lauantai 30. tammikuuta 2016

30.1. Sinne meni tammikuu

 photo d794b9a6-0ddf-4c7b-8b60-98a161648a52_zpsir0xrras.jpg

Meillä ei ole aavistustakaan, kuka sen otti ja vei. Sen aikana on paleltu hurjissa pakkasissa ja uhmattu räntäsadetta villakangastakissa (ei ihan järkevää) ja ihmetelty suuria, ylitsepääsemättömiä lätäköitä kadulla. Koko ajan ollut jotain liikaa: liian kylmää, liian märkää, liian pimeää, liian kirkasta (se oli se viimeviikkoinen meteoriitti, joka muutamaksi sekunniksi valaisi koko pihan valkoiseksi), liian kiirettä ja liian tylsää.

Koska kevät on tulossa - todennäköisesti liian pian - valitsimme asuiksi ne uutuuksistamme kaikkein keväisimmät. Kaupat alkavat jo tursuta pastellisävyjä talvisten värien sijaan, joten mekin päätimme olla tällaisia samaan aikaan vähän hempeitä ja reippaita. Kankaat on ostettu jostain facebookin lukuisten kangaskirppisten uumenista osana tilkkupussia, jolloin ei voi milloinkaan tietää mitä saa. Siksi Pirjon paidassa tyttöhahmot eivät asetu etukappaleelle täydelliseen symmetriaan vaan mitenkuten. Purjon sukkapaidassa se komein sukka sentään pääsi valtaamaan varsinaisen eturivin paikan.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

17.1. Jotta totuus ei unohtuisi

 photo abdb4c3d-a6a9-4f84-80f1-e6a9b3b815f9_zpslqhw7ee9.jpg

Suunnilleen 6 kuukautta sitten oli tällaista ja jos vanhat merkit ynnä almanakka paikkansa pitävät, niin 6 kuukauden kuluttua on jälleen aurinkoista ja lämmintä. Ei siis pidä vaipua surun alhoon, vaikka nyt pakkasta on enemmän kuin kotitarpeiksi. Pitää ajatella positiivisesti. Pakkasen ansiosta erilaiset hallanarat ötökät kuolevat, karhut saavat kaikessa rauhassa nukkua uniaan ja pihassa hiippaileva ilves voi saalistaa risahduksenkaan kuulumatta valtavien tassujensa alla. Me kun emme laita näillä säillä nenäämme ulos edes pakotettuina, joten kotipihasta on tullut ikkunasta varovaisesti vilkaistuna villieläinten temmellyskenttä. Ainakin jänis, fasaani, isokokoinen kissa, joku hiirieläin ja epämääräinen määrä pienehköjä lintuja on vipeltänyt takapihan hyvin ohuen lumipeitteen täyteen jalanjäkiä.

Kuvassa me olemme etupihan puolella ja varsin onnellisia auringosta ja lämmöstä. Kuvanottovuodesta emme ole ihan varmoja, mutta kesä nyt on joka vuosi vähän samannäköinen ja me puolestamme emme vanhene koskaan.

lauantai 9. tammikuuta 2016

9.1. Vilu

 photo 4a09653f-ad72-4d09-81ca-13c97f7bfd3a_zps1mds74ow.jpg

Periaatteessa talvi on ihan mukavaa aikaa, mutta tuommoiset 30 asteen tietämissä huitelevat pakkaslukemat alkavat olla liikaa. Meille sopiva talvilämpötila olisi noin 10 miinusastetta, ei tuulta ja hiukan saisi sadella lumihiutaleita postikorttimaisen leijaillen.

Kaivelimme vanhoista valokuvakansioista esille tällaiset haalarikuvat iänikuisten fleecehaalariemme rinnalle. Tosielämässä on nyt niin kylmä, että varpaat pitää saada piiloon, mutta kuvasta keikistelemme ilman sukkia. Näissä molemmissa pinta on sellaista jokaisella askeleella suhisevaa ja sihisevää tuulipukukangasta ja vuoriksi on valikoitunut haalistunut kirpunvihreä viskoosi. Meillä on sellainen paha tapa, että kaikki rumat kankaat piilotetaan vaatteiden sisäpuolelle ja tämä vähän pölyisen sävyinen vihreä ei sopisi kenellekään mihinkään vaatteeseen. Se vie kasvoista viimeisenkin värinhivenen, mutta talvella sitä on joka tapauksessa kalpea kuin lakana. 

Nämä haalarit on ommeltu tavallaan pusseiksi, sillä sisäpuolella ei ole näkyvissä yhtäkään saumanvaraa tai resoriommelta. Emme täysin tajua, miten tämä on mahdollista, mutta ompelujärjestyksessä hupun oikea-aikaisella kiinnityksellä on kuulemma tärkeä merkitys. Meille riittää, että huppu on haalarissa kiinni ja että siinä on kuja nauhalle, jolla saamme sen tuulten tuiverruksessa pysymään kunnolla paikallaan.