lauantai 28. maaliskuuta 2015

28.3. Potta soikoon

 photo 0b6fb686-12f2-4ac1-a5c7-b8b7faa9e0d0_zpsmnvgtu25.jpg

Maailmassa on monta sellaista asiaa, joista me emme ole aikaisemmin tienneet ja joista tietoistuminen on aiheuttanut meille lähinnä kummastunutta hihitystä. Yksi täydellisin kikatuksen kohde on soiva potta, jonka kuvan kävimme varastamassa Fisher-Pricen sivulta. Mainoksen mukaan potta palkitse siihen pissaavan lapsen iloisella sävelmällä ja meidät se palkitsi villinvinkeällä ulkonäöllään.

Tämän luulisi olevan jokaisen pikkukansalaisen unelma. Mutta entä jos kyseinen lapsi ei pidä musiikista? Viaton vaipasta vierotettava istutetaan ankan syleilyyn ja pissan lorahtaessa onnistuneesti alkaa vimmattu musisointi, joka pelottaa lapsiparan niin, että hän seuraavat 20 vuotta karttaa sekä ankkoja että pottia. Tai päinvastaisessa tapauksessa lapsi ei suostu mummolassa lainkaan vessa-asiointiin, koska siellä on konventionaalinen manuaalinen keija, joka ei soi eikä laula. Siinä voi isoäiti olla ihmeissään, kun hän joutuu marakassit käsissä seisoskelemaan korvat hörössä vessan ovella, jotta voi ensilirahduksesta päästellä edes jonkinlaisia kannustuskappaleita. Ja mikä pettymys lapselle onkaan huomata, että perinteinen wc-istuin ei päästele mitään sulosointuja, vaikka mitä tekisi. WC-ankka kun ei ole soittorasia vaan raikastin.

Tai jos lapsi on juuri sellainen hassunhauska ja kekseliäs veijari, jollaiset äkkäävät aika nopeasti noin kymmenen uutta käyttötapaa esineelle kuin esineelle. Silloin tästä voi tulla vaikka koiraanruuaksi tarkoitettujen papanoiden säilytysastia tai tämän voi raahata pesuhuoneeseen ja soitella siellä suihkussa sydämensä kyllyydestä ilman, että täytyy nähdä muuta vaivaa kuin vesihanan avaaminen. Suunnittelija on aikuisessa yksinkertaisuudessaan olettanut, että tämä voi potan lisäksi olla myös koroke tai wc-supistaja, mutta miksi ihmeessä tässä ei voisi käyttää myös aurinkotuolina tai linnunpelättinä. Ennen varsinaista käyttöönottoa tämä on mitä mainioin kuolattujen korppujen, puoliksi syötyjen maissinaksujen ja suklaakeksimössön salainen loppusijoituspaikka.

Tunnustamme: meitä vaivaa vakava pottakateus, mutta yritämme päästä siitä eroon esittelemällä peikkolapsia viliseviä uimapukujamme. Tällaisia ei ole kenelläkään muulla kuin meillä.






maanantai 23. maaliskuuta 2015

23.3. Hyvänen aika miten meitä paleltaa

 photo 4159d0f6-34a6-4977-8234-46f7dc552432_zpsj7cw480e.jpg

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, se on taas kerran todistettu. Vietimme viikonlopun ulkona viimassa, mistä suorana ja selkeänä lopputuloksena on jäätyminen sielua ja muita mahdollisia ytimiä myöten. Nyt on menossa jo kolmas päivä, jolloin epäilemme verenkiertomme tilalla olevan pikkuruisten jääpuikkojen vienoa helinää.

Lauantaina aamulla paistoi aurinko ja pienoinen pakkanen toi vain mainion lisäpiristyksen kauniiseen päivään. Muutaman tunnin kuluttua vikkelä viima oli ottanut yliotteen ja huolimatta suorastaan rasittavasta helotuksestaan ei aurinko lämmittänyt lainkaan. Sen sijaan tuuli tunkeutui kaikkien villasukkien, kaulahuivien ja käsineiden läpi aiheuttaen todella aidontuntuisen jäätymiskokemuksen. Haravoidessa huomasimme, miten peukalo hiljalleen muuttui tunnottomaksi ja peiliin vilkaistessa oivalsimme, että punainen kiiltävä läntti keskellä kasvojamme on se, mitä nenäksikin kutsutaan, mutta joka muistutti nyt enemmän pienimuotoista sipulikasvia.

