31.12. Niin moni asia muuttuu

Vuoden lopussa on tapana kerrata mennyttä ja odotella tulevaa. Jotkut vielä erikseen lupaavat asioita, joita voi kutsua valistuneiksi toiveiksi.

Ehkä meidänkin on syytä vähän selitellä sitä, miksi olemme tässä ja mitä kohti joudumme kulkemaan. Maailma on myllerryksessä ja me tietenkin omiin pieniin napoihimme tuijottajina kuvittelemme, että saman hulinan täytyy jotenkin koskettaa meitä. 

Viime vuosi ei ollut mikään helppo ja mukava vuosi. Tapahtui paljon asioita, joihin emme voineet itse vaikuttaa kuin itkupotkuraivareilla, ja ne taas eivät ole kovinkaan tehokas tapa selvittää asioita. Paljon, paljon asioita jäi kesken ja puolitiehen eikä vähimpänä se, että lähdimme pois kerhosta vuosia ennen kuin olimme puoliksikaan eskarikypsiä. Itse asiassa jätimme kerhon jo ennen oikein leppoisaa matkaamme Aasian mukavimpaan kaupunkiin eli Hongkongiin. Noloa tunnustaa, että vaikka perin keskeneräisiä olemme, emme kaipaa pätkääkään takaisin. Siis kerhoon, Aasiaan matkaisimme vaikka ylihuomenna, jos se sattuisi olemaan vähän lähempänä kuin yhdeksän tunnin matkan päässä.

Jouduimme pitkään pähkäilemään, mitä ihmettä tilalle, sillä kuten hallituskin on todennut, on varhaiskasvatus jokaisen perheen oikeus. Ja koska meitä on kaksi, olemme perhe.  Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, mutta mikään niistä ei tuntunut siltä aidolta ja oikealta. Lisäksi meitä vaivannut armoton laiskuus oli saamaisillaan yliotteen, sillä uskokaa tai älkää, maailmassa on ihan hurja määrä asioita, joiden tekemisen voi hyvinkin jättää väliin opittuaan muutaman viikon ajan lorvimaan vailla aikatauluja.

Niinpä me hylkäsimme yksityisen muskarin tarjouksen ja suhtauduimme lievää isommalla epäilyksellä pienen ulkomaankielisen leikkikoulun ehdotukseen osa-aikaisesta päivätoiminnasta. Jotain muuta sen tulisi olla. Ja vuoden alusta me aloitamme ihan uuden elämän ihan uudessa yhteisössä, jolla on hieno nimi. Se on Klubi! Hassua kyllä, mutta siellä tehdään ihan samoja asioita kuin kerhossa tehtiin, mutta uskomme, että saamme vihdoinkin puuväreillä värittämisen sijaan joskus maalata vähän myös vesiväreillä.

Asiat ovat siis siltä osin hyvin. Tässä blogissa olemme harkinneet keskittyvämme ainakin kevätkauden ajan vähän enemmän vaatteisiin ja hieman vähemmän löpinöihin. Asiaa meillä olisi hurjasti, mutta nyt lienee oikea paikka elää tässä maailmassa hetkinen tyynessä suvannossa edes yhden elämänalueen osalta.

Joten katsokaapa kuvaamme ja ihastelkaa, miten hienosti voi joulukoristeeksi tarkoitetun helminauhan avulla somistaa samettipainettuja taftimekkoja! Pirjolla nauha on ommeltu pääntien reunaan, mutta Purjolla se on jätetty kuin oikeaksi kaulakoruksi ja kiinnitetty vain liivihameen takakappaleeseen. Emmekä panisi yhtään pahaksemme, jos tarkkasilmäisinä huomaisitte puseron ja sukkahousujen olevan samaa kukkakuvioista pitsikangasta. Yhtenäinen pitsilinja kertoo siitä, että olemme hurjan pikkutarkkoja. Tai sitten ei tähän hätään ollut mitään muuta sopivaa puseroa tarjolla.

Joka tapauksessa: oikein mukavaa tulevaa vuotta. Kyllä me siitä selviämme, pärjäsimmehän tämänkin ihan kohta lopahtavan kanssa.

24.12. Joulu, joulu on meillä

Siinä se on, muistojen joulukuusi hongkongilaisessa kahvilassa joskus marraskuussa. Meistä se oli kaikesta rujoudestaan huolimatta soma ja suloinen, joten sen myötä toivotamme kovasti paljon lahjakasta joulua. Samalla vinkkaamme kaikille joulufaneille, miksi kannattaa hamstrata heti joulun jälkeen paljon joulukoristeita ja tehdä ensi vuodeksi ihan vähän mahtavampia somisteita. Nämä ovat megasuuresta kauppakeskuksesta, mutta sopivat malliksi tavalliseenkin joulukotiin.

