sunnuntai 5. marraskuuta 2017

5.11. Leijonaa mä metsästän - paitsi että tämä on kai tiikeri

Leijona tai tiikeri, joka tapauksessa joku lihansyöjä meidän paidoissamme vaeltaa ja vaanii. Tarkemmin katsottuna tämä lauma vaikuttaa aika lailla ystävälliseltä, mutta koskaan ei voi olla varma.

Tänään yritämme osoittaa, että vaihtamalla housujen väriä saa asustaan ihan erinäköisen. Tiikerit eivät kuitenkaan muuta väriään yhtään, ne pysyvät ruskeina ja raidallisina edelleen.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

1.11. Se suuri hiirijahti


Me emme erityisemmin pidä mistään kotieläimistä, mutta hiiret ovat erityisen vähän lähellä sydäntämme. Toki ymmärrämme, että lämmin ja soma kotimme kiehtoo erilaisia kiertolaisia, mutta alivuokralaissuhdetta hiiren kanssa emme tienneet solmineemme ennen kuin sellainen eläin ihan viattomasti tuijotteli meitä hellan alta. Se oli niin änkyrä, ettei se välittänyt kiljumisesta, kirkumisesta tai hurjasta töminästä. Aikansa meitä pällisteltyään se päätti vetäytyä tiskipöydän suojiin sen näköisenä kuin aikoisi majailla koko talven riesanamme.

Päätimme ryhtyä koviin vastatoimiin ja viritimme loukun sopivasti puoliväliin liettä ja tiskipöytää. Turha vaiva. Hiiri hipsutteli paikalle, nappasi juustonpalasen giljotiinin värähtämättä ja palasi lepäilemään johonkin sellaiseen kolkkaan, johon ei harjanvarsi tai huutomme yltänyt.  Röyhkeyden huippu, me ajattelimme, kun tätä oli kestänyt jo parin päivän ajan.

Seuraavaksi olimme ovelia ja viritimme toisen loukun edellisen vierelle. Päättelimme, että jos ei loukku napsahda juustoa hamuilevan hiiren niskaan, niin voisi se jäädä edes vimmatusti ilmaa vispaavalla hännällään kiinni toiseen ansaan. Odotimme koko päivän, mutta kukaan ei tullut aterialle. Päättelimme, että hiiri oli ryhtynyt vegaaniksi ja hylännyt kaikki maitotuotteet, joten huolettomina sammutimme illan tullen valot ja olimme valmiita kapuamaan yöpuulle, kun keittiössä napsahti kaikuvasti. Napsahdusta seurasi suuri hiljaisuus, joten uskaltauduimme hyvin varovasti katsomaan, mitä tapahtui. Olimme valmiita kohtaamaan  hännässään loukkua raahavan pikkunisäkkään, mutta oli ilo olla kerrankin väärässä. Ahneus koitui senkin hiiren kohtaloksi, koska hännän sijaan loukku oli rasahtanut juuri sopivasti niskanikamien kohdalle. Hyvästelimme hiiren asiaankuuluvin menoin ja toivotimme sille mukavaa loppuelämää pihan puolella.

Siltä varalta, että hiiren sukulaiset tulevat tänä iltana ihmettelemään, minne serkku tai isosetä katosi, niin me laitoimme päälle pelottelupuserot. Purjon puserossa on sellainen pöllöparvi, että se saa isommankin hiirilauman varuilleen. Pirjo luottaa  dinosauruksiin, sillä eiväthän hiiret tiedä, että niistä iso osa oli kasvissyöjiä

maanantai 30. lokakuuta 2017

30.10. Haalareiden aikaan


Talvi tuli ja yllätti ja kaikesta uhoamisesta huolimatta nähtävästi jäi ainakin vähäksi aikaa. Jotta varpaita ei palelisi, etsimme kaapista fleecehaalarit siitäkin huolimatta, että näistä irtoava mikromuovipöly tuhoaa maapallon joidenkin mielestä huomattavasti rivakampaan tahtiin kuin vaikka yhdyskuntajätevesien viemäröinti suoraa jokeen. Ehkä me emme ole vielä riittävän ympäristötietoisia, mutta pakkastietoisia me kyllä olemme. Ulkona on kokonaista kaksi astetta hyytävän puolella ja siihen piinaava viima päälle, joten nämä ovat passelit jopa sisätiloissa.

