliä, ei kai kukaan kiireinen junalla kulje). Osa otti taksin ja toivoi, että VR  korvaa sen käytön jälkikäteen.

 

11.1. Tänään voisi olla uimapukupäivä

Tavallaan tänään on täysin typerää esitellä uimapukuja, koska sää olisi kerrankin kirkas, aurinkoinen ja - keväinen. Lumesta ei edelleenkään tietoa. Tällaisena päivänä pitäisi mennä metsäretkelle tai vähintäänkin kävelylle rahisevalle nurmikolle. Jalkojen alla tosin ei ritise se nurmi, vaan haravoimatta jääneet vaahteranlehdet, jotka varmasti mieluummin uinuisivat jossain hangen alla. 

Poikkeamme valtavirrasta emmekä esittele kuvia huurteisista puista. Sen sijaan näytämme havainnollisesti, mitä merkitsee resorin värin vaihtaminen. Jokainen voi itse päättää, ottaisiko mieluummin vihreää vai oranssia.

10.1. Pandat on POP

Pandat ovat suloisia! Meillä on niitä näissä haalareissa ainakin tusinan verran. Lumia ja Pyryä emme ole käyneet katselemassa Ähtärissä, mutta voisimme kuvitella, että niissä on jotain samanlaisen suloista kuin on Purjon haalarissa keskellä vatsaa nököttövässä yksilössä.

6.1. Yhden päivän talvi

Viime yönä satoi lunta ainakin sentin verran. Siitä ilahtuneina ryntäsimme ulos, koska säätiedotuksen mukaan loppuviikko on taas lauha ja lumet sulavat samantien. Lumiukkoa tai  jääveistoksia emme tehneet, koska paikallinen valkoisten haituvien määrä antoi mahdollisuuden vain kirjailla pihaa hassunnäköisillä jalanjäljillä. Tumput unohtuivat käsistä, mutta varpaat sentään ovat kylmältä suojassa.

Säätiedotus oli sikäli väärässä, että edelleenkin illalla maata peittää lumikerros eikä mikään viittaa siihen, että se olisi sulamassa ennen keskiviikkoa. Silloin vuorossa olisi jälleen kerran ihan tavallista runsasta vesisadetta.

4.1. Ällöttävää vuodenalkua

Olipa kerran hiiriperhe, joka päätti tehdä jyväjemmansa meidän kangasvarastoomme. Kyllä, näin härskeiksi ovat luontokappaleet ruvenneet, joten mieli tekisi jo ryhtyä povaamaan lopun alkua.

Onneksi kyseessä ei ollut ns. aktiivivarasto, josta nappaamme trikoonpalasia ommeltaviksi, vaan erikseen kerätty "ehkä tälle joskus on käyttöä, jos ei mihinkään muuhun niin auton pölykapselien kiillotukseen" -kangaspino, jossa ovat kaikki ne hylätyt sinapinväriset vakosametit ja riipaisevakuvioiset puuvillat, joita emme koskaan tunnusta hankkineemme, mutta jotka silti kotiimme ovat kulkeutuneet. Tämä varasto sijaitsee ulkoeteisen kaapissa ja sieltä olimme ottamassa saappaanpuhdistukseen roskikseenpäätyvää rääsyä, kun havaitsimme ohrakasan kankaiden välissä.

Ensin luulimme sitä  huonoksi vitsiksi ja kiusanteoksi, mutta tarkemmin katsottuna löytyi myös kasa mustia papanoita. CSI olisi ottanut niistä DNA-näytteen, mutta me emme sen tarkemmin halunneet yksilöidä, kenestä oli kyse. Selkeä sotkemisrikos oli jo tehty. Huis pois kannoimme koko kassillisen kankaita miettimättä enää hetkeäkään kierrätystä tai loppuunkulutusta. Ne oli komtaminoitu eli saastutettu!

Niin että jos hiiriperhe sattuu tätä nyt lukemaan, niin kyseinen ruokavarasto on nyt matkalla kohti hävityksen kauhistusta ja saatte luvan syödä jotain muuta, kun nälkä seuraavan kerran yllättää! Suosittelemme esimerkiksi myrkkyä tai ansajuustoa.

Ainoa tunnelmaan sopiva asu on Purjon päällä komeileva hiiripaita. Pirjo halusi olla astetta leppeämpi ja etsi ylleen paljon sydämiä. Silti hänkin oli asettelemassa loukkuja pitkin eteistä siltä varalta, että illan synkkänä hetkenä joku palaa rikospaikalle.

31.12. Lopun alkua

Vuosi kömpii kohti päättymistään ja me päätimme tehdä astetta modernimman uudenvuodentaian. Koska viime vuosi oli vallan omenaton, nappasimme kaapista marjaisat ja hedelmäiset paidat, joiden tarkoituksena on nyt tuoda satolykkyä ensi vuodelle. Ehkä juoksemme nämä päällä kolme kertaa koirankopin ympäri ja viskomme kipittämisen päätteeksi ikälopun lumiharjan kopin katolle merkiksi siitä, että tätä korkeampia hankia ei talvella olisi tarpeen nähdä. Nyt lunta ei pihassa ole edes yhden hippusen verran.

Rauhallista vuodenvaihdetta ja hassunhauskaa ensi vuotta!