 

Me vietämme joulua epätavallisissa tunnelmissa, koska emme tähän hätään muista ainuttakaan aattoa, jolloin on ollut näin täydellisen syksyinen sää. Oikeiden valokuvamallien tapaan hytisemme pikkuruisen lammen laiturilla ja ihmettelemme, eikö näitä kuvia voisi ottaa keskellä kesää. Tai niin no joo, laulun mukaanhan se on tullut talven keskelle...

 

14.12. Laatikossa kotiin

Hongkong on mennyttä maailmaa ja olemme palanneet takaisin pahvilaatikossa. Sen siitä saa, kun tekee liikaa ostoksia: enää ei mahdu paluulennolle kuin rahtitavarana.

Meiltä on kysytty, että miksi ihmeessä näimme kaiken vaivan ja matkasimme maapallon toiselle puolelle (no ei ihan). Syy on yksinkertainen. Siellä sijaitsee The Hong Kong University of Science and Technology. Oikein mainio paikka, vaikka ei varsinaisesti mikään turistikohde. Wikipedian mukaan campusalue on 60 hehtaarin kokoinen eli ei siis mikään ihan pikkuruinen alue ja opiskelijoita siellä on vaatimattomasti noin 12 000. Kävimme Wikipediassa varastamassa kuvan alueesta. Tämä ei siis ole mikään lomahotelli Kanarialla vaan ihan oikea opinahjo Aasiassa. Osa rakennuksista on asuntoloita, osa luentosaleja ja kaikenlaisia tutkijankammioita. Paikasta toiseen voi mennä pitkin portaita tai sitten voi valita hissin. Kannattaa olla tarkkana. Osa hisseistä vie vain parillisiin kerroksiin, osa vain alimmasta kerroksesta 11. kerrokseen ja osa vain muutaman kerroksen verran. Mutta jännittävää se oli!

 

Otimme toki itsekin maisemakuvan, jolla yritämme osoittaa, että korkeuserot ovat kohtalaiset. Meri on sininen, opiskelijoilla on mainio jalkapallokenttä ja rantakin näyttää melkein siltä, että siellä voisi uida, onhan lahden nimi Clearwater Bay.

Yliopisto on melko nuori, 1990-luvun alussa perustettu. Nähtävästi arkkitehti arvosti Alvar Aaltoa, koska jossain sisäpihalla avautui tällainen maisema. Tai siis oikeastaan löytyi, jos katsoi ylöspäin. Paimion parantolassa on melkein samanlainen näkymä, joten meille tuli heti suomalaiskansallinen olo.

 

Ja syytä olikin, sillä olimme ainoat länsimaalaiset ja kaiken lisäksi selkeästi paikalle kuulumattomat henkilöt. Osuimme yliopistolle valmistujaispäivänä, jolloin koko  alue täyttyi onnellisista nuorista, jotka olivat saaneet viittansa ja kulmapiponsa ja diplominsa tai mikä se todistus heillä nyt onkaan. Jokainen oli käsittämättömän iloinen ja kannisteli isoa kukkakimppua, johon oli ujutettu valmistujaisasuun puettu pehmonalle. Tuntui siltä, että jokaisen suihkulähteen ja kauniin maiseman luona otettiin valokuvia ja perhekunnittain koettiin syvää onnea siitä, että nuori oli valmistunut yliopistojen paremmuusjärjestyslistalla opinajosta, jonka sijaluku on 28. Ei paha, jos ajattelee, että yliopistoja maailmalta löytyy tuhansittain. 

 

Pyydämme syvästi anteeksi kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä. Ettepä olisi ikinä arvanneet, että päädytte blogiimme. Haluamme korostaa, että ette ole mukana ivailumielessä, vaan siksi, että halusimme muistaa palan siitä tulevaisuudenuskosta, joka väreili ilmassa.

6.12. Ihmisiä Hongkongissa

 

Olemme tähän blogiin kuvanneet vain muutamia mieleenpainuvimpia paikallisia kansalaisia, joilla ei ole aavistustakaan siitä, että he ovat päätyneet nettiin. Anteeksipyyntömme, jos tunnistatte itsenne. 

Ensimmäinen ja varmasti tärkein on herra Lakaisimenhuiskija. Hän oli tavallisesti iäkkäänoloinen ja ehkä hieman äkäinenkin herra, jonka ansiosta emme koko matkan aikana nähneet kuin kolme roskaa. Puista pudonneet lehdet lakaistiin pois jalkakäytäviltä melkein jo ennen kuin ne edes ennättivät koskettamaan maan pintaa.

