sunnuntai 29. tammikuuta 2017

29.1. Jotenkin kyseenalainen olo

 photo fd6b8849-37f4-44ca-b917-93bb4a963413_zpszzx1hsd2.jpg

Silloin tällöin selailemme tori.fi:n sivuja ja ihmettelemme uutta kotia etsivän tavaran määrää. Joskus vilkuilemme, millä hinnalla kokoisillemme myydään vaatteita, koska täytyyhän sitä tietää, mikä olisi vaatekaapin sisällön arvo vapailla markkinoilla.

Tänään törmäsimme ensimmäistä kertaa omiin vaatteisiimme. Tai siis ei enää omiin, olemme ne joskus aikaa sitten myyneet tai lahjoittaneet jonkun toisen käyttöön. Joka tapauksessa läjä vaatteitamme on nyt kaupan ja niitä väitetään uusiksi. Jopa sitä mekkoa, jonka muistamme kuvanneemme blogiin joskus vuonna 2013 tai jopa sitä ennen.

Ilmoitustekstin mukaan vaatteet ovat suomalaista käsityötä ja se on ihan totta, mutta niiden hinnat ovat aika lailla korkeampia kuin mitä itse koskaan olemme asuista arvanneet pyytää. Emme oikein tiedä, pitäisikö tässä olla ylpeä siitä, että prinsessamekkomme hinta tuplaantuu neljässä vuodessa eli se, mikä käyttämättömänä maksoi viisi euroa on nyt kymmenen euron hintainen. Eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, mutta silti. Joku roti sentään käytettyjen mekkojen myynnissäkin pitää olla. 

Toisaalta olemme vähän ylpeitäkin asiasta. Meidän vaatteemme on tehty niin hyvin, että ne vielä 3-5 käyttövuoden jälkeenkin ovat myyntikuntoisia. Tai sitten kukaan ei ole niillä leikkinyt. Ehkä nämäkin trikooasut päätyvät jonain päivänä kierrätykseen tai retropuotiin, jossa joku ihastelee pingviinejä ja robotteja ja tulee siihen tulokseen, että juuri tällaista on kaivattu koko ikä, vaikka ei ole osattu kaipausta sanoiksi pukea.

PS. Meidän vaatteitamme saa huomattavasti edullisemmin suoraa meiltä (käyttämättöminä) kuin kierrätyksen kautta. Paitsi että kaikkea emme myy.

torstai 19. tammikuuta 2017

19.1. Ei aina voi olla heleä

 photo 482d6c47-b369-4aea-9008-5ae3304a3b55_zpsusakqgmt.jpg

Ja koska ei voi olla heleä, saa välillä olla musta ja pinkki.

Näissä asuissa on käytetty niitä viimeisiä tilkunrippeitä, joista ei ensinäkemältä synny yhtään mitään, mutta jotka sitten osoittautuvatkin ihan kelpoisiksi palasiksi. Esimerkiksi tuota Pirjon puseron etukappaleen velouria oli juuri ja juuri sen verran, että se riitti tuohon, mutta kun muut vaatteenpalaset leikattiin pinkeästä pinkistä, tuli kokonaisuudesta ihan mukava. Kuvioitten kohdistamiseen tosin ei kangasta sitten riittänytkään. Ja Purjon rengaskuvioiset housut: niistä tuli tuollaiset kapealahkeiset nimenomaan siksi, että kangasta oli sen verran vähän, ettei yhtään leveämpiin lahkeisiin ollut mahdollisuutta. Koska lahkeet ovat suorat, tehtiin paitaankin vaihteeksi resorittomat hihat.

tiistai 10. tammikuuta 2017

10.1. Mielenkiintoinen sisustusratkaisu

 photo 3273c3a1-9640-45f3-a7ba-e666c8ecea71_zpsfuykbjex.jpg

Talvisina päivinä on hyvää aikaa paneutua blogien ihmeelliseen maailmaan. Tässä tapauksessa muihinkin kuin tähän omaamme ja niihin, joita julkisesti seuraamme.

Olemme löytäneet sisustusblogien ihmeellisen maailman. Ihmeellisen siinä mielessä, että ihmiset joko näyttävät kantavan koteihinsa mitä merkillisintä roinaa tai sitten vastaavasti konmarittavat vallan vimmatusti ja elävät asunnossa, joka näyttää siltä kuin 30-luvun lama yhdistettynä virkaintoiseen ulosottomieheen olisi ankeuttanut elämää viimeiset viisi vuotta ja ainoa ylellisyys on järkyttävän kallis kattolamppu keskellä tyhjää huoneistoa. Kun tämä on nyt niin helppo siivota!

Yksi hauskimmista blogimuodoista ovat nämä idearikkaiden diy-sisustajien (do it yourself eli tee se itse) hengentuotteet. Niissä kerrotaan mielenkiintoisia tapoja sisustaa kodistaan uniikki ja käytännöllinen ihan vain pienten niksien avulla. Vanhat matkalaukut säilytysratkaisuina ja heinäseipäistä tehdyt säilytystikapuut ovat pientä verrattuna siihen, että kotiaan voi tuunata vanhoilla jauhosäkeillä (kannattaa pestä ensin), puisilla appelsiinilaatikoilla (hinta kipuamassa pilviin) ja erilaisilla tilkkutöillä, joissa näkyy enemmänkin into kuin taito. Jokainenhan meistä haluaa saada kylään mennessään eripariset jätetrikoosta muotoillut sisätossut?

