lauantai 11. kesäkuuta 2016

11.6. Älä huuda, älä pauhaa

 photo cdb474f9-5842-4015-af40-c231e8307443_zps9tp25vmj.jpg

... älä riko luonnon rauhaa.

Noin meille on aina opetettu, mutta nyt onkin muoti muuttunut. Stressaantuneita ja muuten vain elämäänsä suivaantuneita ihmisiä kehotetaan kipittämään metsään ja huutamaan siellä paha olonsa oikein raivolla ulos. Karjuntaa voi tehostaa varjonyrkkeilyllä ja kas - muutamassa minuutissa on voimaantunut olo ja taas jaksaa ankeaa arkea. Siellä sitä on korpien kätköissä koettu kokeminen, oltu yhtä Äiti Maan kanssa ja tunnettu, miten leppeä tuuli avaa kaikki aistit ottamaan vastaan niin tuoksut kuin puidenlatvojen huminan.

Kukaan ei ole tähän mennessä tuonut julki huoltaan siitä, mihin kaikki stressi metsästä menee tai siitä, onko puille ja muille kasveille lainkaan hyväksi joutua kuuntelemaan sitä, miten ihmiset purkavat tuntojaan suuriäänisesti. Ei, lehtijutuissa muistetaan vain asian psykologinen ja egologinen puoli, mutta ekologia jää kokonaan sivuun. Puut ja muut viattomat luontokappaleet joutuvat ottamaan vastaan sellaisen määrän negatiivisia tunteita, että kokenut terapeuttikin moisen jälkeen kaipaisi työnohjausta. Puille ei ole tarjolla mitään apua, joten en yhtään ihmettelisi, jos useamman stressinpurkuhuudon kuulleet kuuset kuihtuvat kuoliaiksi.

Eläimet voivat aina paeta ihmisen ärisemisen kuullessaan, mutta puut ovat juurineet tiukasti juuri siinä, missä sattuvat sijaitsemaan. Siitä ei pääse poistumaan minnekään, vaikka ei olisi pätkääkään kiinnostunut ihmisen pahasta mielestä. On pakko huojua juurillaan ja yrittää olla kuin asia ei mitenkään koskettaisi, vaikka todellisuudessa turha älämölö harmittaisi niin, että neulaset putoilevat ennen aikojaan. Järjestyslaki kieltää metelöimisen julkisella paikalla, mutta metsästä ei mainita sanaakaan, joten siellä voi psykologien mielestä melskata yötä myöten ja uskotella itselleen, että nyt stressi haihtuu.

Vaan kun ei haihdu! Sinne se jää puiden kiusaksi. Etenkin taajama-alueiden lähimetsät hyvien kävelyreittien läheisyydessä ovat erityisen alttiita stressireaktioiden vastaanottajiksi, mikä näkyy harjaantuneelle silmälle havupuiden harsuuntumisena ja lehtipuiden kuivumisena. Kaikki metsässä huudettu ääni kerääntyy viattomiin luontokappaleisiin ja suorastaan kumuloituu niissä aiheuttaen ihan yhtä paljon harmia kuin mitä se aiheuttaisi missä tahansa inhimillisessä kuulijassa. Puiden kärsimyksiä ei ajattele kukaan, päinvastoin. Niitä on käyty halailemassa vuositolkulla ja nyt niille saa huutaa niin lujaa kuin jaksaa. Luonnon kuvitellaan ottavan vastaan kaikenlaisen henkisen epätoivon ja väsymyksen, vaikka rajansa sitä on niilläkin.

Joten meidän ohjeemme on: kunnioittakaa luontoa ja olkaa sille kilttejä. Jos kerrostalon rappukäytävässä ei saa hoilata kuin viimeistä päivää, niin miksi ihmeessä lähimetsä olisi sen otollisempi paikka kiljumiselle. Turhanpäiväisellä rääkymisellä ei saavuta yhtään mitään sellaista, mitä ei saisi rauhallisella puheellakin. Ja jos teidän on ihan pakko saada lisää jaksamista halailemalla koivunrunkoja, niin kysykää edes ensin lupa. Tunteet ne on tukkipuillakin! Muutama kaunis lohduttava sana ei olisi ollenkaan pahitteeksi sen jälkeen, kun ensin olette käyneet metsässä melskaamassa omaa pahaa oloanne pois.