lauantai 21. lokakuuta 2017

21.10. Talvea odotellessa



Ihan vielä ei ole lunta eikä pakkasta, mutta uhkaavalta näyttää. Muuttohanhet ovat ainakin viikon verran lennelleet edestakaisin eli aamulla kohti pohjoista ja illemmalla kohti etelää. Ihmettelemme, että mikä niitä oikein vaivaa eli ovatko ottaneet oppia Finnairin koneesta ja Madeiran sijaan lentävät uudestaan ja uudestaan Lissaboniin. Kuvaannollisesti siis. Jotenkin näin siivettömänä olettaisi, että olisi helpompaa lentää samantien määränpäähän sen sijaan, että tämän tästä palaa välietappiin ja aloittaa matkan toistamiseen ja vielä kolmannenkin kerran-

Pirjon velourhaalarissa on yhdistetty kahta erilaista kuosia eli sydämiä ja jäätyneitä (?) appelsiineja. Purjo luottaa raitoihin. Pitkästä aikaa vaatekomerostamme löytyy tämmöiset vanhanaikaiset olkainhaalarit ja katsokaa ommeljälkeä: raidat etusaumassa ovat tasan eikä vähän sinne päin. Ja siinä kohdassa, missä ommeljälki ei ole millilleen, on Hello Kitty -aplikaatio.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

8.10. Ehkä me vielä opimme



No niin. Nyt on melkein kuukauden ajan opeteltu niin kuvien kaunistelua kuin uuden tietokoneen käyttöäkin ja aina vain tuntuu hankalalta. Meillä on erittäin vahva muutosvastarinta ja vielä vahvempi epämukavuusaluekammo, joten tätä vauhtia menee noin 8 vuotta ennen kuin totumme kaikenlaiseen uuteen.

Hyvää on se, että löysimme tärkeimmän eli tarkenna kuvaa -napin, joten emme ole enää aika lailla utuisia hahmoja. Huonoa on se, että emme ole keksineet, mistä oman tietokoneemme värit saa säädettyä vähemmän sinisiksi, joten kaikki kuvankäsittelyssa tekemämme muutokset saattavat muilla päätelaitteilla ollakin punaisenkukertavia tai peräti oransseja.

Joka tapauksessa meillä on hieman eläimelliset asut päällä näin hanhien muuttokauden kunniaksi. Pirjon tunikassa on kissoja, Purjolla koiria. Toistaiseksi asujemme eläimet ovat olleet ihan maltillisesti.







 

torstai 14. syyskuuta 2017

14.9. Kun kaikki on uutta


Meillä on uusi tietokone. Se ei ole yhtä mukava kuin edellinen koneemme ja kaiken lisäksi se tuntuu hyytyvän aina näin iltasella. Joka tapauksessa kaikki tuntuu hankalalta ja vaikealta ja oudolta, jopa kuvien siirtäminen paikasta toiseen etenee kuin täi tervassa.

Mutta ehkä me vielä totumme tähän ja keksimme, mistä ihmeestä saamme vähän lisää puhtia.

maanantai 28. elokuuta 2017

28.8. Mekkokaruselli



Koska päivittelemme nykyisin aika lailla nihkeästi kuulumisiamme, niin päätimme vastapainoksi esitellä kerralla monta erilaista syysasua. Tässä on samaan kuvaan saatu varsin sopuisasti niin muumit, apinat, Hello Kittyt kuin jonkinlaiset keijukaishaltijatkin ja kaikkiin mekkoihin vielä sointuvat puserotkin.