keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24.12. Joulua!

 photo afbbb4fb-f2b7-4ea3-b158-44a9e8b71bf1_zps56fa9238.jpg

Pirjolla ja Purjolla on ilo ynnä kunnia toivottaa mahdottoman lahjakasta joulua ihan kaikille. Viettäkäätten sitä riemullisesti lumesta nauttien ja suklaata syöden. Niin mekin teemme.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.12. Piparkakkutalo

 photo 0502a7ac-c0ea-4e96-ab64-eaae077abdf0_zpsb13aa50c.jpg

Tänä vuonna piparkakkutalo näyttää tältä. Tai siis näytti noin 20 sekunnin ajan. Sitten katosta lohkaistiin ensimmäinen palanen kuin Hannun ja Kertun löytämästä noidan talosta konsanaan. Miksi jättää jotain näin makeaa pölyttymään pyhien yli, kun sen voi syödä samantien?

Otimme kuvan myös takapihan puolelta. Siis ennen kuin oli pakko maistaa, miltä ranskanpastillikoristeinen katto maistuu.

 photo fcf4a1a4-5dc7-468b-a565-63074208a487_zpscc21f576.jpg

Koska talo on jo pelkkä muisto, teimme tänään lisää syötävää. Sisällämme heräsi noin 5v nuori neito, jolle kaunein koristelu on sama asia kuin mahdollisimman paljon koristelua. Kaapista löytyi melkein kaikkea mahdollista sokerista ja mikä parasta - suurin osa siitä oli vaaleanpunaista.

  photo 9e285cb1-ba9e-4f97-8533-edb7812e837d_zpsc734e1bb.jpg

Jossain välissä piti kokeilla, miltä näyttää yksinkertainen ja tyylikäs, mutta ehdottomasti syömisen arvoinen joulukellopiparkakku.

 photo 7016eade-5186-40c1-a03d-2e3446facd65_zps87e7650f.jpg

 Ihan lopuksi piti hupsutella. Hih. 

 photo 3c37a561-580a-43e8-a616-23cd3c40b6b7_zpseeacad62.jpg

Makeaa joulunodotusta!

  photo 8acedfe1-482a-480d-950b-61fd87d99278_zpsf82a1202.jpg

 

 

lauantai 20. joulukuuta 2014

20.12. No onkos tullut kesä? Ei ole!

 photo 2b67fbdf-ee11-49c9-afa6-fe33c51e393f_zpsb95e5e56.jpg

Tämä kuva on otettu joskus elokuisena hellepäivänä. Se kuvastakoon sitä tunnetta, joka meidät on vallannut tässä varttia vaille joulun.

Olemme päättäneet viettää joulun komerossa. Näin päättelimme, koska etsiessämme joka vuosi yhtä kadoksissa olevia joulukoristeita tulimme epähuomiossa ja ehdottoman tarpeen takia siivonneeksi kaksi tuntia portaidenaluskaappia. Marttojen mukaan jouluksi siivotaan vain ne tilat, joissa aiotaan olla. Me siis juhlimme matkalaukkujen, kesähattujen, erittäin unohtuneiden sateenvarjojen ja villasukkien kanssa, koska juuri niitä me lajittelimme, puistelimme, imuroimme ja ihmettelimme. Sattumalta samaan aikaan olisi pitänyt tehdä jotain järkevää, joka siis jäi tekemättä.

Kaiken tuon jälkeen olimme valmiit lajittelemaan muitakin turhia tavaroita kierrätykseen ja lahjoitettaviksi pois. Uskomme vahvasti, että vielä joulun jälkeenkin jollain on tarvetta erilaisille pipoille ja kaulaliinoille, jotka eivät enää meitä miellytä. Hankalaksi kierrättämisen tekee se, että kaikki muutkin ovat joulusiivonneet ja huomanneet, että tavaroiden poisantamiseen liittyy sekin ilo, että saa kotiinsa järjestystä ja hetkeksi tyhjän tilan. Niinpä kaikki lähiseudun keräyslaatikot tursuilivat vaatteita, kenkiä ja taloustavaraa. Päätimme nyssäköinemme odottaa ensi vuoteen, koska jos kypärämyssy on marinoitunut kaapissamme muutaman vuoden ajan, niin tuskin se menettää kuosiaan muutamassa viikossa.

Kierrätyksen lisäksi olemme ryhtyneet hamstraamaan. Jääkaapissa on niin paljon ruokaa, että siitä riittää varsin hyvin napostelemista seuraaviksi viikoiksi. Maanantaina aiomme kantaa keittiöön lisää syötävää, jotta varmasti saisimme aikaan ähkyn tai ainakin kamalan määrän tiskattavia tarjoiluastioita. Jalostajan herneitä ei sovi tarjoilla suoraa tölkistä eikä hyvällä katsota sitäkään, jos punajuuripurkki hakeutuu sellaisenaan perunakulhon vierelle.