Vaatepuolella olemme niin aurinkoisia että itseäkin ihmetyttää. Halusimme kuvalla herättää huomiota ja siksi otimme siihen mukaan hurjan määrän raidallisia laatikkoja. Ne sointuvat mukavasti asujemme väreihin ja keltamustina varoitusvärillisinä saavat aina hieman hätkähtämään, että mitäs nyt. Huomasitte meidät, vaikka olemme ihan hiljaa! Samaa voitte kokeilla siellä metsässä, kun seuraavan kerran tekee mieli purkaa tuntojaan. Olkaa ihan hiljaa ja kuunnelkaa, kyllä silläkin stressi poistuu.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

8.6. Pitopalveluyhdistyksen kirjoittamattomat säännöt

 photo 5e5dc3a0-32b2-4484-adeb-8446c5213a15_zpsnvkyivzx.jpg

Me emme osaa laittaa ruokaa tai leipoa, joten olemme pitopalvelujen suurkuluttajia. Tähän asti olemme tyhminä tumpeloina luottaneet siihen, että pitopalvelun väki saapuu paikalle, laittaa lautaset, lasit ja tarjottavat jne. paikalleen ja meille riittää se, että olemme vieraiden kanssa juhlamielellä. Olemme siis tehneet jo vuosikausia vallan väärin, mutta onneksi viime viikonloppuna meille osui pitopalveluyhdistyksen johtokuntaan kuuluva yrittäjä, joka lateli meille käyttösäännöt. Koska tiedämme, että aika moni luulee pitopalvelun tarjoiluhenkilökunnan esimerkiksi keräävän pöydiltä likaiset lautaset, niin käytämme nyt tämän postauksen neuvoaksemme kaikkia niitä, joilla vaikka rippi- tai ylioppilasjuhlien järjestäminen on vielä edessä.

1. Asiakas on aina väärässä
Tämä on hyvä periaate ja tästä kannattaa lähteä. Vaikka pitopalveluyrittäjä olisi luvannut ihan mitä tahansa, ei hän oikeasti ole luvannut ainakaan sitä, mitä asiakas väittää. Lisäksi jos asiakas reklamoi jostain jonninjoutavasta, niin vedetään välittömästi esiin köyhyyskortti ja todetaan, että palvelu oli moitteeton, mutta asiakas näköjään etsikin halpaa vaihtoehtoa. Köyhä mikä köyhä.

2. Foliovuoka on riittävän täydellinen tarjoiluastia
Jotkut tyhmät - kuten me - olettavat, että juhlissa ruoka tarjoillaan kauniisti aseteltuna. Pitopalveluyhdistyksen mukaan näin ei suinkaan ole, koska foliovuoka on sellaisenaan varsin juhlava eikä vaadi mitään erityistä koristelua. Vuoka uunista ulos ja pöydälle, kyllä siitä kelpaa asiakkaiden kasvispaistosta ottaa eikä tarvitse uikuttaa, että muka joku juhlavampi tarjoiluvuoka pitäisi liata. Jos asiakas valittaa, muistetaan sanoa, että muissa juhlaperheissä ollaan oltu ihan tyytyväisiä eikä kukaan koskaan ole sanonut, että ei muka eineskeittiöidenkin suosima folio kelpaa. Tästä asiakas ymmärtää, että on hienosteleva snobi ja siksi hieman naurettava ja halveksittava.

3.Pitopalvelulla on oikeus tehdä tupatarkastus koko taloon
Pitopalvelun väellä on sen verran raskas työ, että heillä on ennen tilaisuutta oikeus tutkia koko juhlapaikka, oli se sitten jonkun koti, kartano tai nuorisoseurantalo. Erityisesti keittiön kaapit ovat se alue, jossa pitopalvelu saa melskata niin riemulla kuin haluaa, talonväeltä ei tarvitse kysellä lainaan teekannua tai puuttuvia tarjoilukulhoja. Ne voi ottaa kaapista kuin omansa. Jos ei heti löydy, kannattaa nousta tuolille seisomaan ja kurkkia ylimmätkin komerot, aina sieltä jotain lystiä löytyy.

Tästä seuraa myös se, että pitopalveluyrittäjällä on lupa olla joskus hieman leikkisä.  Paistin voi tarjota kekona salaattikulhosta, jos ei keittiöstä löydy muuta sopivaa astiaa. Jos palvelun tilaaja rohkaistuu huomauttamaan, että pyynnöstä ruokasalin puolelta olisi löytynyt hyvinkin juhlavia tarjoiluastioita, niin tuhahdetaan kuuluvasti ja sanotaan, että meillä oli kiire. Sitähän ei pidä mitenkään puolustella, että omia tarjoiluastioita ei muistunut mukaan. Tai kakkulapiota, kastikekannua, leikkuuveistä...

4. Likaisten astioiden kerääminen ei kuulu pitopalvelulle
Monihan kuvittelee, että näin olisi. Tyhmyyksissään uskotaan, että pitopalvelusta tulee peräti kaksi ihmistä paikalle, koska toinen pitää huolta, että pöydässä riittää syötävää ja toinen pitää huolta siitä, että juhlavieraiden ei tarvitse kanniskella astioita itsepalveluna keittiöön. Olette erittäin väärässä luuloinenne. Pitopalvelusta tulee kaksi henkilöä siksi, että he voisivat pitää seuraa toisilleen sillä aikaa, kun isäntäväki (tai emäntäväki) kantaa likaisia lautasia ja kahvikuppeja keittiöön tehden näin tilaa uusille vieraille. Jos pitopalvelun väkeä patistaa astiankantoon, saa ripeästi vastauksen, että "heti" ja sen jälkeen vastaaja poistuu vähintään vartiksi ulos ikään kuin keräämään voimia ja varmistamaan, että joku toinen tekee työt. Jälkeenpäin reklamoidessaan saa vastauksen, että kun talonväki jo teki sitä työtä, niin ajateltiin, että ei tulla väliin sotkemaan.

