17.11. Aina ei ymmärrä: vuorossa neulegraffitit

Me olemme aika usein hämmennyksen tainnuttamia. Tällä kertaa kummastuksemme osuu neulegraffiteihin eli wikipedian mukaan "julkiselle paikalle kiinnitettyihin neulottuihin koristeisiin", joita voi nähdä vaikka lyhtypylväiden ympärillä tai porraskaiteissa. Viimeksi havaitsimme sellaisen patalapun näköisen virkkauksen puiston lehmukseen viritettynä. Miksi ihmeessä niitä täytyy olla? Jos puilta kysyisi, ei niitä palella eikä niillä mitenkään erityisesti ole tarvetta joutua villalankasuhrujen uhreiksi.

Puolustajat hehkuttavat sitä, miten neulegraffitit ovat kauniita, luovia ja inspiroivia, ne pehmentävät ja piristävät ympäristöä, joka muuten olisi kova ja tylsä. Kauhea tunnustaa, mutta me voisimme ihan varmasti elää hyvää ja täyttä elämää ilman, että polkupyörätelineessä on isoäidinneliöistä koottu suojus tai bussipysäkillä ketjusilmukoista virkattu nauha huojumassa tuulessa.

Jos on liikaa aikaa, liikaa lankaa ja ihan hillitön himo inspiroitua, niin miksi ei tekisi vaikka sukkia sukattomille? Yhtä lailla kodittomien alkoholistimiesten elämä kohentuisi uusista sukista kuin siitä, että heidän varaamansa puistonpenkin jalat on koristeltu kimallelangasta virkatuilla suojuoksilla. Tai jos haluaa onnistua mahdottomassa, ryhtyy keräämään kaduilta parittomia lapasia ja tekee niille parit ja palauttaa sitten löytöpaikalle. Kyllä ne joku siitä matkaansa ottaa toisin kuin sen pudonneen parittoman.

Haluamme siis sanoa, että vain liian korkean elintason maassa on varaa tuhlata lankoja johonkin sellaiseen, josta ei ole sitten niin mitään hyötyä ja jonka kauneusarvotkin ovat katsojan silmissä. Voihan sitä taiteeksi kutsua vaikka parkkiruutuun kaatunutta viiliä, jos kukaan ei tajua sanoa, että höpöhöpön. Eikä se, että moni tekee neulegraffiteja, merkitse sitä, että ne olisivat jotenkin ihailtavia ja tavoiteltavia. Eikä edes se, että on olemassa neulegraffitienbongaussivustoja, tee niistä nautittavaa taidetta. Netistä löytyy sellaisiakin sivustoja, joissa kuvataan wc-pyttyyn syntyneitä tuotoksia, mutta meille on ihan turha vakuutella niiden taidearvoja tai yhteiskunnallista merkitystä. Joku vain huijaa hyväuskoisia ja katsoo, minkä kaiken saa mahtumaan taiteen määritelmän sisään.

Joten jos on pakko väsätä jotain, niin niiden surkeiden neulegraffitivirkkausten sijaan voi tehdä sukkia, lapasia, patalappuja ja vaikka vauvanpeittoja ja lahjoittaa ne tarvitseville. Ihan yhtä paljon ne ilahduttavat käyttäjiään kuin ovenkahvaan kieputetut villalankaraidat.

Korostaaksemme yleisen mielipiteen ja omamme vastakkainasettelua kuvautimme itsemme kylpyhuoneessa. Asuina ovat uimapuvut, joista ei värejä puutu.