Yritämme jotenkin korvata pitkää poissaoloamme kirjoittelemalla tyhjänpäiväisiä postauksia.
Tänäänkään ei ole satanut lunta, joten lehmillä on hyvää aikaa hypellä puseroissamme sen sijaan että ne lajityypilliseen tapaansa tekisivät pesiä oljista. Tuo äskeinen oli vitsi, lehmä ei tee pesää, vaikka aikoinaan tuotantoeläinten vapautusrintama moista esitti. Lähilaitumen nautaeläimet vaikuttavat varsin tyytyväisiltä eloonsa ja oloonsa ulkona, ja hyvä niin, koska todennäköisesti tänään illalla ne siirtyvät takaisin navetan hämärään. Tai voiko loistevalolamppujen valaisemaa tilaa hämäräksi sanoa?
Me pysyttelemme sisätiloissa satunnaista postinhakua ja roskienviemistä lukuunottamatta. Syömme vähän kaurapuuroa ja napostelemme suklaata jälkiruuaksi ja siinä sivussa aivastelemme estottomasti (tietenkin vältellen muiden päälle pärskimistä). Vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet hankkimaan päänräjäyttävän syysflunssan vain siksi, että kerhonvetäjä päätti tulla työpaikalleen sairaana. Tietenkin hän muisti mainita asiasta moneen kertaan keräten säälipisteitä, mutta me emme erityisemmin sääli ketään, joka ei ymmärrä pysyä kaukana muista toimiessaan miljoonien innokkaiden virusten elatusalustana.
Näissä paidoissa on muuten resorit, joiden väriksi väitetään ruohonvihreää. Nähtävästi sävyn on määritellyt joku sellainen, joka on tarkastellut ruohoa marraskuun lopussa, koska meistä tämä ei vastaa sitä, miltä takapihan nurmikko juuri tällä hetkellä näyttää heinäkuisesta heleydestä puhumattakaan.