10.5. Taistelu alkakoon!

Kuvassa näemme uimapukuja ja härvelin, joka ensinäkemältä ei kuvasta katsojalle yhtään mitään. Tarkkasilmäinen huomaa, että Purjolla on uimapuvussaan ankka ja tässä onkin koko jutun ydin. Tai oikeastaan hanhissa, mutta koska meillä ei ole yhtään hanhikangasta, niin päädyimme ankkaan. Tuo härveli edessämme on hieman rimpula drone, jolla voi nousta ainakin viiden metrin korkeuteen ja ottaa kuvia pääosin alapuolisista alueita.

Alkukappaleesta voi vihmerämpi päätellä, että  hanhet ovat päättäneet asettautua ainakin tilapäisesti läheisille pelloille syömään vastakylvettyä viljaa. Ei käy, sanomme me, ja mietimme kaikki mahdolliset keinot häätää viekkaat räpyläveijarit pois. Toistaiseksi olemme käyttäneet yleistä juoksentelua pitkin ja poikin hehtaareja, käsien järjetöntä pyörittelyä helikopterimaisesti, kattilankansien paukuttelua juoksentelun lomassa, älytöntä älämölöhuutoa ja kiukkuista kirkumista. Kaikki tämä on tehokasta muutaman kymmenen minuutin verran, mutta sitten hanhiparvi taas lehahtaa paikalle ja jatkaa terroristitekojaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Dronen käyttöön tarvitaan lupa eikä tämmöinen pieni lelu tosielämässä ole tehokas ollenkaan, mutta kiivaasti me yritämme ratkaisua ongelmaamme keksiä. Koiraa meillä ei ole, paikalliset villikissat pelkäävät hanhia ja ainoa lähialueella asustava luontainen vihollinen eli kettu lienee syönyt vatsansa täyteen, koska se ei näytä yhtään välittävän siitä, että melkein vieressä on tuhansia kiloja tuoretta lihaa.

Ainoa toivomme on, että nämä hanhet pitävät ohrapeltoa pelkkänä lintujen ABC:na ja jatkavat mahdollisimman nopeasti lomailemaan kohti pohjoista perinteisellä yhden pysähdyksen taktiikalla. Yritämme tehdä parvien olon mahdollisimman epätervetulleeksi, jotta ne ymmärtäisivät, että missä tahansa muualla on  paljon mukavampaa.

 

5.5. Haalaripäivä - vai onko tämä nyt jumpsuit?

Vinkkinä viikoksi: jos haluat näyttää pulskalta veijarilta, valitse pinkki vaakaraitainen haalari. Purjo teki niin ja ihmettelee, että näinkö helppoa on kuvissa saada kaksi kiloa painoa lisää. Pirjo sen sijaan muisti, että edullisin kuvakulma on aika usein sivuttainen ja huomio kannattaa kiinnittää pois vatsanseudusta vaikka asua tummempiin resoreihin.

Oikeastaan me olemme valmistautuneet säätiedotuksessa uhattuun osittaiseen takatalveen, vaikka emme totisesti aio näissä tamineissa heittäytyä räntäsateen armoille. Sen sijaan olemme hyvin harkitsevaisesti ottaneet huomioon sen, että asun täytyy mahdollistaa kaikenlainen tärkeä tekeminen sohvalla löhöilystä kuperkeikkoihin. Näissä ne onnistuvat!

3.5. Ihan kaikki vihertää

Pihassa vihertää joka nurkalla, etenkin siellä, missä nokkoset ovat päättäneet rehottaa villeinä ja vapaina. Mekin päätimme katsoa, mikä kaapissamme vihannoi ja sotkujen lisäksi sieltä löytyivät nämä frillaolka-asut. Pirjon puserossa röyhelöt ovat samaa kangasta kuin muukin paita, Purjolla yksiväriset. Hankala sanoa, kumpi vaihtoehto on söpömpi.

26.4. Nyt meni mustavalkoiseksi

 

Viikonloppuna satoi lunta, räntää, vettä, jäätyneitä pisaroita, pieniä mummoja ja keskikokoisia koiria. Kevät keikkui takaisinpäin monen viikon verran ja meitä palelsi niin, että tiesimme vapun olevan ihan lähellä. Maailmasta tuli vähän väliä mustavalkoinen kaikkien kevätkukkien peittyessä lumeen ja mustien oksien törröttäessä keväisessä maisemassa,

Ulkoisesta ankeudesta innostuneina etsimme värittömät vaatteet eli sävy on vaimeasta harmaasta vähän joka suuntaan. Kuvioiksi valikoitui sulkia, lettejä ja kaikenlaisia raitoja täsmällisistä vähän vapaammalla kädellä vedeltyihin.

21.4. Vuodenajan äklöt värit

 

Joka kevät joku jossain päättää, millainen puuterinen, pastellinen tai karkkivärinen sävytys juuri siihen vuodenaikaan sopii. Tummanpunainen ei kuulu tähän vuodenaikaan, mutta pinkki on yhtä varmasti osa huhtikuuta kuin varhainen västäräkki. Melkein sama juttu omenanvihreän kanssa: tätä sävyä ei talvella erityisemmin käytetä, mutta keväällä meidät saadaan uskomaan, että on ihan OK näyttää isolta iloiselta kirpulta. Jos olemme ihan rehellisiä, niin emme tiedä ketään, jolle tällainen yltiöheleä tai edes pikkuisen pehmoisemmaksi sävytetty vihreä oikeasti sopii, mutta kangaskaupasta näitä löytyy. 

Kuviot sen sijaan ovat astetta epätavallisempia eli viikinkejä ja huristelua pitkin tietä. Jostain syystä pinkki sarvikypäräinen hahmo miekka kädessä ei tunnu ollenkaan pelottavalta.

 

20.4. Keväthaalarit päälle ja menoksi

 

Muutaman aurinkoisen päivän jälkeen ennusteet ehdottelevat koleutta ja sadetta, mutta vielä voi ulkoilla pelkässä trikoohaalarissa. Pirjo nappasi kukallisen asun ja Purjo pohti pitkään, mitkä eläimet juuri nyt olisivat mieluisia. Koska uutisissa on jatkuvasti kerrottu karhujen ja susien kulkeutumisesta ihmisten ilmoille, Purjo päätti kokeilla saaliseläinten eli kettujen ja jänisten somistamaa haalaria. Näissä molemmissa on hupussa resori, joten tuulisella säällä sillä voi melkein korvata pipon ainakin hetkeksi.

18.4. Joko taas olisi kevättanssin aika?

 

Lätäköt alkavat olla onnellinen muisto vain, maasta pukkaa niin nokkosta kuin narsissia ja aurinko paistaa oikein tosissaan. Iltaisin voi ihastella läntistä taivasta, joka kaikenlaisen pölyn ja hiekan ansiosta helottaa punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä niin, että taidemaalareilla on hurjasti työtä sen ikuistamisessa.

Olemme etsineet puutarhasta jänisten jättämiä tuhoja, mutta onneksi niitä on aika vähän. Luumupuiden vesat ovat maistuneet makoisilta, mutta ne me olisimme itsekin keväällä tarpeettomina katkoneet pois. Pensasmustikat saivat olla rauhassa, vaikka niiden vieressä on nuori haapa järsitty melkein poikki. Onneksi rusakot eivät ymmärrä mitään hyvän päälle.

Keväästä riemastuneina pistimme tanssiksi ja valitsimme tällaiset joustavat, mukavat ja kaikkea muuta kuin tyylikkäät haalarit esitykseemme. Ainoana perusteluna on se, että näissä on mukava olla!