lauantai 28. toukokuuta 2016

28.5. Roskapostin uhrit

 photo b3dfd5dc-3360-4f2d-a75a-c3b7e9ca97c5_zpsavyydmfl.jpg

Me saamme nykyisin hyvin paljon sähköposteja. Niitä lähettävät Gigantti, Posti, Pankki, Jenni N, Onnenarpa, Citymarket ja moni muu. Yhteistä niille on se, että varsinainen asia ei millään mahdu viestiin, joten meidän pitäisi avata liite saadaksemme selville, mitä mukavia uutisia onkaan saapunut.

Vaan mepä emme avaakaan, vaan poistamme kaikki epäilyttävät ja muuten vain outojen lähettäjien meilit samantien. Niissä kun asustaa pelottava virus, joka voi koska tahansa ottaa koko tietokoneemme haltuun ja hävittää ihan jokaisen asian, jonka olemme tallentaneet kovalevylle. Se olisi hyvin surullista, vaikka olemmekin ihan varmuudeksi kopioineet kaiken olennaisen muutamaan muuhunkin paikkaan.

Tosin on pakko tunnustaa, että aina joskus käy mielessä, että sitä voisi vaikka vain vähäsen kurkistaa katsomaan, mitä siellä liitteessä olisi. Entä jos siellä oikeasti kerrottaisiin, mistä sen iPodin voisi eurolla käydä noutamassa tai mikä jännittävä paketti odottaa Matkahuollossa noutajaansa. Silti emme kurkista edes kirjaston koneella käydessämme, koska roskapostin lähettäjällä on se meidän sähköpostiosoitteemme. Pelkäämme, että yhden vaarattomankin liitteen avaaminen saisi posteja suoltavan palvelimen riemastumaan niin, että se tuplaisi tai triplaisi lähetysmäärän. Nykyinen noin kuusi meiliä päivässä riittää ihan hyvin, kiitos vain, sen me maltamme aina iltapäivällä siirtää roskakoriin ja edelleen jonnekin lopullisesti hävitettyjen bittien taivaaseen.

Tänään on pilvinen päivä, joten mekin olemme pukeutuneet riittävän lämpimästi siltä varalta, että saamme päähämme lähteä keräämään lehtokotiloita. Ne hurmaantuivat parin päivän sateista niin, että paikoitellen saimme kerätä kotiloita lapiolla kuumavesiämpäriin. Tosin se lapio oli mallia lasten hiekkalaatikkovarustus, mutta ämpäri iso. Pirjon liivihameen taskusta kurkkii aplikoitu Nalle Puh ja Purjon haalareitten isossa paikkataskussa omaa riemua pitää merimiesnalle.

perjantai 6. toukokuuta 2016

6.5. Tänään ällöämme moottoripyöriä

 photo 38436e62-68a6-4e77-876e-0dcc98a1eff3_zpshvryupzw.jpg

Ja inhosimme niitä jo eilen käydessämme muutaman sadan kilometrin päässä autoajelulla. Aurinko paistoi ja vähän väliä vastaan tai ohitse päristeli parvi kaksipyöräisiä. Hyvähän siellä oli ajella, jos motoristit viitsivät ajaa korkeinta tiellä sallittua nopeutta, mutta miettikääpä tilannetta, jossa 40 kpl liian pieneen nahkapukuun pukeutunutta pikkuisen pyylevää virkamiestä päättääkin kevään kunniaksi ajella varovaisesti noin 60 km/h, ettei vain satu mitään ikävää. Sellaisesta laumasta ei pääse ohi eikä yli saa ajaa.

Kyllä me ymmärrämme, että keväiseen kaksipyöräisellä ajeluun liittyy vapauden hurmaa ja muita mukavia asioita. Tässä vaiheessa kevättä ei hurjemmassakaan vauhdissa hampaisiin saa vielä harmaata hyttyskuorta ja ensimmäiset kilometrit ovat aina vähän kuin juhlaa, mutta muiden liikenteessä pujottelevienkin kokemuksia voisi vähän miettiä. Jos taukopaikan parkkiruuduissa on hyvin harvaan aseteltuja pyöriä ja autoilijat joutuvat etsiytymään jonnekin alueen äärireunoille, niin voihan siitä tulla vähän pahaa mieltä ja ainakin ajatuksellista suukopua. Että pitääkö ne pyörät haja-asutusalueellakin asetella keskelle ruutuja, vaikka vähän tiivistämällä saataisiin hyvät tilat kaikille.

Kun olimme saaneet sijoitettua automme jonnekin parkkipaikan kaukaisimman kolkan puoliväliin, kipitimme kohti pullantuoksuista kahvilaa. Siellä me kohtasimme vain sellaisia epämoottoripyöräkerholaisia, joilla ei ollut rumia tatuointeja eikä ilkeää mieltä. Silti me aika lailla ärsyynnyimme siitä, että he eivät viitsineet asettua taukopaikassa jonon hännille vaan kokivat olevansa ikään kuin enemmän oikeutettuja tuoreeseen kahviin kuin kaikki muut. Tietysti nämä vähän rosvon näköiset veijarit vetosivat siihen, että kun kaverikin istuu jo pöydässä, joten tässä on vähän kiire, mutta silti se oli meidän mielestämme epähienoa etuilua.

