tiistai 12. huhtikuuta 2016

12.4. Huhtikuu hapuilee jo puoliväliä

 photo 21219cf9-8a41-4aba-bf5c-1327f5600083_zpsyxrqwjnu.jpg

Meille se tarkoittaa sitä, että naapurustoon on muuttanut ääretön määrä erittäin äänekästä väkeä, joka kulttuurinsa mukaisesti ei ymmärrä lainkaan sitä, että hiljaisuus laskeutuu näille maille viimeistään klo 22. Ehei, siihen aikaan kuuluu joka suunnasta hirmuista kaahotusta, kiljuntaa, räpytystä ja urputusta. Kantaväestöllä alkaa olla isohkoja sopeutumisvaikeuksia ja toiveena on, että kuntiinsijoitus ja kotoutus saataisiin mahdollisimman ripeästi alkamaan. Ovathan joutsenet somia katsella ja onhan hanhiparven harjoituslennoissa omanlaistaan viehätystä, mutta niistä huolimatta toivomme, että muuttolinnut päättäisivät suunnata varsinaisille pesimäalueilleen mahdollisimman pian.

Me esittelemme tässä upouusia keväthaalareitamme. Kuvauspaikkana on lahojen tyvipölkkyjen kasa, joka olisi kaiketi pitänyt aikaa sitten poistaa metsästä. Täällä se nyt joka tapauksessa nököttää ollakseen sellainen alkukantaisen jykevä tausta asuillemme. Kuvassa mukana on myös oikea risu eli neulasensa aikaa sitten menettänyt kuusenoksa, jonka elämän huippukohta tämä kuvaussessio todennäköisesti oli. Ajatella: jos me emme olisi sattuneet paikalle, ei kukaan koskaan olisi saanut tietää, että tälläinenkin oksa on olemassa!

Pirjon haalarissa on yhdistetty nostalgisenhilpeää kleinbus -kuvioista puuvillaa turkoosiin vettähylkivään ulkoilupukukankaaseen. Hupun vuorikangas on samaa autokuosia. Harmi, että emme tajunneet ottaa kuvaa niin, että se näkyisi paremmin. Purjolla on hiippahuppuhaalari, jonka kuvioinnissa kissa soittaa pianoa. Huppu näyttää siltä kuin se olisi ommeltu väärin päin, mutta kyllä se on juuri noin tarkoitettu. Tosielämässä hiippa ei sojota kohti taivasta, vaan se on silkasta kuvausesteettisestä syystä aseteltu noin.

Mikäpä oikeastaan on nuken ollessa tällaisena päivänä. Aurinko paistaa, lumet ovat sulaneet, ensimmäiset skillat päättäneet ujosti avata kukkansa ja rohkeimmat raparperitkin jo varovaisesti tunkevat itseään mullasta esiin.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

6.4. Vitamiinipommi. Tai voi se olla pallokin

 photo b578d894-3f60-4750-ae6d-46ac1df52f4d_zpsfg2lqbml.jpg

Näinä päivinä on vähän hankala hahmottaa, onko sopivaa puhua pommeista ollenkaan vai tuleeko blogimme samalla lajitelluksi epäilyttävien kirjoitusten joukkoon. Otamme kuitenkin riskin ja asettelimme kuvaan etualalle appelsiinin muistuttamaan siitä, miten tärkeää näinä päivinä on mutustella vitamiineja ja muita terveellisiä asioita, jotka pääsääntöisesti eivät maistu yhtään miltään. Mekäämme emme osaa sanoa, missä tuossa hedelmässä ne vitamiinit piileskelevät. Siellä ne kuitenkin ovat, valmiina pyrähtämään koska tahansa avuksi, jos vaikka sattuisi pikkuruinen nuhanpoikanen vaivaamaan.

Näihin aikoihin alkaa monessa taloudesa myös vimmattu pakastimen sisällön inventointi. Kaikki viime kevänä hellyydellä säilötyt marjat pitäisi ennättää käyttämään ennen kuin seuraava sato kypsyy. Kesällä sitä oletti, että aamunsa voi aloittaa raikkaalla marjasmoothiella ja että rahkamansikkatorttu olisi jokaisen sunnuntain iltapäiväherkku. Kyllä sitä voikin olla väärässä. Paitsi me, jotka olemme saaneet suurimman osan herukoista ja puolukoista käyttöön puhumattakaan mustikoista, jotka jo ovat loppu. Olemme niin vitamiineilla terästettyjä, että yksikään basilisko ei uskalla edes yrittää sairastuttamistamme.

Kevään kunniaksi olemme hieman eläimellisellä tuulella. Pirjolla on meidän ainoa printtitrikoosta ommeltu paitamme, jossa mahan päällä on kuva pulleasta pandasta. Emme oikeastaan pidä näistä printeistä lainkaan, mutta tämä on epätavallisen lystikäs. Purjo valitsi velourpaidan, jossa on rivikaupalla oravia. Tosin paitaa täytyy katsoa vähän aikaa ennen kuin havaitsee, miten ne oravat siinä oikein istuskelevat.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

3.4. Ai että lenkille? Nyt ymmärsit kyllä jotain väärin

 photo 4964c2ed-bf39-497b-9de0-21fec788f656_zpsiargszmx.jpg

Asuistamme voisi päätellä, että olemme urheilullisella päällä, mutta pois se meistä. Ajattelimme tänään esitellä laajasta asukokoelmastamme jotain vähän poikkeavaa ja eilisen auringonpaisteen siivitteleminä nappasimme esille urheiluasut. Kyllä, näissä voisi kirmaista kilometrin tai kaksi, mutta koska emme erityisemme pidä hikiliikunnasta, niin kuraisen tienvieren kipittelyn sijaan tyydymme leikkimään, että muka olisimme lähdössä ulos. Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että meillä ei ole jalassa sukkia saati kenkiä, joten huijausta koko juttu.

Vaatteemme eivät ole valhetta, vaan näissä kelpaisi toden totta vaikka tehdä puutarhatöitä. Pirjo valitsi punaisen asun, jonka etukappale ja housujen sivukappaleet ovat painokuvioista collegekangasta arviolta vuodelta 1995. Tämä kangas on niin tiheällä värillä painettua, että jos hupparin ottaa päältä pois ja asettaa lattialle, niin se seisoskelee siinä ihan yksinään. Onneksi hihat ja huppu ovat pehmeämpää materiaalia. Edessä on hämäävä koristenapitus, jonka alla on näppärä tarrakiinnitys.

Purjo voisi olla vaikka minkä urheiluasumerkin mannekiini, tosin oikeissa lenkkivermeissä ei ole Hello Kitty -aplikaatiota. Joka vuosi nämä samat värit palaavat eli sininen, punainen ja valkoinen pulpahtavat muotiin säännöllisesti aina keväällä, ja tässä asussa niitä on yhdistelty epäsymmetrisen villisti. Oikeassa etukappaleessa on koristeena kaksivärinen nauha, jota on käytetty myös hihoissa. Huppu on vuoritettu Marimekon trikookankaalla, joka sävyltään toistaa hupparin ja vyötärön puuvillanauhan väriä. Resoritkin ovat loppuun asti ajateltu yksityiskohta eli punavalkoraidalliset.

Olisimme varmasti ihan soma näky vaikka vain kävelemässä kevään ihmeitä katsellen, mutta koska tänään satoi lunta (ihan totta, todella ikävä juttu) niin pysyttelemme lämpöisissä sisätiloissa. Nämä ovat oloasuinakin ihan näppärät.