5. Kolmatta kierrosta ei ole
Pitopalveluissa on käytössä yhdistyksen säännöissä määritelty rajaus, jonka mukaan ensimmäisellä kierroksella kaikille on kaikkea, santsikierros on jo typistetympi versio eikä kolmatta kierrosta ole. Ei siis pidä olla sellainen tyhmyri, joka ensin ottaa salaattia, seuraavalla kerralla kalaa ja vasta kolmannella lämmintä ruokaa. Ei, pitopalveluyhdistys on päättänyt, että ruoka syödään ripeästi, koska heillä on kiire kotiin. Ei siis mitään ensimmäisen kierroksen varovaista maistelua, vaan alusta alkaen hillitöntä mättöä.

6. Kakkua otetaan vain yksi pala
Kolmatta kierrosta ei tunneta kahvittelussakaan, koska pitopalvelulle paras vieras on nopeasti poistuva vieras (etenkin, jos emäntäväki tajuaa kantaa likaiset kupit samantien keittiöön, jotta voi laskea, missä vaiheessa voi ryhtyä äänekkäästi tyhjentämään kahvipöytää). Kahvin kanssa saa ottaa yhden palan kakkua eikä tilaajan ole sopivaa pyytää uutta kakkua pöytään, jos edellisestä on vielä palakin jäljellä. Vaikka ne kakut on periaatteessa maksettu ja tilattu, niin pitopalveluyrittäjä pitää yhdistyksen tukeen nojaten periaatteenaan, että hän saa päättää, paljonko syödään ja mitä. Jos ei vieras ole vaivautunut koskemaan sinappisilakoihin, niin kaksi palaa kakkua on kuin rienausta ruuanlaittajalle.Jos palvelun tilaaja menee ääneen sanomaan, että ottakaa lisää, niin siitä saa laskuttaa erikseen.

7. Vieraissasi on aina joku pitopalveluyrittäjän tuttu
Tämä on siitä kätevää, että jos kaikki ei mene niin kuin toivoit, ja avaat suusi arvostellen sanomalla, että tämä vähän harmitti, niin pitopalveluyhdistykseen kuuluva yrittäjä muistaa muistuttaa omista paikalla olleista tutuistaan. Hän lupaa tiedustella näiltä, menikö kaikki kuten on kerrottu vai olisiko palvelun tilaaja puhunut palturia. Kaikkihan me haluamme, että pitopalvelu urkkii kutsutuilta juhlavierailta tilaisuuden kulkua ja sitä, että eikö ollutkin kamalan laiskaa se talonväki. Eivät olisi viitsineet itse tehdä mitään, vaan yrittivät juoksuttaa pitopalvelun väkeä! 

8.Lopuksi voi ottaa rennommin
Pitopalvelu lopettaa tilaisuuden juomalla talonväen mukeista kahvia ja rupattelemalla mukavia. Likaiset kupit jätetään tiskipöydälle. Työaika on ohi, joten kuka sitä nyt enää siinä vaiheessa tekee itselleen tiskattavaa? Ja kuuden tunnin juhlaan kuuluu vähintään 30 minuutin ruokatauko, sen ruuan maksaa luonnollisesti tilaaja.
- - -

Tähän asti olemme siis tehneet kaikki mahdolliset perusvirheet ja pitopalveluiden väki on ollut hämmennyksissään ihan hiljaa. Vihdoinkin törmäsimme pitopalveluyrittäjään, joka laittoi meidät vaatimuksinemme aisoihin ja selkein sanoin kertoi, miten tulee toimia. Missään ei kuulemma aikaisemmin ole ollut niin vaativaa ja pikkumaista isäntäväkeä kuin meillä, koska oletuksemme olivat suorastaan pöyristyttäviä ja osin naurettaviakin. Mutta virheistä mekin opimme ja tiedämme, että kun on seuraavan juhlan aika, valitsemme jonkun pitopalveluyhdistykseen kuulumattoman palveluntarjoajan, koska meidän mielestämme jokaisella on oikeus kahteen palaan kakkua. Ainakin, jos tulee meille juhliin.

Siltä varalta, että joku haluaa ehdottomasti hankkia palvelua pitopalveluyhdistykseen kuuluvalta yrittäjältä, niin kerromme, että esimerkiksi Myrskylästä löytyy yksi varsin hyvin arvonsa tunteva ja mielellään asiakkaita ohjeistava henkilö.