Jostain syystä jopa puolen tusinan mopopojan ajelu omilla viritetyillä ja siten laittomilla menopeleillään ei tunnu yhtä turhauttavalta kuin nämä kokoontumisajot, joihin lopulta laumautuu yhdelle pienelle taukopaikalle tai muistomerkille kymmeniä ja taas kymmeniä motoristeja. Tai näin me ajattelemme silloin, kun joudumme keskelle pärinäpoikaparvea emmekä ole ihan varmoja siitä, onko ajaminen enää turvallista. Hankkisivat jonkun hyvän harrastuksen kuten vaikka huonekalujen entisöinnin, sitäkin kun voi hyvin tehdä porukalla.

Vaatepuolella ratkaisi tänään väri eli sinistä sen olla pitää. Kaikki muu on trikoota paitsi Pirjon hame, joka on kauniisti laskeutuvaa viskoosia. Mitä on ehkä hankala uskoa, koska kuvassa vaate kaikkea muuta kuin laskeutuu.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

4.5. Miksi ei ole helatorstaisuklaata?

 photo 6be8ab3a-4daf-4c24-b0b9-d7ac130c68d2_zpsq6vmhbob.jpg

Emme ole asiantuntijoita, mutta äkkiseltään meistä tuntuu siltä, että helatorstai ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta yhtään missään. Lehdet eivät  täyty ruokaohjeista, blogeissa ei esitellä helatorstaiverhoja, lapset eivät askartele helatorstaimöhkiäisiä eikä kaupasta saa edes helatorstaisuklaata! Muutenkin tuntuu siltä, että koko arkipyhä yritetään väkisin vaimentaa olemattomaksi.

Arvoisat kauppiaan ja markkinamiehet. Tässä teille markkinarako, kokonainen vailla omaa tuotettaan oleva kulutusjuhlaksi sopiva päivä. Pääsiäinen on jo mukavasti saatu kaupallistettua, juhannus on yhtä syömisen juhlaa ja joulu alkaa jo lokakuussa, mutta helatorstai on vielä pelkkä yksittäinen vapaapäivä ilman pakollista rihkamaa. Äkkiä keksimään kaikenlaisia turhia hankintoja, joita ilman ei yksinkertaisesti voi olla.

Me emme keksi mitään turhaa, me vain kainosti ehdotamme, että wienernougat voisi olla huomisen pyhäpäivän virallinen suklaa. Se on riittävän arvokkaanoloista nautittavaa iäkkäämmillekin ihmisille ja se voittaisi makutesteissä mennen tullen minkä tahansa ulkomaalaisen kaakaosekoituksen. Näin helatorstain tienoilla emme panisi lainkaan pahaksemme, jos saisimme maanlaajuisesti ostaa tätä suklaata reilulla alennuksella. Tämä siis vihjeeksi niille, jotka jo miettivät ensi vuoden markkinointikampanjoita.

Vaatepuolella yritämme sulautua vintin portaiden väriin. Pirjolla on kukallinen joustofroteemekko ja Purjolla puolestaan haalari, jonka isoon etutaskuun mahtuu ainakin neljä wienernougatia. Kokeiltu on.

tiistai 3. toukokuuta 2016

3.5. Tänään paistoi aurinko

 photo 0fa38db4-32e7-414b-a36b-cf0bb7d1b0e5_zpsok4knmmn.jpg

Ja kaikki puhuivat vain siitä. Että onpa ihanaa ja kyllä on mukavaa ja nyt on kirkasta ja ties mitä. Siellä sitä sitten viipotettiin kaupungilla takit auki ja oltiin olevinaan niin ihmeissään, kun kevät on tullut.

Ihan tiedoksi: äsken oli vappu ja sitä seuraa toukokuu. Silloin on ihan tavallista, että aurinko paistaa, ei sitä tarvitse ihmetellä päivätolkulla ja olla kuin kyseessä olisi joku lottovoittoon verrattava ääriepätavallinen ilmiö. Ei ole mitään syytä riehaantua aivan valtavasti ja selittää kaikille mahdollisille kuulijoille, että tästä se lämmin jakso alkaa.

Jos on tähän asti ollut kylmä, niin on pukeutunut väärin tai sitten ei ole lämmittänyt kotiaan. Ja vaikka aurinko paistoi tänään melko lailla hehkuvasti, ei se kuitenkaan vielä lämmittänyt maata niin paljoa, että olisi kannattanut asettua istuskelemaan kylmille kiville.