Me päätimme kantaa kortemme kekoon tässä sisustusten mielettömässä idea-avaruudessa. Otimme esimerkiksi liikuntavälineen, sellaisiahan alkaa jokaisessa taloudessa olla sanamukaisesti nurkissa pyörimässä. Olisimme toki voineet virkata kahvakuulalle iloisen päällisen (myydäänköhän niitä jossain?) tai maalata kuntopyörän spray-maalilla, mutta koska suosimme vähän vaivattomampia ratkaisuja, niin päätimme tuunata jumppapallon.

Tässä se on, normaalioloissaan nurkassa kyhjöttämässä. Vähän tylsä, jotensakin aneeminen, sisustuksellisesti ajatellen hieman nolo elementti kaikkien ihanien käkikellojemme ja kultareunaisten peiliemme keskellä.

 photo 1f8d36a4-7d0a-4842-8608-48723b6395be_zpsqrphhax0.jpg

Mutta ei hätää, voimme aina ajatella hieman laajemmin eli nykykielellä ottaa idean tai kaksi laatikon ulkopuolelta.Miksi yrittää peitellä tuota pyöreää ja pehmeää palleroa, kun sen sisäistä olemusta ja voimaannuttavaa ulkomuotoa voi korostaa niinkin pienellä asialla kuin huolellisesti hieman vinoon asetellulla turkoosilla matolla. Entinen itseään häpeilevä jumppapallo saa samalla itseluottamusta ja siitä tulee sivuuntyönnetyn liikuntavälineen sijaan suoranainen kodin kaunistus ja se piste iin päälle, joka kruunaa huolettoman huolellisen nykysisustuksen.

Olisimme iloisia, jos olisimme keksineet tämän ihan itse. Valitettavasti niin ei ole. Tosin siinä blogissa ei piilotettu jumppapalloa, vaan luotiin eteiseen tilan tuntua muodostamalla joogamattorullista kynttilämäinen muodostelma ja asettelemalla sen päälle tarjotin kynttilöineen. Ihan kuin kukaan ei tajuaisi, mistä se "pöytä" koostuu. Tai että ylipäätään pitäisi keksiä joogamatoille jotain muuta tekemistä siksi aikaa, kun niiden päällä ei venytä. Mutta koska blogi.
(Viimeinen lause on huonoa nykysuomea, mutta koska se pulpahtelee tuon tuosta erilaisissa kirjoituksissa, niin päätimme mekin kokeilla, mitä virheellinen kirjoitustapa aiheuttaa. Näppylöitä!)


 photo fd2024a3-8a6f-4cd1-849e-ef942a274ed1_zpslhouji3d.jpg

perjantai 6. tammikuuta 2017

6.1. Lämpimiä värejä

 photo e425d5ae-5bc4-43ee-8db2-48d4beb0bb6c_zpskzbpjkt2.jpg

Ulkona poksuu ja pakastaa, mutta sisällä on mukavan lämpöistä. Ai että mikäkö poksuu? No tietenkin ikivanhat tammipuut ja hirret ja talonnurkat, joskus paukahtaa liputanko ja muutaman kerran on auto sanonut "naks" sellaisella voimalla, että olemme miettineet, että putosiko siitä moottori. Emme silti valita, tämä on talvea ja siihen kuuluu se, että on käsittämättömän kaunista, mutta niin kylmää, että emme tunge edes nenänpäätä ulos ovesta, ellei ole pakko.

Keltainen on lämmin väri, joten etsimme kaapeista keltaisinta mitä löytyy. Samalla valitsimme myös pöllöintä mahdollista, koska näissä molemmissa puseroissa on kyseisiä hiiriä pyydystäviä siivekkäitä. Emme enää edes muista, koska kankaiden pöllövillitys alkoi.Ensin niitä oli harvakseltaan siellä täällä ja sitten joka paikka ikkunaverhoista nilkkasukkiin ja paidannappeihin oli pöllöjen kuvittamaa. Toisaalta mieluummin pöllö paitaan kuin päästäinen tai rotta.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

4.1. Pakkasvalmiudessa

 photo dda6eafd-1c99-4182-b78e-13dd39473fbb_zpswyaqpvff.jpg

Ilmatieteen laitos on antanut pakkasvaroituksen. Hyvänen aika, me ajattelimme. Että ihan tavallisesta talvisäästä täytyy antaa erityinen varoitus ja ohjeistaa ihmisiä pukeutumaan lämpimästi. Koska meistä tuli niin uusavuttomia, että emme ymmärrä -20 pakkasasteen olevan sama asia kuin hurjan kylmä? Tai siis meistä ei tullut avuttomia ollenkaan, koska meillä on täysin uudet haalarit ja kypärämyssyt.

Purjon haalari on tehty jämäpalasista. Kun ei punaista fleeceä riittänyt koko haalariin, niin tehtiin siitä sitten toinen etukappale, huppu ja varpaankärkikappaleet. Jotta kokonaisuus olisi hallittu, vuoritettiin pipo pallollisella trikoolla ja ommeltiin eteen vielä Hello Kitty -merkki ja kas - sitähän ollaan niin tyylikäs että.  Pirjo ei jää pätkääkään jälkeen käytännöllisyydessä, jopa pipon malli on sama. Tämä oranssi kangas suorastaan huusi Eurokankaan palalaarissa, että "pelastakaa minut hyvään perheeseen, jossa arvostetaan taatusti kirkkaita värejä" ja niin me sen sitten nappasimme. Tässä haalarissa tulee vähän sellainen tikrumainen olo (Tikru on se Nalle Puhin tiikerimallinen kaveri).

Me selviämme huomisesta, mutta jos perjantaina pakkasta on uhatut 30 astetta, niin voi päästä pienoinen itku. Jo nyt jännitämme, pysyykö vesijohto sulana.