sunnuntai 29. joulukuuta 2013

29.12. Siitä on vain rauniot jäljellä

 
 photo 0f538a9a-9c73-42b0-87f5-c9c0868c3f39_zpsc627c5cf.jpg
 
Tämän vuoden piparkakkutalo oli vaaleanpunainen ja makea. Jostain meille tuntemattomasta syystä se on jo syöty. Maulla saattoi olla tekemistä ripeän raunioittamisen kanssa...
 
Me olemme oikein kunnolla asettuneet joululomailemaan ja vietämme aikaamme löhöilemällä aamutakeissa.
 
 photo 5a1e432d-dab6-4760-aaeb-fefdea0ada9a_zps060987ba.jpg
 
Laitetaan nyt vielä toinenkin kuva tuosta pinkistä tupasesta, jota ei todellakaan hennonnut jättää pölyttymään, vaan se katosi parempiin suihin suunnilleen siinä vaiheessa, kun viimeisiä ikkunakoristeita vielä kiinnitettiin. Harmi, että teille ei jäänyt mitään maistiaisia.
 
 photo 
f88a9efb-e9fe-4474-94fd-edac23dd10be_zps60727a36.jpg

tiistai 24. joulukuuta 2013

24.12. Pirjo ja Purjo toivottavat kimaltavaa joulua

 photo c1dd8d70-6b09-48e5-a935-cb18d7a7edee_zps133f5503.jpg

Tällä kongin kumahduksella julistamme omalta osaltamme joulun alkaneeksi ja ryhdymme sitä asiaankuuluvalla hartaudella sekä runsaalla suklaalla kuorrutettuna nauttimaan. Ei haittaa, vaikka kinkku on ylikypsä, rahkahyytelö ei hyydy ja joku unohti ostaa homejuustoa. Me olemme olleet koko vuoden käsittämättömän kilttejä, mikä tarkoittaa sitä, että illalla saamme avata ainakin tsijoona lahjapakettia.

Olkaa tekin kiltisti. Jos ei koko vuotta, niin ainakin kaksi tuntia.

lauantai 21. joulukuuta 2013

21.12. Kaupan ekat, kaupan vikat - jee me likat!

 photo 12fc15f9-0b18-4326-bd0d-e8a57a340c63_zps5bdd6c24.jpg

Joulu on ostamisen kulta-aikaa ja hyvä niin, koska siten pidämme kulutusyhteiskunnan oravanpyörät pyörimässä. Me itse inhoamme shoppailua, mutta aina joskus sinne kauppaan on mentävä hankintoja tekemään. Otsikon mukaisesti olemme olleet tänään sekä ensimmäsinä että viimeisinä kaupassa, joten Se Suuri Jouluruuhka on kokematta.

Olimme aamulla jo klo 8.00 Kärkkäisen tavaratalon ovella valmiina hyökkäämään liukuportaisiin ja kirjaosastolle. Etukäteen mietitty reitti mahdollisti sen, että jo 40 minuuttia myöhemmin työnsimme täpötäydet kärryt tyhjän kassahihnan vierelle ja siirryimme maksamaan. Tässä vaiheessa vaikutti siltä, että koko kaupunki vielä nukkui, koska kaupassa oli tilaa ja eritoten parkkipaikalla tyhjiä ruutuja vallan mahdottomasti.

Täysin riehaantuneina (todennäköisesti viimeisestä koulupäivästä johtuvasta) hiljaisuudesta suunnistimme aivan kaupungin keskustaan asti havaitaksemme, että tavattoman rauhallista oli sielläkin. Olisimme ennättäneet ostamaan vaikka mitä, mutta pitäydyimme tällä kertaa ihmettelyssä. Suoritimme samalla myös pienimuotoista parkkisakkolaskentaa, koska sopivasti näköetäisyydellä oli laaja parkkialue, jonne saivat pysäköidä vain luvanhaltijat. Nähtävästi heitä ei ollut kovin monta, koska vikkelä sakottaja sai lykätä jokaisen auton tuulilasinpyyhkijän alle noin 40 euron hintaiset terveiset. Joulumieltä vain teillekin, jotka ette muka huomanneet ihan vain hetkeksi jättäneenne autonne kielletylle alueelle.

Rauhaa ja harrasta tunnelmaa riitti tismalleen kymmeneen asti: silloin tuntui, että jossain joku suma purkautui, sillä kadut täyttyivät ihmisistä ja autoja oli kaikkialla. Olimme äärettömän onnellisia voidessamme palata kotiin joutumatta jonottamaan yhtään missään. Säntäilkööt muut aamu-unisemmat aikansa keskenään, meillä virkuilla oli päivä jo puolessa.