Jos ette vielä ymmärtäneet, niin tämän päivän valitus kohdistuu auringosta änkyröimiseen. Saahan siitä valopallosta iloita, mutta se oli taivaalla jo viime kesänä, ei siis mikään kovin uusi keksintö. Asuvalintamme yhdistyy löyhästi ajatukseen siitä, että kesä on tulossa eli esittelemme uimapukujamme ja kylpytakkejamme aidossa kylpyhuoneympäristössä. Ulos emme näissä vielä uskaltaudu, koska kevät keikkuen tulevi. Suomennettuna koskaan ei voi olla varma, milloin on seuraava virkistävä keväinen räntäsade ja kalsea pakkaspäivä.

 

maanantai 2. toukokuuta 2016

2.5. Valitus nro 2: kukkivat koivut

 photo 9f61276a-4b3a-49b4-8918-a017ad309f2c_zpsyynspjem.jpg

Taas kerran vakavahenkinen ääni radiossa kertoi, että vuosi on siinä vaiheessa, että koivu kukkii. Jaha, me ajattelimme ja mietimme samalla, miksi koivu ei voisi olla kuin kirsikkapuu ja kukkia niin, että sen huomaa kauempaakin. Nyt asia täytyy tarkistaa siitepölytiedotteesta, sillä aivastelu ja paleleminen voivat yhtä hyvin olla flunssaa.

Suomalaiset lehtipuut eivät ole ymmärtäneet, että kylmässä pohjolassa oikein isoilla kukilla rehentely olisi paljon parempi vaihtoehto kuin nykyinen pikkuriikkisten kukintojen piilottelu. Ottaisivat oppia omenapuilta, jotka suorastaan rehentelevät kauneudellaan verrattuna johonkin koivuun, joka väsää puolihuolimattomasti muutaman urvun (vai onko se urpun?) ja sitten levittää melkein näkymätöntä siitepölyä pitkin ja poikin suorastaan ylenpalttisesti ahdistellen samalla kaikki allergisia. Mistä taas tuli mieleen, voisiko lehtipuut haastaa oikeuteen tahallisesta ja tarkoituksellisesta pahan olon aiheuttamisesta.

Tästä kaikesta voi päätellä, että me olemme niiskuttaneet ja vetistelleet aika lailla koko viikonlopun ajan. Koska luonto hyökkäsi meidän viattomien kimppuun, teimme oman ratkaisumme ja iskimme puolestamme suorastaan raivokkaasti pahaa-aavistamattomaan ruusupensaaseen. Napsimme siitä kaikki oksat ja versot ja siten ikään kuin kostimme sen, että kevät saa silmämme punoittamaan.

Vaatepuolella luotamme tilkkukopan antiin. Pirjon paidassa ovat kaverukset Siiri ja Myyry, Purjolla on ainakin tusina Hello Kittyja.



 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

1.5. Olemme kyllästyneet positiivisuuteen!

 photo c667e81a-4410-43e5-a22e-221bd3918d43_zpsj0wzo4it.jpg

Suurin osa oikeanlaiseen elämiseen neuvovista oppaista korostaa sitä, että joka päivästä täytyy löytää jotain positiivista. Ja miksi ihmeessä, kysymme me. 

Siksi päätimme toukokuussa etsiä niitä asioita, jotka ovat totaalisen pielessä ja joista nyt vain ei riittävästi pidetä ääntä, koska ollaan olevinaan kovasti yltiöpositiivisia ja onnellisia. Ei ehkä kannattaisi, koska pessimisti pettyy paljon harvemmin kuin se, joka kuvittelee jokaisen autereisen aamun olevan lupaus hyvästä päivästä.

Ensimmäinen valitusvirtemme koskee YLE:n eli yleisradion uutisia. Eilen virallisenoloinen ääni kertoi useaan otteeseen, että vappuaattoa vietetään koko maassa aurinkoisessa säässä. Hän valehteli. Meillä satoi vettä niin, ettei sekaan mahtunut. Koko piha lainehti suorastaan ylitsevuotavaisesta tulvasta eikä auringosta ollut edes aavistuksenomaista sädettä jossain kaukaisessa taivaanrannassa.

Helsinki ei ole koko Suomi. Jos siellä aurinko paistaa, niin valtakunnassa voi silti olla laajojakin alueita, jotka ovat synkän pilvipeitteen alla. Koko maan säätilasta ei pidä mennä antamaan kattavaa arviota vilkuilemalla studion ikkunasta jossain Pasilassa. Meille muualla asuville voi tulla paha mieli tai kipeä kiukku, koska paikallinen koko maan säätila ei ulotukaan meille asti.

Vaatepuolella olemme tänään tällaisissa tunikoissa, joissa on helmassa röyhelö. Puseromme ovat siis röyhelöhtäviä. Pirjon asussa on kuviona sieniä, Purjolla robotteja tai mitälie öhkömönkijäisiä.