maanantai 28. maaliskuuta 2016

28.3. Pääsiäinen

 photo 78bcc5da-2ed4-4f52-946d-3478e5b46f87_zpslfhh2l50.jpg

Tänä vuonna emme esittele hirmuista pääsiäismunaläjää tai edes kaikkia niitä koottavia leluja, joita olemme onnistuneet keräämään. Sen sijaan olemme vallan hirmuisen ilahtuneita siitä, että selvisimme kesäaikaan siirtymisestä melko pienin vaurioin. Tarkoitamme sitä, että olemme nukkuneet yöllä hyvin ja heränneet riittävän aikaisin, jotta taas tänään illalla pääsemme katsomaan unia hyvissä ajoin.

Tämä toinen pääsiäispäivä on perinteisesti lintujen kevätmuuton lähtölaukauspäivä. Emme tarkoita, että ammuskelisimme ympäriinsä hätyyttelemässä joutsenia, vaan tuolla sanaleikillä yritämme ilmaista, että lähiseutu on ollut sakeana niin muuttolintuja kuin bongareitakin. Tuntuu jotenkin oudolta, miten aikuiset ihmiset voivat suunnilleen aamukuudelta äärettömästi ilahtua nähdessään linnun, jolla on töyhtö tai siipien kärjessä hippunen harmaata merkkinä siitä, että ei olle ihan peruslintu. Niitä sitten tarkkaillaan vallan häpeämättömästi kaukoputkilla. Itseksemme pohdimme, että onko pelto julkista aluetta, jossa oleskelevia voi kuvata niin paljon kuin haluaa vai voitaisiinko se  rinnastaa pihapiiriin. Ainakin lähiseudulla pesivä joutsenpari ansaitsee mielestämme kotirauhaan verrattaan reviirirauhan kaikilta pitkin joenrantaa koikkelehtivilta lintumiehiltä. Elä siinä sitten kaikessa rauhassa, kun koska tahansa kumisaapas kokoa 48 voi solahtaa kotikonnusta sisään.

Meidän piti viettää hetki tai kaksi ulkona oksasahan kanssa, mutta pureva viima ja joka puolella töröttävät kaukoputket aiheuttivat sen, että päätimme viisaasti pysyä sisätiloissa nauttimassa pitkistä pyhistä. Kaupassa emme käyneet, koska meillä ei olisi ollut mitään ostettavaa. Emme siis olleet mukana kulutusjuhlassa, joka mediatietojen mukaan oli niin merkittävä, että kauppiaiden mielestä pääsiäinen saisi olla vaikka joka kuukausi.

 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

16.3. Pirjo ja Purjo myöhästyivät traktorimarssista

 photo b45a6752-23ee-49d4-ab2b-fbc703fd5e73_zpsh1yb3yzi.jpg

Toisaalta onko tuo nyt niin iso yllätys, kun kulkupelinäkin on ruohonleikkuri. Tällä ei kovin hurjaa vauhtia kiidetä, joten oikeastaan jäimme suosiolla pois Senaatintorin tilaisuudesta. Ja jos tarkasti katsotte, niin kuvassa ei ole lunta lainkaan, joten tässäkin on kyse yhdestä viime elokuun unohtuneesta hetkestä. Mutta periaatteessa olisimme voineet olla mukana traktoriletkassa köröttelemässä pitkin pääkaupungin katuja ja herättämässä ihastusta tai vihastusta, miten nyt kukakin asian olisi kokenut.

Kadunvarsilla oli varsin paljon pientä väkeä ihastelemassa koneita, joita ei oikeastaan koskaan näe asvaltin ympäröimillä kotikonnuilla. Hurja huhu kertoo, että kokonaisia päiväkotiryhmiä oli hyvissä ajoin asettunut näköalapaikoille toiveenaan nähdä jotain ikimuistoista. Katuja auraava tai lakaiseva traktori ei ole mitään verrattuna sellaiseen, jolla on lietevaunu mukana matkassa. Lapsia ei pätkääkään kiinnostanut se, miksi satoja ärhäköitä traktoreita ja muutama pikkuruisempikin oli tuotu Helsingin keskustaan, heitä kiinnostivat koneet koneina ja hyvä niin. On ihan mukava ajatella, että vakavalla asialla on toinenkin puoli eli isojen masiinojen vilpitön ihastelu.

Tällä kertaa myöhästyimme marssista ja toivomme, että seuraavaa kertaa ei tule. Jos tulisi, niin pukeutuisimme järkevämmin (lue: lämpimämmin) kuin kuvassa. Trikooasuissa voisi tulla aika äkkiä kylmä, vaikka kevät on jo aloittanut keikkuvan tulemisensa. Tänään oli lämmintä kuin parhaina juhannuksina eli lämpömittari kipusi yli kymmenen asteen, mutta viikonlopuksi on luvattu vähän vilpoisampaa. Ehkä ryhdymme suunnittelemaan tähän ruohonleikkuriin lämmitettävää hyttiä talvimatkailua ajatellen tai kokeilemme, toimisiko tämä myös lumilinkona.
 

lauantai 12. maaliskuuta 2016

12.3. Haalarikansaa

 photo 4c0a3147-c246-44cc-a1eb-edf998de36db_zpsprecqgod.jpg

Mitä tehdä, jos on liikaa kangaspaloja?