Illalla teimme toisinpäin eli tähtäsimme ruokakaupoille hieman ennen sulkemisaikaa, mutta kuitenkin kassatoimihenkilöiden kannalta inhimillisesti ennen työajan päättymistä. Taas saimme kulkea kohtuullisen hiljaisessa puodissa kaikessa rauhassa täyttämässä ostoskoriamme eikä parkkipaikallakaan tarvinnut kierrellä ympäriinsä tyhjää ruutua etsimässä. Valikoima ehkä oli hieman kapeampi kuin mahdollisesti aamulla oli ollut, mutta emme olleetkaan hankkimassa tänään valmista rosollia tai graavilohta, vaan vähän arkisempia asioita.

Toistaiseksi olemme onnistuneet välttämään joulustressin välttelemällä joulustressaantuneita yksilöitä. Lahjoja emme hanki, koska meidän ei tarvitse, sellainen on tonttujen hommaa. Niitä ei ole onneksi näkynyt, koska ne eivät uskalla tulla kurkkimaan ikkunoista pelätessään isoa ja lihavaa kissaa, joka on asettautunut portaillemme vankkana aikomuksenaan pujahtaa sisään heti, jos emme ole varovaisia ja sulje kulkureittiään. Jos siis joltain on karannut ruskeavalkoinen todella vanttera ja laiskanpulskea, selkeästi ihmisten kanssa olemaan tottunut kissa, niin meiltä sen voisi noutaa ennen kuin siihen kokonaan hermostumme. 

Asumme ovat jälleen kerran tähdelliset. Pirjolla on tähtitunika, Purjolla samanluosiset housut. Ensin ne tuntuivat jotenkin hassuilta, mutta yhdistettynä koirakuvioisee paitaan niistä tuli oikeastaan aika kivat.

lauantai 14. joulukuuta 2013

14.12. Me ei koskettu siihen, se oli särki jo kun löysimme sen!

 photo 936e512d-dae4-47b9-bedb-dc5a285545ce_zps9b1c7853.jpg

Myrsky nimeltä Seija pyyhkäisi yli maan ja teki tuhojaan. Luulimme jääneemme johonkin katvealueelle, koska saimme sähkövirtaa lähes koko ajan, mutta olimme erittäin, erittäin väärässä.

Ensin näimme tämän ja ihmettelimme, missä pihassamme kasvaa mäntyjä.Se näytti ihan männyn oksalta, uskokaa pois. Mistä sitä voi muistaa, että meillä on ollut ihan näihin päiviin asti ilonamme pihtakuusi, joka kyllä tavallaan on mäntyjen sukua nimestään huolimatta. Joka tapauksessa pihaltamme ihan portaiden vierestä löytyi tällainen oksanpalanen.

 photo 4fd3e831-32c6-46e8-b631-a21042fc123f_zps377bc0ba.jpg

Ajattelimme, että tuuli on todella ollut melkoinen, jos jostain lähimetsästä on männynhavuja lennellyt pihaan asti. Sitten nostimme katseemme ja havitsimme, että jotain on mennyt todella pahasti rikki myrskyn ansiosta. Pihaan oli yllättäen ja täysin tilaamatta syntynyt tilataideteos.


  photo 99589e80-6208-4626-8b1e-5dddc37583ce_zpsc9ba6cfa.jpg

Pihtakuuset ovat usein kaksilatvaisia, ja tämä yksilö on nyt menettänyt toisen latvansa luonnonilmiön seurauksena. Maassa makaavan rungon uloimmat osat olivat kaatuessaan viistäneet ikkunaa, mutta armollisesti jättäneet sen ehjäksi. Pihaliikenteen joustavoittamiseksi on kuvanottovaiheessa jo hieman käytelty moottorisahaa ja siirrelty latvusta pois tieltä. 

Pankaa merkille vielä pystyyn jääneeseen runkoon syntynyt laaja repeämä: tuo somasti ruskeana hohtava kohta on enää puolet rungon paksuudesta, joten odotettavissa on toisenkin latvan romahtaminen ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti se tapahtuu ennemmin ja oli suunta mikä tahansa, rysähtää samassa yhteydessä joko sähkö- tai puhelinlinja, osa jonkun lähirakennuksen katosta tai joku pihapuu. Kaatajalla (jos siis sellaisen päädymme turvallisuussyistä hankkimaan) tulee olemaan edessään mission imbossible eli mahdoton tehtävä, ellei hän sitten kapua jollain nosturilla kohti latvaa ja paloittele runkoa yläpäästä lähtien. 

