28.11. Tänään tämmöinen aamu

Tähän aikaan aamusta eli klo 8 tienoilla on hankala sanoa, sataako tänään lunta vai räntää vai pieniä mummoja. Ulkona on niin tukkoisen hämärää, että siitä voisi leikellä pieniä kuutioita ja rakentaa niistä synkeän linnan.

Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme oikein misäänsanomattomat asut, joiden juju on paidoissa: Pirjolla trikoon kuvoina on kettuja, Purjolla ampiaisia. Eläimellinen meno siis jatkuu ympäri vuoden. Värit ovat tietenkin sävy sävyyn sinapinkeltaista ja murrettua oranssia. Jos ei aurinko tänään(kään) paista, niin onpahan pientä iloväriä edes vaatteissa. Ja eikun helmat heilumaan.

22.11. Vaikka miten mones harmaa päivä

Tänään on ainakin miljoonas harmaa ja sateinen päivä, joten ilahdutimme itseämme pukeutumalla niin pastellisiin vaatteisiin kuin ikinä syksyllä vaatekaapistaan löytää. Tähän aikaan vuodesta pitäisi jo etsiä punaisia ja vihreitä tonttutamineita, ruskean eri sävyjen värittämiä oloasuja ja heijastimilla terästettyjä ulkoiluvaatteita. Niiden sijaan valitsimme Paapiin kankaista tehdyt hempeilyvaatteet ja keskitymme viettämään lämpöistä sisäpäivää.

16.11. Ilmassa on keskivahvaa urheilujuhlan tuntua

Sinivalkoisia vaatteita ei löytynyt tähän hätään mistään eikä jalkapallokuvioisiakaan, joten pitänee tyytyä sinisen eri sävyihin. Pirjo tähtipaidassaan suorastaan leijuu ilmassa eilisen jalkapallo-ottelun jälimainingeissa eikä Purjoa haittaa pätkääkään, vaikka paidan toisen hiha on raidallisen sijaan pallollinen. Suomi on nyt jalkapallomaa - ainakin jos kysytään kaikilta niiltä, jotka huusivat eilen äänensä käheiksi ottelua seuratessaan. Kyllä se tästä hiljalleen vakavammaksi muuttuu. Pian huomataan, että monessa muussa maassa osataan pelata jalkapalloa, vaikka Liechtenstein ei kylmässä Helsingissä ollutkaan kuin mukava harjoitteluvastustaja.

11.11. Taas tätä samaa

Ensin meillä oli röyhelöitä muutamassa mekossa, sitten parissa tunikassa ja nyt vaikuttaa siltä, että enää ei löydy yhtäkään puseroa ilman hulmuavaa helmaa tai olkasaumaan upotettua laskostettua kangaskaitaletta. Pirjo pitäytyi vielä maltillisessa yksinkertaisessa tunika-asussa, mutta Purjo halusi oikein korostaa sitä, että tässä on nyt kuulkaa hempeilyvaate, vaikka väri onkin mustikka.

10.11. Kun mekosta tuli liian pöyhkeä

Otsikossa lukee tarkoituksella, että pöyhkeä eikä pöyheä, koska sellainen tuo Purjon sininen mekko on. Korskea, julkea ja hallitseva ovat asioita, joita hameesta harvemmin sanotaan, mutta jos helmalla on leveyttä 150 cm ja vyötäröllä hädintuskin 30, niin lopputulos on juuri tämä. Kangas pyrkii levittäytymään paljon leveämmälle kuin mitä alunperin on tarkoitettu ja jos ei ole varovainen, niin voi vahingosaa tirvaista Pirjon alas tuolilta. Pirjon punainen mekko puolestaan ei pääse lainkaan edukseen, koska tosielämässä se kimaltelee vienosti ja on näin isänpäivän kunniaksi oikealla tavalla vaatimattoman juhlava.

Voisikohan Purjon mekkoa käyttää hätätilanteessa laskuvarjona?

5.11. Ruusuisia unelmia

Ihan varmoja emme ole siitä, ovatko nämä kankaiden kukat ruusuja, mutta ainakin ne ovat aika lailla ruusuisia. Ja vaikka trikoossa pohjaväri on valkoinen, niin jostain kummallisesta syystä olo ei ole ollenkaan kesäinen, vaan enemmänkin hieman syksyinen. Siksi näissä on mukava ottaa marraskuun pienet pakkaset vastaan tietenkin sisätiloissa ja vain vähäsen ikkunasta huurteista pihaa tarkkaillen.

1.11. Marraskuu

Juuri tänään olemme sitä mieltä, että kukkia ei koskaan voi olla liikaa. Pikkupakkanen ei tällaisia hempeitä ruusuja ja orvokintapaisia onnistu lannistamaan, niin suloisesti ne ilahduttavat. Tosin näin meidän kesken on valitettavasti sanottava, että puuvillakankainen mekko on enemmän uhka kuin mahdollisuus, koska näihin painuu ikävän nopeasti kaikenlaisia ryppyjä. Jos olemme koko ajan vähän liikkeessä, kukaan ei onneksi huomaa niitä.