Miten olisi vaate mallia haalari? Näihin on saatu upotettua erilaisia joustofroteepaloja, joita on tullut epämääräisten kansgaspussien matkassa. Tyhmempi voisi luulla, että nämä ovat ihan tarkasti ja harkiten tehtyjä, mutta todellisuudessa on vain katsottu tilkkukasasta, mitkä palat suunnilleen sopivat yhteen ja sitten on vain leikelty ja ommeltu ja saatu ainakin meidän mielestämme aikaan vallan näppärät asut.

Molemmissa näissä selkäkappaleet ovat yksiväriset, mutta etukappaleissa on onnistuttu kankaanreunan soiroista leikkaamaan mukavat kuviolliset palaset. Ja mikä parhainta: vetoketjujen ompelu alkaa vähitellen olla niin vahvasti ydinjatkeessa, että mitään kovin pahoja ryttyjä ei enää ommellessa synny. Pirjon haalarin aurinkoiset kuvat ovat enteelliset, sillä tänään on ollut kirkkaanheleä sää, joka on sulattanut pihasta kulkuväylät mustiksi. Se taas riehaannutti oravan, joka viihdytti meitä juoksentelemalla edestaisin pitkin pihatietä 5 metriä suuntaansa. Vaikutti siltä, että kyseinen eläinyksilö ei ihan osannut päättää, että mennäkö vai ei. Meidän puolestamme se olisi varsin hyvin voinut mennäkin, koska emme tänä vuonna halua vintille mitään evakko-oravaperhettä majailemaan ja meluamaan. Harmi, että emme huomanneet ottaa kuvaa kevätkirmailijasta. Siitä olisi ollut iloa teillekin.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

6.3. Maahanmuuttajat riehuivat pihassamme




 photo 697b23ed-f6d2-4897-84ac-36a4d68c343c_zpsvgwbnx2f.jpg

Kerrankin keksimme otsikon, joka aiheuttaa tunnekuohuja lukijoissa ja saa aikaan vihapuhesuman.

Joka tapauksessa me olimme jo pitkään ihmetelleet, kuka kulkee pihassamme ja jättää jälkeensä sekalaisen kokoelman erilaisia jotensakin tunnistamattomia jälkiä. Ajoittain puutarhan hankipeite on ollut kuin haarukalla pistelty. (kuvan lainasimme osoitteesta riistakolmiot.fi)

                        


Perjantaina aamulla olimme lähdössä kerhoon epätavallisen aikaisin eli siinä vaiheessa, kun aurinko vasta harkitsi nousua. Avasimme ulko-oven ja napsautimme avaimella tismalleen kuuden askeleen päähän kuistista pysäköidyn auton ovet auki. Samalla auton valot syttyivät valaisemaan ison osan pihasta ja päädyimme tuijottamaan maahanmuuttajia, jotka olivat asettuneen muina metsäkauriina aivan auton eteen ja nyt siis sen valokiiloihin. Pihassa tuoksuu ihminen ja traktoriöljy ja saappaidenjäljissä ihan vähän navettakin, mutta siitä nämä muukalaiset eivät välittäneet lainkaan. Ne katsoivat meitä äärimmäisen ylenkatseellisesti ikään kuin me olisimme olleet ne, jotka tulivat häiritsemään ties mitä tihutyötä.

Anssi Kela väittää eräässä laulussaan, että kauriit kerääntyvät öisin nuolemaan autoista maantiesuolaa. YÄK! Emme usko tätä tarinaa (voi se toisaalta olla tottakin), mutta ajatuskin villistä kaurislaumasta tai edes kahdesta yksilöstä kuolaamassa automme likaista pintaa ei viehättänyt meitä. Saattaa olla, että kirkaisimme tai ainakin tuhahdimme äärettömän halveksunnan osoituksena. Joka tapauksessa maahanmuuttajiin tai ainakin vieraslajeihin laskettavat metsäkauriin poistuivat paikalta kaikkea muuta kuin säikähtäneen oloisina. Jälkeensä ne jättivät melkoisen määrän jälkiä ja yhden kasan, jota emme tässä halua sen enempää analysoida. Toteamme vain, että vieraissa kulttuureissa on erilaisia tapoja kuin meillä.

Koko viikonloppuna emme uskaltaneet käydä omenapuutarhassa katsomassa, mitä siellä on mahdollisesti tehty. Tähän asti olemme suojanneet puita vain jäniksiltä, mutta nämä peijoonit ulottuvat oksistossa paljon korkeammalle kuin yksikään turborusakko. Toisaalta pitää ajatella, että mukavaahan se on heidänkin saapua sivistyksen äärelle, mutta toisaalta emme ole lainkaan innoissamme, jos kokonainen lauma saa päähänsä ryhtyä viettämään enemmänkin aikaa lähellämme. Joudumme todennäköisesti sanomaa hyvästit isolle osalle istutuksia, sillä ainahan se hyvinlannoitettu perenna maistuu paremmalta kuin joku metsänreunan kalvakka heinäkasvi.


                
  Tämä kuva on haetttu Wikipediasta.