Ihan muuten vain ja koska tämä traktori sattui pihassa olemaan samaan aikaan kanssamme, otimme kuvan myös melkoisesta monsterista. Meidän mielestämme sellainen täytyisi löytyä jokaisesta tyyliblogista erilaisten Ferrarien ja pikku-Mersujen sijaan. Traktorilla ei siis ole osaa eikä arpaa puun hajoamiseen sen enempää kuin meilläkään, kunhan nyt sattui ohikulkumatkallaan tuohon pysähtymään ja ihmettelemään tapahtunutta.


  photo a78477eb-2d4c-465f-82db-f91767cc1a13_zps59223bb0.jpg

Asuina meillä on tänään joulukuulle sopivasti punaista trikoota ja omenaista ribbitrikoota. Purjon mekossa on kokeiltu, voisiko perinteisen resorin sijaan kaula-aukkoon ja hihansuihin käyttääkin asun omaa kangasta ja täytyy sanoa, että aika mukavasti se tähän kokonaisuuteen sopii. Omenoista tuli mieleemme, että emme huomanneet käväistä puutarhassa katsomassa, mitä tuhoja siellä on tapahtunut. Täytynee huomenna mennä tarkistamaan, onko yksikään viime vuosisadalla istutetuista yksilöistä enää juurillaan.

maanantai 9. joulukuuta 2013

9.12. Pirjo ja Purjo järkyttyvät vanhusten kohtelusta

 photo 586028a4-85b6-4f1b-a9e8-fa6b2b53c5fc_zpsd45d3a32.jpg

Tiedämme, että suomalainen vanhushuolto on kriisissä. Silti järkytyimme suunnattomasti lukiessamme valtakunnallisesta aviisista, miten alas yhteiskuntamme on vajonnut ikäihmisten hoitojärjestelyissä.

Lehdessä oli haastateltu palvelutalossa asuvia seniorikansalaisia eli vanhoja ihmisiä. Heiltä oli kyselty yleistä elämisestä ja olemisesta palveltavina eli vanhustenhoidon kohteina. Periaatteessa kaikki oli hyvin eli ruokaa riitti ja joskus hyvällä onnella saattoi voittaa muistisairaammat korttipelissä, mutta yksi kuvateksti pysähdytti meidät. Siinä herttainen haastateltu kertoi, miten henkilökunta oli laittanut hänen konjakkinsa ja suklaansa (!!!) lukkojen taakse, jotta vanhus ei saisi niitä käsiinsä ja edelleen kaataisi kurkkuunsa milloin tahansa.

Luitte aivan oikein: ikäihmiseltä takavarikoitiin suklaat. Mihin tämä maailma oikein on menossa? Konjakkipullon huostaanoton me juuri ja juuri voimme ymmärtää, mutta mitä ihmeen pahaa joskus itsenäisyytemme alkuaikoina syntynyt henkilö voisi saada aikaan suklaalla? Epäilläänkö, että ylenpalttinen naminmässytys aiheuttaa sellaisen sokerihumalan, että muut vanhukset ovat vaarassa? Onko suklaassa jotain sellaisia aineosia, että yhdistettynä kofeiinittomaan kahviin ja jauhettuun punajuureen ynnä kahteen desilitraan leivinjauhetta siitä saisi aikaan pommin? Aiheuttaako konvehtirasia sellaista kademieltä, että se on syytä laittaa kanslian alakaappiin piiloon karkkipäivänä varovaisesti vilautettavaksi?

Olemme ihan aidosti pöllämystyneitä ja melkoisen tuohtuneita. Suklaa on yksi perustarpeista, joten sen kieltäminen tuntuu hyvin sadistiselta touhulta. Mitä iloa on pitkästä elämästä, jos loppuun asti ei saa nauttia kaikesta kivasta ja makeasta vaan alistetaan suunnilleen kuusivuotiaan tasolle eli sänkynsä pitää itse pedata, mutta herkkuja saat vain silloin, kun se muille sopii.

Suosittelemmekin jokaista etsimään riittävän aikaisin eli esimerkiksi korkeassa kolmenkymmenen vuoden iässä sellaisen palvelutalon, jossa sallitaan elämän olennaisimmat paheet eli ympärivuotinen ja -vuorokautinen Fazerin sininen ja kesäaikainen mato-onginta läheisessä vesistössä. Joku torstaisin päivystävä jalkahoitaja tai maanantaiaamuinen tuolijumppa eivät takaa yhtä hyvää elämää kuin makoisa suklaa ja se tunne, jonka kokee ahvenen tarttuesa ahnaasti koukkuun ja kiskoessa kohon vedenpinnan alle. Kun sen hoitopaikan on löytänyt, on syytä asettautua jonoon samantien, sillä sinne pyrkii moni muukin.