Huomenna esittelemme teille piparkakkutalon. Eikö ole mukavaa, että teillä on jotain odotettavaa? Meillä ei enää, talosta ei ole kuin kivijalka jäljellä, vaikka se valmistui vasta tänään. Mutta hyvää ei koskaan syö liian pikaisesti!

lauantai 13. joulukuuta 2014

13.12. Pepparkakapöllöhdys

 photo 28c60a6c-e498-4ba9-b405-9b486b121a46_zps5967ed31.jpg

Olemme aloittaneet jouluvalmistelut muodikkaasti pöllöpiparkakuista. Ohje ja kaavat (!) löytyvät jostain netistä. Kaikenlaisia muita tulevia leipomuksia enteillen meillä on vaatteissamme piparkakku-ukkeleiden ja -akkeleiden kuvia muistutuksena siitä, mitä kaikkea vielä oon odotettavissa. Tästä se joulunodotus hiljalleen lähtee käyntiin.

 photo 512beaf7-0763-40cd-a56e-b566b7d755c7_zpsfce116c5.jpg

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

10.12. Päiväkodista soitettiin ja kysyttiin, onko Aarne haettu kotiin

 photo 3094e3fa-274b-4077-9627-407236f7926b_zpsfc31d6f7.jpg

Mystinen otsikko on erittäin totta. Saimme nimittäin tänään noin klo 17.30 puhelun, jossa ei lainkaan huolestuneelta vaikuttava henkilö esitteli itsensä erään meille täysin tuntemattoman päiväkodin edustajaksi. Hän halusi tietää, onko Aarne jo haettu päiväkodista kotiin.

Taivahan vallat, me ajattelimme. Meidänkö pitäisi tietää, onko joku täysin tuntematon lapsi päiväkodissa vai ei. Voisivatko ne hoitajat siellä nähdä pikkiriikkisen itse vaivaa ja vaikka etsiä Aarnea sen sijaan, että soittelevat meille (kaiken lisäksi väärään numeroon). Kerroimme, että meillä ei ole sitten niin mitään tietoa Aarnesta, mutta häntä kannattaisi varmaan kysellä Niskavuoresta (hieman huono ja 50-lukuinen vitsi, mutta vintage on nyt muotia).

Vasta puhelun jälkeen ryhdyimme miettimään, että jos päiväkodin hoitajilla itsellään ei ole aavistustakaan jonkun lapsen olinpaikasta, niin missä ihmeessä poika mahtaa olla? Onko Aarne karannut vai ryöstetty vai onko toinen vanhemmista käynyt noutamassa lapsensa päiväkodista, mutta unohtanut kertoa siitä hoitajille tai onko käynyt peräti niin, että hoitajatkin ovat sieltä päiväkodista kadoksissa yhdessä lasten kanssa. Näin tuulisella säällä on toki mahdollista, että kevytrakenteinen Aarne on keikkunut kiipeilytelineessä ja kunnon puuska on tarttunut häneen ja kuljettaa poikaa parhaillaan kohti Viron rannikkoa. Täytyy toivoa, että poika ei matkalla osu sattumalta vieraan vallan ilmatilaa toistuvasti loukkaaviin pommikoneisiin, joiden navigointilaitteisto on ollut hajalla itsenäisyyspäivästä lähtien.

Ikävämpi vaihtoehto on se, että hoitajat ovat kokonaan unohtaneet koko Aarnen, joka tällä hetkellä hytisee likomärkänä ja kauhuissaan pilkkopimeän päiväkodin varastorakennuksen kapoisen katonlappeen alla. Hoitajat ovat olettaneet, että kaikki lapset on jo noudettu, joten hekin voivat pyrähtää pihasta pois kuin vaisu varpusparvi. Kotimatkalla joku hoitajista on muistanut, että Aarnen vanhempia ei näkynyt, mutta koska paluu työpaikalle ei enää innostanut, oli helpompaa soitella. Meillä Aarne ei ollut, joten hoitajalla on muistaakseni noin 6 miljoonaa muuta suomalaisten puhelinnumeroa, joista lasta kysellä. Jos siis ei aio palata takaisin pihalle.

Ihan miten tahansa, niin aika hurjalta tuntuu, että päiväkodissa hoidossa ollut lapsi on kadoksissa ainakin hoitajilta. Ja yhtä hurjalta tuntuu se, että lasta kysellään väärästä numerosta. Meiltä ei nyt heru pätkääkään myötätuntoa soittelijalle!

Äärettömän epämyötätuntoisina laitoimme päällemme päiväkotiinkin sopivat trikooasut. Pirjolla on pusero täynnä sieniä, Purjolla seikkailevia peikkolapsia. Ehkä yksi heistä on Aarne?