Kekkulointi liian vähissä vaatteissa (vain neljä kerrosta) on kostautunut, koska nyt palelemme täysipäiväisesti. Kävimme jopa kuumassa suihkussa, mutta saimme aikaan vain pintaverisuonten leppeän raukeuden ytimemme jäädessä edelleen joka suuntaan kylmyyttä hönkiväksi jääkalikaksi. Edes nämä kuvan leppäkerttukuvioiset joustofroteiset kylpytakit eivät lämmitä riittävästi, vaikka muuten epätavallisen mukavat ovatkin. Tätä menoa me voimme hakeutua kesäksi jäätelökioskiin pitämään pakastimen lämpötilan tasaisena noin 18 miinusasteena (vai mikä se virallinen säilytyslämpötila nyt onkaan).

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

15.3. Pirjo ja Purjo kohtaavat varjoliitäjän


 photo 1614d3fb-417a-4c9e-bd2b-b6b6c6c7ee90_zpscl71xuit.jpg

Oikeastaan ja onneksi emme kohdanneet varjoliitäjää fyysisesti maan pinnalla, vaan saimme tarkastella hänen toimiaan turvallisesti suunnilleen sadan metrin päästä. Oheinen kuva on kaapattu yleisradion sivuilta eikä esitä sitä tyyppiä, joka tänään pörräsi kotimme yläpuolella. Todella utelias hän oli, koska jaksoi pyrähdellä lähes puoli tuntia kohtuullisen pienellä alueella. Lentimensä moottori piti samanlaista ääntä kuin pikkuisen yliviritetty mopo, joten äänisaastetta riitti.

Aluksi luulimme, että varjoliitelijä etsi turvallista laskeutumispaikkaa. Sitten ymmärsimme, että hänellä ei ollut mitään tarvetta tupsahtaa pihaamme siperianlehtikuusten ja tammien keskelle. Päinvastoin, liitelijällä oli selkeä yritys pysytellä ilmassa niin pitkään kuin mahdollista, mutta matkalennon sijaan hän tuntui harjoittelevan jotain Jame Bondin tyylistä ilmavakoilua. Täytyy myöntää, että melkein odotimme perivihollisensa Tohtori Non tai vähintäänkin Rautahampaan pyyhältävän paikalle jollain vielä eksoottisemmalla lentovempaimella.

Aikansa pihapiirimme päällä pälyiltyään liitelijä päätti jatkaa uusiin seikailuihin ja pörräili kohti etelää. Matkalla hän kohtasi muutamia varhaisia joutsenia sekä pari äkäistä hanhea. Onneksi lintujen lentoreitti oli sillä kohdalla huomattavasti matalampi, joten mitään lentoturmaa ei tapahtunut. Se tästä enää puuttuisi, että joku moottoroituun varjoliitoon hurahtanut hörhö törmäisi rauhoitettuihin lintuihin. Ympäristölait kun on pääosin kirjoitettu siten, että maanomistaja on aina vastuussa kaikesta siitä, mitä mailtaan löytyy, oli se sitten metsäautotien varteen salaa tuotu tai putoillut ilmasta.