Tänään oli iltapäivällä kirpakka pakkanen, joten meilläkin on lämmintä päällä. Pirjo potki taas kerran sukat pois samantien, kun oli tultu sisälle, siksi hänellä on paljaat varpaat. Purjolla on fleecehaalari, jossa on koristeena pallosatiininauhaa. Pirjon haalari on enstexiä ja kokonaan vuoritettu kuviollisella kankaalla, josta on taiteltu röyhelö vyötärölle. Nämä puhtaat värisävyt olivat haalareissa muotia suunnilleen vuonna 1996, joten jo on aikakin ottaa ne käyttöön.

perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12. Melkein tuulipukukansaa

 photo ac4812af-2383-459a-b1ca-f73146c8f582_zps4da6eaa9.jpg

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitoimme päälle sinistä ja valkoista. Koska suomalaisten kansallisasuksi on jossain vaiheessa äänestetty tuulipuku, laitoimme päälle upouudet olohaalarit. Voi näissä pikkupakkasella ulkoillakin, kuten vaikka tänään, kun lunta on leijunut ihan elokuvamaisesti pitkin päivää peittämään armollisesti kaiken tarkoituksella unohtuneen vaahteranlehdistä vanhaan haravaan. Siellä se odottaa meitä ensi keväänä eikä tarvitse mistään vajan nurkasta lähteä etsiskelemään. Tosin niin odottavat ne syksyiset lehdetkin.

Näissä pehmohaalareissa jujuna on se, että molemmat ovat samaa kangasta. Pirjon haalarissa esillä on raitapuoli ja Purjolla raidaton. Koemme olevamme kovasti isänmaallisia ja ennen kaikkea reippaita. Näissä on käsittämättömän mukavaa reippaasti loikoilla sohvalla katsomassa televisiota

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Paitsi niille huligaaneille Tampereella, jotka jotenkin kuvittelivat tasavallan presidentin vastaanoton antavan heille oikeuden muiden omaisuuden tuhoamiseen ja väkivaltaan. Tuollainen on hirmu huonoa käytöstä ja osoittaa nololla tavalla alhaisen älykkyysosamäärän yhteyttä joukossa tiivistyvään typeryyteen.

maanantai 2. joulukuuta 2013

2.12. Joulunaluskiireissä

 photo 564eab15-1b79-4f34-a34f-42c83c3fb149_zps3a5d6ba1.jpg

Joulukuussa tapahtuu aina kaikenlaista hauskaa ja arvaamatonta. Esimerkiksi eilen meillä varsinainen toimintapäivä, koska ensin hajosi pesukone ja sitten pätkivät sähköt ja loppuillan kuuntelimme tuulen pahaenteistä ulvontaa koivukujalla, tosin tuossa vaiheessa jo sähköjen kera. Odotimme rytinää ja rysäyksiä, mutta tiettävästi yksikään puu ei ole heittänyt henkeään puuskien armoilla. Sen sijaan hämmästelimme sitä, miten ennen myrskyä varoiteltiin, ettei pidä mennä metsään (kuka ihan oikeasti sinne olisi pimeällä menossa?) ja eikös välittömästi muutama espoolainen jäänyt jossain lenkkipolulla kaatuvan lahopuun alle. Mikä älli se saa ihmisen uhmaamaan luontoa kaikista kielloista huolimatta?

Kaikessa kiireessä olemme jättäneet joulukortit hankkimatta koska olimme varmoja, että lakkoileva posteljooni ei niitä ikinä aio viedä perille. Olimme väärässä, joten jossain vaiheessa pitäisi paneutua niihinkin etenkin kun heti vuodenvaihteessa postimaksut nousevat suorastaan megalomaanisesti. Ensin valitetaan sitä, että kuljetetaan liikaa kirjeitä ja kun kaikki siirtyvät sähköiseen laskutukseen ja sähköpostiin, niin Itellassa itketään, että on niin kallista kiikutella muutamia kirjeitä harvaan asutuilla seuduilla. Päättäisivät nyt, mikä on sopiva määrä postia milloinkin.

Meillä on somat vaaleanpunaiset kylpytakit, koska jouluna on tapana tällaisia lahjaksi antaa niiden kamalien paituleiden ja lötköpyjamien ohessa. Meille kiitos ei mitään vaatelahjoja, vaikka niitä miten saa jo ensi viikolla alennuksella. Tämä siis tiedoksi tontuille, jotka norkoilevat jossain ikkunoiden takana, mokomat kielikellovakoilijat.