Toki hänestä löytyi myös naispuolinen versio:

Päivällä puistoissa oli muutamia turisteja, satunnaisia hölkkääjiä ja isoäitejä tai hoitajia lasten kanssa. Mukana matkassa oli yleensä runsaasti rekvisiittaa potkumopoista piknikhuopiin. Lapsille ei puhua höpötetty koko aikaa, yleensä kiellot osoitettiin teoilla eikä sanoilla. Tämänkin soman lapsosen yritykset juoksennella ympäriinsä estettiin ottamalla napakasti kiinni kädestä ja johdattamalla alaikäinen sinne, minne oltiin alunperinkin menossa.

Pikkulasten lisäksi puistossa istui ikäihmisiä hoitajineen. Tuo etualan mummo katsoi Pirjoa muutaman kerran suorastaan murhaavasti, mutta ei muuten vaikuttanut miltään senioriterroristilta. Kaikki näkemämme hoitajat tai seuralaiset, mitä he nyt sitten olivatkin, olivat selkeästi ei-kiinalaisia eli kotoisin todennäköisesti sellaisista maista kuin Sudan tai Libya (voivat ne olla jotain muitakin, nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen). Siellä puistossa istuessamme  mietimme, onko jossain lähistöllä noin 50-kerroksinen talo vanhainkoti, jossa on esimerkiksi 5000 vanhusta asumassa.

 

Mieleenpainuvin kaikista näkemistämme ihmisistä oli kuitenkin tämä herra Puistomyrkyttäjä. Ensimmäisellä kerralla hänet kohdatessamme emme tajunneet, että kyse on jostain vaarallisesta aineesta, mutta seuraavan kerran miehen lähestyessä puistonvartija tuli häätämään meidät pois. Samalla hän toki käski kaikki muutkin poistumaan paikalta, ei vain tyhmiä turisteja. Myrkyttäjän oma suojavarustus oli sen verran heppoinen, että täytyy toivoa, ettei se myrkky oikeasti ole kovin vahvaa. Kuitukankainen takki ja hengityssuoja eivät aikuisten oikeasti suojaa, jos aine on vaarallista.

Huomatkaa muuten puissa olevat laput: hongkongilaisissa puistoissa kaikki puut on nimetty tai vähintäänkin numeroitu. 

 

1.12. Kylttien luvattu kaupunki

Me täällä taas, kalpeina kuin lakanat.

Hongkong on täynnä erilaisia kylttejä, joissa varoitetaan ja kielletään ja melkein uhkaillaankin. Tavallisin varoitus oli muistutus siitä, että lattia saattaa olla liukas. Ongelmaksi muodostui se, että koska asiasta oli lappusia kaikkialla, ei niihin jaksanut suhtautua vakavasti. Emme silti ole liukastuneet kertaakaan.Tässä kokonaan ulkomaankielellä olevassa lappusessa tosin ei varoitella kadusta tai lattiasta vaan todennäköisesti siinä kielletään varastamasta mainioita bambutelineitä. Tai voi tässä tietysti lukea, että katu suljettu tai varokaa putoilevia rakennusmiehiä. Tai ehkä siinä kerrotaan, että illalla on tanssit haitarinsoiton tahdissa, tervetuloa.

 

Toinen aika tavallinen huomautus oli tupakointikielto. Kun Suomessa sanotaan korkeintaan että soo-soo, saa Hongkongissa jopa 5000 paikallisen dollarin suuruisen sakon. Kun tarkasti mietimme, niin emme muista nähneemme kuin muutaman tupakoitsijan. Näitä kieltokylttejä on yleisölle tarkoitetuissa wc-tiloissa, hisseissä, erilaisissa auloissa ja metrossa. Meitä ne eivät haittaa lainkaan, koska emme savuttele.

 

 

Hassunhauskoihin kieltoihin voidaan liittää  tämä lintujen ruokkimisesta vakavasti varoittava kyltti. Sakkoja voi saada 1500 paikallisen dollarin verran. Sen sijaan kalojen tai kilpikonnien ruokkiminen ei nähtävästi ole sakon arvoista. Linnut löytyivät paikallisesta ilmaisesta pikkuruisesta eläintarhasta, jota myös nimellä Hong Kong Zoo kutsuttiin. Siellä oli myös erilaisia apinoita epämukavanoloisen ahtaissa häkeissään.

 

Mutta kaikkien kieltojen keskellä Hongkongissa osataan vähän iloitella. Kaupungin keskellä olevassa mielettömän rauhallisessa puistossa oli näin leikkisä lajittelupiste roskille. Tosin missään muualla ei lajittelusta tuntunut olevan mitään tietoa.