Varjoliitäjä taivaalla Oulujärven maisemissa Paltamossa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

8.3. Isona meistä tulee kävelysauvahuiskijatätejä

 photo 7b3a93a2-e302-445e-8bf5-f8a44e0271d2_zpsgaewpogs.jpg

Kevät on taas putkauttanut kotikoloistaan puoliurheilullisen kansanosan eli kävelysauvat vinhasti käsissään viuhtovat tädit. He tekevät tavallisesta kauppareissustaan pienimuotoisen kansallisen liikuntatapahtuman lähtemällä 200 m päässä sijaitsevasta kerrostaloasunnostaan halpuutetuille ostoksille lähipuotiin. Päälle puetaan tietenkin urheilulliset toppahousut ja kuoritakki, jonka alla on ainakin viisi kerrosta vaatetta. Päähän sijoitetaan hikinauha, jossa on fleeceruusuke,sillä se on melkein sama kuin hattu. Jalassa on yleensä talviurheilukengät tai noin 3 cm korolla varustetut nahkasaappaat, joissa on mahdollisimman pitävä kumipohja.

Kaikenlainen liikunta on mielestämme jokaisen ihan oma asia. Jos haluaa harrastaa hiihtoa ilman suksia, niin siitä vain, ei se ole meiltä pois. Sen sijaan kaupassa me haluaisimme käydä niin, että meitä ei jatkuvasti tökitä  puoliteräväkärkisillä sauvoilla, jotka on asetettu tanakasti iskuasentoon urheilijaneitosen kainaloon. Ongelma kun on siinä, että sen reippaan kävelylenkin verran sauvat sopivat varsin hyvin nahkahansikkaiden verhoamiiin käsiin niin sanotusti vertikaaliasentoon, mutta kaupassa urheilusuoritusta tukevat välineet sijoitetaankin horisontaalisesti siten, että kanssaostelijat joutuvat tämän tästä väistelemään. Taudinkuvaan kuuluu se, että huiskija itse ei huomaa tekevänsä mitään muille vaarallista. Päinvastoin, hän punnitsee terveellisiä avocadoja ja tomaatteja iloisen tietämättömänä siitä, että puoli kaupallista väkeä pakenee hedelmäosastolta kohti maitokaappia säästyäkseen osumilta.

Jostain syystä kerhomme lähikauppa on näiden reipasta kävelyä harrastavien naisten erityisessä suosiossa. Tai siis kyllähän me tiedämme syyn. Se on viereinen vähän paremmin rakennettu kerrostalo, johon noin 15 vuotta sitten muutti runsaasti vastaeläköityneitä pariskuntia, jotka olivat myyneet ylisuuren omakotitalonsa ja asettuneet asumaan kaupungin vilinään. Nyt ikää on tullut lisää ja vilinäksi riittää vallan hyvin jokapäiväinen kaupassakäynti, johon ajansäästöllisistä syistä yhdistetään aamu-, päivä- ja iltalenkki. Matkalla kauppaan edetään ripeästi ja ryhdikkäästi askeltaen ja matkalla kotiin yritetään epätoivoisesti tasapainoilla kauppakassien ja kävelysauvojen kanssa. 

Yksi ostoshetkestään liikuntapisteitä keräävä henkilö on vielä jotenkin liikehdinnältään ennustettavissa, mutta ajoittain heitä pyrähtää puotiin suoranainen parvi. Varsinaisina tarjoushaukkoina he suuntaavat empimättä kohti päivän alennustavaroita sirkuttaen samalla niin, että jo pelkkä ääni riittää usuttamaan muut asiakkaat välittömästi kohti kassoja. Nyt eivät vaarassa ole enää vain asiakkaat, vaan myös erilaiset ostamiseen houkuttavat rakennelmat ja hyllyjen päähän sijoitetut tavarat. Tusinalla huolettomasti kainaloon sijoitettuja kävelysauvoja voi saada parissa minuutissa enemmän epäjärjestystä aikaan kuin päästämällä puotiin lauman päiväkoti-ikäisiä.

Suosittelemme, että niin sukset kuin sauvatkin jätetään kauppareissun ajaksi kotiin ja käytetään niitä vain erityisissä liikuntatapahtumissa. Sen sijaan voi vaikka kuntosalilla askeltaa tällaisella cross trainerilla, jonka jalustimeen (?) mekin olemme kuvaksen ajaksi asettuneet. Tällä voi teloa korkeitaan itsensä! Jos kovasti pelottaa, voi laittaa kyynärsuojat ja pyöräilykypärän.